Voi joidenkin ero- ja uusperheiden lapsipoloisia....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mirtti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";25148420]Kyllä uusperhe on lapsille aina tietynlainen järkytys. Itse voin sanoa asiaa kokeilleena että meille ei tule ketään miestä sotkemaan lasteni elämää vain siksi että minä itsekkäästi haluan. Eihän niiltä lapsilta useinkaan kysytä haluatteko te tälläisen tilanteen, he vaan sopeutuu hiljaa tai vähemmän hiljaa. Lasten mielipide menee minulla edelle tässä kohtaa, omaa onnea ehtii kyllä odotteleen.[/QUOTE]

Toivottavasti lapsilta ei kysytä sitäkään pitäisikö meidän erota vai ei tai haluaako lapset että vanhemmat jatkavat elämäänsä ilman kumppania. Vanhempien tulee tietysti joka tilanteessa muistaa että vanhemmuutta on vaikea peruuttaa.
 
Millaisia kokemuksia sinulla on loistavatsi toimivasta uusperheestä, joka rikastuttaa kaikkien jäsentensä eklämää?

Mietin vain tuota lausetta "itse asiaa kokelleena"... Eikö kokemus ole aika vaillinainen jos koskee vain yhdellä lailla onnistunutta/epäonnistunutta kokoonpanoa?

Se onkin minun kokemukseni ja minä toimin sen kokemuksen perusteella. Jokainen voi punnita omat arvonsa omantuntonsa mukaan.
 
[QUOTE="vieras";25148473]Se onkin minun kokemukseni ja minä toimin sen kokemuksen perusteella. Jokainen voi punnita omat arvonsa omantuntonsa mukaan.[/QUOTE]

Aivan.
Takerruin ehkä turhaan "pilkkuun" eli yhteen lauseeseen.
Ja takertuminen johtui kai eniten siitä, että vaikka itselläni on varsin hyvin toimiva "uusperhe" vaivautuisin, jos minun pitäisi sen perusteella julistaa millainen "uusperhe" aina on. Tarinoita on niin monenlaisia...
:)
 
  • Tykkää
Reactions: Micosa
Eronneena ymmärrän kyllä uusperheet, mutta en sitä miksi heti pitää perustaa uusi perhe ja tehdä siihen vielä lapsi/lapsiakin. Oma exäni toimi juuri näin. Tällä hetkellä ainakin elelevät ilmeisesti ihan mukavaa perhe-elämää, mutta mitä jos tulee ero. Sitten jo toisen kerran lapsiltani hajoaa perhe, katkeavatko välit isän nykyiseen vaimoon ja tämän tyttäreen joista tullut tärkeitä. Itse en siis todellakaan ole valmis ottamaan sitä riskiä, että itsekin pistäisin uuden perheen pystyyn ja sitten sekin ehkä hajoiaisi. Miksi ei voi vain seurustella, miksi pitää perustaa perhe? Itse en kyllä ole kolmeen vuoteen seurustellutkaan eikä siihen olisi kyllä aikaa ja voimiakaan. Yhteen en todennäköisesti muuta kenenkään kanssa ennen kuin lapset ovat aikuisia ja siihen menee n. 15 vuotta. Ei mielestäni mikään mahdoton aika. Kai 5-kymppiselläkin voi vielä olla elämää.

Olen tässä nyt myös törmännyt niin itsekkäisiin vanhempiin (enkä puhu nyt exästäni), että pahaa tekee lasten puolesta. Uudet perheet pystyyn, alakouluikäinen lapsi suljetulle osastolle ja silti vain puhutaan, että lasten parasta pitää ajatella eikä tajuta heittää sitä lapselle täysin tuntematonta miestä lapsen kodista pois. Hyi helv...

Sitäkään en ymmärrä, miten ihmiset jaksavat sitä säätämistä, jota uusioperheytyminen tuo tullessaan. Minunkin elämääni vaikuttaa joku hemmetin Kaaleppi Haukiputaalta (kuvitteellinen henkilö), jota en ole ikinä edes tavannut. Kaaleppi on exäni uuden vaimon ex, Kaalepilla saattaa olla uusi vaimo, jolla on ex jne. Ja kun ex-pareilla on lapsia, niin heidän elämänsä vaikuttaa omaani esim. lomia suunniteltaessa. Kuka on kenenkin luona ja milloin? Juu ei, en pariudu enää, koska uo:llakin olisi kuitenkin exä jolla on nyxä jolla on exä ja näin olisi taas muutama uusi ihminen vaikuttamassa elämääni. Ahdistus sentään. :)
 
Kiva että ymmärrystä näkökannalleni löytyy. Enkä tietenkään kiellä etteikö ydinperheissä ongelmia olisi yhtä lailla, mutta ei ainakaan näiden sekavien perhekuvioiden ansiosta. Vielä pari linkkiä joista kenties ajattelemisen aihetta:

Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto

pari lainausta:

"Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.

Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta."

"He [aikuistuneet erolapset] eivät usko tuomarien, lakimiesten, sovittelijoiden ja kenenkään ajatelleen heidän parastaan eron tapahtuessa tai sen jälkeen. Sen sijaan elämällä vuosien ajan eronjälkeisessä perheessä on merkitystä. He ovat kokeneet surun-, yksinäisyyden- ja vihantäyteisen lapsuuden. He ovat kadehtineet ehjissä perheissä kasvavia kavereitaan, jotka voivat jossain määrin itse päättää, kuinka ja milloin viettävät aikaa ystäviensä kanssa, viikonloppunsa sekä lomansa.

Yksikään eronneiden perheiden lapsista, joiden elämästä tässä kirjassa raportoidaan, ei tahtonut lastensa kokevan samaa. Yksikään heistä ei sanonut haluavansa lastensa elävän kahdessa eri pesässä tai edes kahdessa eri huvilassa."

Toinen linkki:

Laura Honkasalo: "Lapsen kärsimyksiä erossa vähätellään" | Perhe | Iltalehti.fi

Honkasalon vuonna 2009 ilmestynyt kirja "Eropaperit" pohjaa kirjailijan omaan elämään avioerolapsena. Lainaus jutusta:

"Kirjailija Laura Honkasalo, miksi halusit kirjoittaa näin rankasta teemasta?

- Mielestäni mediassa vähätellään edelleen lasten kärsimyksiä vanhempien avioerossa. Uusperheissä kaikki ovat muka kavereita ja ääneen pääsevät useimmiten vain aikuiset. Koen, että aihe on vieläkin tabu."
 
Ja onhan näitäkin tapauksia, joissa uusperheen "vanhat lapset" on annettu huostaan, jotteivät mokomat olisi uuden onnen tiellä. Tuskin näitä montaa on, mutta yksikin on liikaa.... Voi suru sellaisten lasten puolesta... :'(
 
Mulle konkretisoitui näiden uusperhekuvioiden julmuus siinä vaiheessa, kun eräs tuttu kertoi, kuinka hän on pahoillaan pienen 5-vuotiaan poikansa puolesta. Heillä oli siis sellainen tilanne, että tällä tuttavalla (nainen) oli kaksi lasta kahden eri miehen kanssa, joista kumpikaan ei enää ollut hänen kumppaninsa. Molemmat lapset olivat tietenkin samassa päiväkodissa. Esikoinen asuu äidillään ja tapaa isäänsä vain joka toinen viikonloppu, mutta kuopus on vuoroviikkosysteemillä välillä äidillään ja välillä isällään. Esikoinen on ollut hyvin pieni silloin, kun kuopuksen isä on tullut tähän uusperhekuvioon mukaan, ja alkanut silloin kutsua myös tätä kuopuksen isää isäkseen. Sitten, kun äiti erosi kuopuksen isästä, niin tämä mies irtisanoutui tästä "uusperheisäsuhteestaan" esikoiseen täysin, eikä halua edes puhua tämän pikkupojan kanssa mitään. Arvatkaa, miten raskasta tälle pikkupojalle on nähdä mies, jota on lapsen viattomuudella kutsunut isäkseen, kun hän saapuu päiväkotiin hakemaan siskopuolta, ja joka kerta pettyä, kun tämä "isä" ei puhu hänelle ja yrittää välttää katsomastakin häntä...

Ja taas kerran aikuisten töppäilyistä kärsii viaton lapsi. En yhtään ihmettele, jos tuollaisesta tulee pahaa jälkeä, kun lapsi kasvaessaan tajuaa, miten häntä on kurjasti kusetettu... :(
 
[QUOTE="vieras";25148975]Eronneena ymmärrän kyllä uusperheet, mutta en sitä miksi heti pitää perustaa uusi perhe ja tehdä siihen vielä lapsi/lapsiakin. Oma exäni toimi juuri näin. Tällä hetkellä ainakin elelevät ilmeisesti ihan mukavaa perhe-elämää, mutta mitä jos tulee ero. Sitten jo toisen kerran lapsiltani hajoaa perhe, katkeavatko välit isän nykyiseen vaimoon ja tämän tyttäreen joista tullut tärkeitä. Itse en siis todellakaan ole valmis ottamaan sitä riskiä, että itsekin pistäisin uuden perheen pystyyn ja sitten sekin ehkä hajoiaisi. Miksi ei voi vain seurustella, miksi pitää perustaa perhe? Itse en kyllä ole kolmeen vuoteen seurustellutkaan eikä siihen olisi kyllä aikaa ja voimiakaan. Yhteen en todennäköisesti muuta kenenkään kanssa ennen kuin lapset ovat aikuisia ja siihen menee n. 15 vuotta. Ei mielestäni mikään mahdoton aika. Kai 5-kymppiselläkin voi vielä olla elämää.

Olen tässä nyt myös törmännyt niin itsekkäisiin vanhempiin (enkä puhu nyt exästäni), että pahaa tekee lasten puolesta. Uudet perheet pystyyn, alakouluikäinen lapsi suljetulle osastolle ja silti vain puhutaan, että lasten parasta pitää ajatella eikä tajuta heittää sitä lapselle täysin tuntematonta miestä lapsen kodista pois. Hyi helv...

Sitäkään en ymmärrä, miten ihmiset jaksavat sitä säätämistä, jota uusioperheytyminen tuo tullessaan. Minunkin elämääni vaikuttaa joku hemmetin Kaaleppi Haukiputaalta (kuvitteellinen henkilö), jota en ole ikinä edes tavannut. Kaaleppi on exäni uuden vaimon ex, Kaalepilla saattaa olla uusi vaimo, jolla on ex jne. Ja kun ex-pareilla on lapsia, niin heidän elämänsä vaikuttaa omaani esim. lomia suunniteltaessa. Kuka on kenenkin luona ja milloin? Juu ei, en pariudu enää, koska uo:llakin olisi kuitenkin exä jolla on nyxä jolla on exä ja näin olisi taas muutama uusi ihminen vaikuttamassa elämääni. Ahdistus sentään. :)[/QUOTE]

Itsekin olen tehnyt, vähän päälle nelikymppinen mies, päätöksen olla perustamatta uutta perhettä jos ero tulee tai vaikkapa vaimoni menehtyisi. Meillä nelivuotias poika, jota en halua missään nimessä sotkea mihinkään uusperhevirityksiin, jos pahin perheellemme jostain syystä tapahtuisi ja se hajoaisi.
 
"Enkä tietenkään kiellä etteikö ydinperheissä ongelmia olisi yhtä lailla, mutta ei ainakaan näiden sekavien perhekuvioiden ansiosta."

Itse en täysin allekirjoita tuota. Sekavia perhekuvioita voi olla myös ydinperheessä. Perheen kuvioihin voi sekaantua anoppi, joku muu sukulainen, alkoholi, työ tai mitä tahansa. Enemmän kuin perhekuviosta tai perheen kokoonpanosta riippuu ihmisistä, vanhempien sosiaalisista taidoista tms. se onko perhe tasapainoinen ja onnellinen.

Varmasti uusperheissä keskimäärin elää enemmän ihmisiä jotka osaavat sotkea suhteensa helposti, ovat ihmissuhteissa lyhytjännitteisiä. Katkeruutta tai muita ihmissuhteita tuhovia tunteita on ehkä uuden perheen perustavilla enemmän (keskimääräisesti) Uusperhekuvio kuitenkaan sinänsä ei aiheuta ko. ongelmia vaan ne ovat jo olemassa tai ne olisivat ehkä samoja jos ydinperhe olisi pidetty koossa väkisin.

Kaikki eivät tietenkään ole riippuvaisia parisuhteesta ja voivat elää onnellisina lasten kanssa ilman puolisoakin. Se että on tarve läheisyyteen ja asioiden jakamiseen aikuisten kesken ei kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa vanhempaa kuin hänestä joka "uhrautuu" lasten takia.
 
Useimmiten uusperhe on avo- tai avioeron jälkeinen perhe. Leskiä on melko vähän, ja koskaa vanhaa perhettä ei enää voi ollakaan toisen puolison kuoltua, voiko puhua uusperheestä? Taikka niissä tapauksissa, joissa vanhemmat eivät ole koskaan olleetkaan pari tai toinen vanhempi ei ole koko lapsen elinaikan ollut tämän elämässä mukana. Kun "vanhaa" kahden vanhemman perhettä ei ole koskaan ollutkaan, tuleeko uuden parisuhteen myötä varsinaista uusperhettä?

Huom. en yritä haukkua uusperheiden vanhempia tai eronneita ihmisiä. Nuo jutut uusperhe-osiossa vain saivat kirjoittamaan tänne... kuinka erikoisissa perheviritelmissä lapset elävätkään ja miten he sitten käyttäytyvät. ja vaikka lapsi/nuori ei käyttäytyisikään mitenkään oireilevasti, voivat sisäiset tunnot olla jotain muuta kuin vanhemmat uskovat... lapsethan monesti suojelevat vanhempiaan ja yrittävät sopeutua ja olla oikein.
 
"Enkä tietenkään kiellä etteikö ydinperheissä ongelmia olisi yhtä lailla, mutta ei ainakaan näiden sekavien perhekuvioiden ansiosta."

Itse en täysin allekirjoita tuota. Sekavia perhekuvioita voi olla myös ydinperheessä. Perheen kuvioihin voi sekaantua anoppi, joku muu sukulainen, alkoholi, työ tai mitä tahansa. Enemmän kuin perhekuviosta tai perheen kokoonpanosta riippuu ihmisistä, vanhempien sosiaalisista taidoista tms. se onko perhe tasapainoinen ja onnellinen.

Varmasti uusperheissä keskimäärin elää enemmän ihmisiä jotka osaavat sotkea suhteensa helposti, ovat ihmissuhteissa lyhytjännitteisiä. Katkeruutta tai muita ihmissuhteita tuhovia tunteita on ehkä uuden perheen perustavilla enemmän (keskimääräisesti) Uusperhekuvio kuitenkaan sinänsä ei aiheuta ko. ongelmia vaan ne ovat jo olemassa tai ne olisivat ehkä samoja jos ydinperhe olisi pidetty koossa väkisin.

Kaikki eivät tietenkään ole riippuvaisia parisuhteesta ja voivat elää onnellisina lasten kanssa ilman puolisoakin. Se että on tarve läheisyyteen ja asioiden jakamiseen aikuisten kesken ei kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa vanhempaa kuin hänestä joka "uhrautuu" lasten takia.

Kuviolla tarkoitan nimenomaan konkreettisesti ihmissuhteiden verkkoa, useampaa kotia ja ajanvieton jakautumista useaan eri osoitteeseen, usean eri vanhemman ja sisaruksen kanssa. En esim. alkoholin tai töiden aiheuttamia 'kuvioita'.
 
Kuviolla tarkoitan nimenomaan konkreettisesti ihmissuhteiden verkkoa, useampaa kotia ja ajanvieton jakautumista useaan eri osoitteeseen, usean eri vanhemman ja sisaruksen kanssa. En esim. alkoholin tai töiden aiheuttamia 'kuvioita'.

Miten ne eroaa turvattomuuden tai juurettomuuden aiheuttajina. Alkoholistin, työnarkomaanin lapsi ei tiedä onko vanhempi tänään kotona, onko hän töissä tai ryyppäämässä vai muuten vain tilassa jossa ei ole tavoitettavissa. Tuoko vanhempi tänään mukanaan kavereita, pitääkö minun edeustaa vanhempaa työkuvioissa. Riiteleekö vanhemmat taas siitä onko äiti/isä käynyt vieraissa. Välittääkö vanhempi oikeasti enemmän työstä, viinasta tai jostakin muusta kuin minusta.
 
Koetko oikeasti, että perhe lakkaa olemasta perhe, jos jompi kumpi vanhemmista kuolee?
:O

Ei varsinaisesti, mutta koska toinen vanhempi on poissa lopullisesti, ei perhe ole enää sama, jotain puuttuu. Muutenkin uusperheen ymmärrän sanana viittaavaan näihin uudenaikaisiin perheisiin, joissa on lapsia kolmesta eri liitosta ja entiset puolisot ja näiden uudet puolisot ja heidän lapsensa ja ja.......... en niinkään uudelleen avioituviin leskiin ja heidän perheisiinsä.
Serkkujeni äiti kuoli, kun he olivat noin 8- ja 10-vuotiaat. Nuorempi, tyttö, kertoi myöhemmin eli jo täysikäisenä toivoneensa, että isän elämässä olisi ollut uusi kumppani. Tyttö oli kaivannut kovasti äitihahmoa.
 
Miten ne eroaa turvattomuuden tai juurettomuuden aiheuttajina. Alkoholistin, työnarkomaanin lapsi ei tiedä onko vanhempi tänään kotona, onko hän töissä tai ryyppäämässä vai muuten vain tilassa jossa ei ole tavoitettavissa. Tuoko vanhempi tänään mukanaan kavereita, pitääkö minun edeustaa vanhempaa työkuvioissa. Riiteleekö vanhemmat taas siitä onko äiti/isä käynyt vieraissa. Välittääkö vanhempi oikeasti enemmän työstä, viinasta tai jostakin muusta kuin minusta.

Eivät varmaan eroakaan, mutta sille aiheellehan voi perustaa vaikka oman langan :)
 
Kauhistuneena kuuntelin puolituttava-naisen jutustelua miehen omista lapsista. Kuulemma muistuttavat liikaa miehen exän ulkonäköä, joten ei voi sietää heitä....surullista. Lapset eivät myöskään vieraile isän uudessa perheessä...
 
Minulla ei siihen ole tarvetta. Me varmasti puhutaa eri vähän eri asioista (eri näkökulmasta) ja minulla ei ole omaa näkökulmaa tarve muuttaa, ilmeisesti ei sinullakaan. Keskustelua sillä voi saada vähemmän aikaiseksi, joten pidetään omamme... :)

Ilmeisesti :) siinä olen kyllä eri mieltä kanssasi, että pelkästään uusperhekuvio itsessään ei aiheuttaisi ongelmia lapselle, vaan ongelmien syyt ovat muualla. Itse ajattelen, että jo vanhempien ero on lapselle todella kova paikka, ja uudet, periaatteessa vieraat ihmiset (jotka yhtäkkiä ovatkin perhettä!) saman katon alla tai toisen vanhemman uudessa kodissa eivät ainakaan helpota erosta selviämistä. Tämä minä vain yritän sanoa...
 
[QUOTE="eee";25147886]Mun mielestä avioero on ihan ok, jos syytä löytyy. Mun mielestä tässä kritisoitiin nyt enemän sitä, että on pakko ottaa joku uusi kumppani saman tien! Kun se ei enää siinä vaiheessa ole pelkästään äidin/isän kumppani vaan sitä joutuvat sitten lapsetkin katselemaan, halusivat tai eivät. Eikö voisi olla sen verran epäitsekäs ja ajatella lapsiaan (sekä opetella itse olemaan välillä yksinkin), ettei tarvitsisi heti olla sitä uutta kumppania kyljessä?[/QUOTE]

Epäitsekäs pitää ydinperheensä koossa. Kuten minä.
 
[QUOTE="tiina";25149587]Kauhistuneena kuuntelin puolituttava-naisen jutustelua miehen omista lapsista. Kuulemma muistuttavat liikaa miehen exän ulkonäköä, joten ei voi sietää heitä....surullista. Lapset eivät myöskään vieraile isän uudessa perheessä...[/QUOTE]


Jotkut miehet vaan ovat vellihousuja.
 

Yhteistyössä