ihastunut väärään henkilöön:(

["voi itku"]

Olen naimisissa ja muutaman lapsen äiti. Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että olen ihastunut toiseen, hyvin hyvin läheisen ihmisen puolisoon ja tiedän, että hänkin on ihastunut minuun. Elämäni on suureksi osaa ihan ok(en kuitenkaan tunne itseäni mitenkään halutuksi) mutta jokin kipinä on puuttunut jo pidemmän aikaa. Ja nyt mun vatsassa on perhosia joka ikinen sekunti, en pysty syömään enkä nukkumaan! Tiedän että tuhoaisin monen elämän jos tämä ihastus tulisi ilmi mutta en pääse siitä ajatuksesta eroon ,että hän on se "oikea". Mitä ihmettä minun kuuluisi tehdä? en haluaisi pilata mieheni ja lasteni elämää, mutta miten pääsen näistä tunteista eroon? Vai kuuluuko niistä edes päästä? Ja siis välitän todella paljon ihastuksestani.

 

[ninaTT]

Mä nyt en ole kokemusteni perusteella kauhean häävi neuvomaan mitään, mutta kirjoittelenpa silti mitä ajattelen. Joskus olen jostakin lukenut, että rakastaminen ei ole tunne, se on päätös. Sinäkin voit päättää, että aiotko olla miehesi kanssa vai et.

Ihastuminen yleensä menee ohi ajan kanssa. Etenkin, jos ei ole tekemisissä tämän ihastuksensa kanssa.

Jos aiot pysyä yhdessä puolisosi kanssa niin sinuna kertoisin puolisolleni ihastuksestani. Pyytäisin häneltä apua sen "selättämiseen" ja tekisin kaikkeni löytääkseni siitä olemassaolevasta suhteesta kipinän taas.

 

["..."]

Täällä vähän sama ongelma. Auttamattomasti ihastunut, mutta en noin läheiseen henkilöön. Kestänyt jo vuoden. Lähtökohdat minulla aikalailla samat kuin sinulla.

 

["vieras"]

Ap, eikö sun nykyinen miehes sitten ollut sulle oikea kun menit kimppaan?

 

[ap.]

tämä ihastukseni on siis muutenkin todella läheinen,viikottain näemme vähintään. ja jos menen(mikä ei mitenkään edes käy päinsä) tästä miehelleni kertomaan, mulla ei sen jälkeen ole yhtään ystävää tai sukua ollenkaan. Sen tarkemmin en aio kertoa.

 

["vieras"]

No, mä yrittäisin varmaan vältellä kyseistä tyyppiä, jos mahdollista...

 

[näin]

Peesaan ninaTT:tä.
"Sitä Oikeaa" ei ole mun mielestä olemassakaan. Jos päätät erota miehestäsi, niin en tekisi sitä minkään ihastuksen takia. Maailma on miehiä pullollaan - jos et voi elää nykyisen kanssa, miksi ottaisit tieten tahtoen tilalle sellaisen, johon liittyy tuollainen sosiaalinen taakka?

 

[ninaTT]

tämä ihastukseni on siis muutenkin todella läheinen,viikottain näemme vähintään. ja jos menen(mikä ei mitenkään edes käy päinsä) tästä miehelleni kertomaan, mulla ei sen jälkeen ole yhtään ystävää tai sukua ollenkaan. Sen tarkemmin en aio kertoa.

Musta olis kauhean surullista jos en voisi puolisolleni kertoa näin tärkeästä ja isosta asiasta. Pitämällä ihastusta salaisena lähinnä ruokkii niitä tunteita ja luo etäisyyttä itsensä ja puolisonsa välille. Ihastuksesta kertominen puolisolle aiheuttaisi aluksi jonkun sortin kriisin, mutta ei ole mitään syytä miksei se voisi kääntyä suhteen hyväksi lopulta.

Kai sun pitää pohtia nyt vakavasti, että tahdotko rakastaa puolisoasi vai etkö tahdo. Se on asia joka sun tulee selvittää aika äkkiä, ennen kun "vahingossa" pääsee käymään jotain.

 

["..."]

Nyt kun sitten nainen onkin ihastunut niin ei ole kukaan herjaamassa ja käskemässä pakkaamaan laukkuja

Ihme!

 

["..."]

SIKA!

 

["Vieras"]

Itse tein sen ratkaisun, että menin rakastumisen mukana. Mutta ei se toiminut. Ja nyt olen taas yksin lasten kanssa.....

Aina voi ihastua ja vähän flirttaillakin, mutta jos suhde omaan mieheen on suht. kunnossa (ei esim. alkoholismia ja väkivaltaa), niin koittaisin hakea uuden sävelen mieheni kanssa.
Kipinä kyllä saattaa puuttua useinkin, mutta sen voi myös löytää uudestaan.Ja siitä kipinästä voi iloita viimeistään lastenlasten kanssa, jos ei jo aikaisemminkin.

Mutta jos sitä ihastuu, sen tiedän, sille ei voi mitään. Mutta sen voi pitää mielessään, että ihastukset tulee ja menee, jos niin haluaa. Ihan oikeasti, sen voi myös unohtaa, jos oma mies on edes suht. koht. normaali ihminen. (Kyllästymisiä tulee kaikilla varmasti eteen jossain välissä)
Ja ainahan sitä mielessään voi olla ihastunut keneen tahansa, kun vaan jättää ne mieleensä. Ja sekin on välilä piristävää Ja jopa ihan normaalia.

 

[doing]

NYT KERROT MIEHELLES TOTUUDEN KOSKA JOS ET KERRO OLET PAHEMMAN LUOKAN PETTÄJÄ.

TÄLLÄ HETKELLÄ OLET PELKKÄ PETTÄJÄ KOSKA NE TUNTEET ON SITÄ PETTTÄMISTÄ TÄMÄN PALSTAN MUKAAN.

Pakkaat laukut, pyydät mieheltä anteeksi ja lähdet!!!!!!

Niin ja: KERRAN PETTÄJÄ AINA PETTÄJÄ!!

Tämä kaikki on siis palstalla opittua ja todistettua!!

 

[mismina]

Paha mennä neuvomaan, mitä pitäisi tehdä. Mä en kertoisi kumppanilleni, koska tiedän, että se loukkaisi kovasti.
Mä varmaan odottelisin, että ihastumisen tunne menee ohi.

Kukaan muu ei voi tietää, millaisia tunteita ap käy läpi. Moni ihastuminen on ohimenevää, ja jokainen ihastuminen taitaa tuntua alkuun siltä, että "tää on se oikea". En seurustele, mutta tiedän, että maailmassa on yksi ihminen, jota mä rakastan, ja sen kanssa mulla on kaikki aina kohdallaan. Muut on olleet ohimeneviä ihastumisia huolimatta siitä, miten pitkä parisuhde on ollut.

Mä neuvoisin odottamaan ja katsomaan mitä tunteelle ajan kanssa käy - ja samalla huolehtimaan siitä parisuhteesta ja puolisosta, joka nyt on vierellä. Pitkässä parisuhteessa tulee arki vastaan, ja silloin on aina helppo ihastua suhteen ulkopuoliseen ihmiseen, mutta yleensä nuo tunteet menee ohi.

 

[FreeFall]

Kaikki mitä elämässä tapahtuu, on omien päätöksien seurauksien summa. Kannattaa miettiä tarkkaan ennenkuin antaa tunteen ohjata omia valintoja, ne jälkiseuraukset tulee perässä joka tapauksessa.

Haluatko kohottaa omaa itsetuntoasi ja pitää ne perhoset sen 6 kk, jonka jälkeen sama perusarki alkaa uudenkin kanssa? Vai jatkaa perhekeskeistä elämää ja yrittää parantaa sitä nykyistä suhdetta lapsien isän kanssa? Päätöksiä tehdessä täytyy miettiä myös ne kuvioissa mukana olevat muut henkilöt, miten heihin vaikuttaa muutokset.

Mut tuskin kukaan palstalla sua osaa tän enempää neuvoa, kun itse tiedät sen oman tilantees parhaiten..

 

[valintoja]

Ihastuksia tulee ja menee, kuuluu elämään. Mutta niiden mukana ei tarvitse mennä...
Elämän ei tarvitse olla ikuisen onnen tavoittelua, vaan se onnellinen arki on mahdollista löytää sen nykyisenkin kumppanin kanssa, mikäli parisuhteessa ei ole ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Ihastukset kestää oman aikansa ja tunne haalenee, kun sitä ei ruoki.

Olisi surullista ajatella, että meille jokaiselle olisi se "oikea" ja elämä olisi sen "oikean" etsimistä tai hukkaamista sen "väärän" rinnalla.

 

[,,,]

Oot paska pettäjä ja toivottavasti ukkos saa tietää ja jättää sut!