En osta mun tytölle tänä vuonna joululahjoja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rautamummo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rautamummo

Vieras
Ollaan päätetty miehen kanssa että meidän 13v tyttöei tänä jouluna ainuttakaan lahjaa ansaitse, niin huonosti on käyttäytynyt. koko ajan meitä haukkuu, välillä lyö ja potkii. oli tänä vuonna neljä kuukautta nuorten psy. osastolla, mutta ei sielläkään ongelmat parantunu. liekö tiedossa taas uusi reissu sinne..
Ei vaan tunnu oikeelta antaa lahjoja, kun ei tyttö meitä yhtään kunnioita, haukkuu ja nälvii vaan joka päivä, ja toivoo että minä kuolisin :(
 
Puhuuko tyttö teille?Siis onko teillä keskusteluyhteys että mikä mättää vai onko vaan paha murrosikä?
Kyllä mä jos tossa vaiheessa miettisin vähän järeempiä asioita ku joululahjojen jättäminen,toki varmaan olette kaikkenne yrittänyt.
 
Laitoin aloitusviestiin että tyttö oli psy. osastolla, saimme sinne lähetteen kun apua haimme. siellä tyttö oli kuin pikku enkeli eikä "hoito" kesätnyt kuin tuon alle puoli vuotta, mutta sen jälkeen kotona samat kuviot taas jatkuivat eikä mitään parannusa käytöksen suhteen ollut tapahtunut.

En oikein tiedä mitä tehdä :( Osastolta ehdotettiin myös lastenkotia, jos ei kotona käytös paranisi.
 
Ymmärrän tunteesi ja varmasti on paha olla koko perheellä. En kuitenkaan ehkä lähtisi ruokkimaan tuota pahaa oloa pahalla eli jättämällä lahjatta. Lapsi selvästi tarvitsee lisäapua pystyäkseen käsittelemään sen murroksen, jossa nyt elää, joten ehkä sijoitus lastenkotiin voisi olla ratkaisu teidän tilanteessa.
 
Olen samaa mieltä kuin "mä". Aivan kauhealta tuntuu, lapsi on hukassa tunteidensa kanssa, ja vanhemmat kostavat. Lapsi saa oikeutuksen vihata vanhempiaan vastedeskin.
 
Kyllä mä ostaisin lapselle lahjoja kertoisin käytöksestä huolimatta välittäväni. Välittöväni jopa niin paljon että luultavasti huostaanotto on paras ratkaisu tilanteessanne. Vaikeita asioita, mutta joskus pakko tehdä niin kun ei itse haluisi, eli luopua lapsesta lapsen omaksi parhaaksi. Mutta kostaminen esim. jättämättä ilman lahjoja ei ole paras ratkaisu.
 
Auttaisiko joululahjojen jättäminen pois mitenkään tilanteeseen? Luulen että se ennemmin pahentaisi asiaa. Onko millaisia epäilyksiä minkä takia lapsi on kotona kauhea mutta osastolla enkeli?
 
Miltähän luulet tytöstä tuntuvan kun saa selkeän viestin vanhemmilta, että hänestä ei välitetä kun hän pahaa oloaan purkaa. Ei tyttö varmasti paha ihminen ole, minusta vanhemman vastuu tarkoittaa rakastamista ja rakkauden osoittamista myös vaikeissa elämäntilanteissa.
Luultavasti tilanne on parin vuoden päästä jo ohi. Millaiset muistot haluat lapselle teistä tältä ajalta jäävän?
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Ja siltä varalta että jollekin tulee mieleen; ei, en tarkoita sitä, että rakkautta mitataan lahjojen määrällä. Mutta lapsen jättäminen ilman lahjoja jouluna on aika selkeä viesti.
 
mä varmaankin hukuttaisin lapsen joululahjoihin. Silloin kun rakkautta vähiten ansaitaan, sitä pitää saada eniten. Jos ei lapseen mitään yhteyttä saa, niin ehkä myöhemmin muistaa sen hulvattoman lahjavuoren.
 
siis osastolle haukkumisen takia? eikö kaikki nuoret hauku vanhempiaan? oletteko lapsen biologiset vanhemmat, myös mies?
mun tyttö haukkuu myös mua joskus ja inhoaa, ja vihaa ,ja ärsytän häntä, mutta siinäpähän vihaa.
 
Siis lapsi oli osastolla 4kk, tuliko teille diagnoosia? Masennus?

Minä en äitinä lähtis tuolle linjalle, että alan panttaamaan lapselta lahjoja. Hemmotella ei tarvitse mutta minusta sinun/teidän tehtävä on osoittaa, että välitätte hänestä kaikesta huolimatta. Se ei missään nimessä ole sama asia kuin se, että hyväksytte hänen käytöksen.

Meillä on masentunut lapsi jolla myös uhmakkuushäiriö. Olen väistäny nyrkin kokoisia kiviä, etsiny karannutta lasta keskellä yötä, ottanu räkälimppejä vastaan mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen olla antamatta lahjoja koska tiedän, ettei se ainakaan paranna asiaa. Olen pyrkiny (siinä aina onnistumatta) aina näyttämään, että minä en halua lapselle pahaa ja kaikesta huolimatta hän on rakas. Onneks nyt näyttää siltä, että lapsi saa elää jatkossa normaalia elämää, terapia on auttanu niin hyvin :)
 
Miltähän luulet tytöstä tuntuvan kun saa selkeän viestin vanhemmilta, että hänestä ei välitetä kun hän pahaa oloaan purkaa. Ei tyttö varmasti paha ihminen ole, minusta vanhemman vastuu tarkoittaa rakastamista ja rakkauden osoittamista myös vaikeissa elämäntilanteissa.
Luultavasti tilanne on parin vuoden päästä jo ohi. Millaiset muistot haluat lapselle teistä tältä ajalta jäävän?

Minä yrittäisin kaikin voimin posiitiivista vahvistamista. Joitakin rajoja pitää olla joiden rukkomisesta tulee seurauksia, mutta lapselle pitää antaa enemmän positiivista huomiota kuin negatiivista.
 
:( Voi vitsit...
Kyllä munkin tyttö välillä mua vihaa ja haukkuu, mutta todellakin olen silti ostanut rakkaalle teinitytölleni melkein säkillisen lahjoja. Vaikka hän kuinka minua vihaisi, niin minäpä rakastankin häntä. On vaatetta, peliä, kynsilakkoja, hiusjuttuja, kirjaa, kylpyvaahtoa jne. tulossa jouluksi. Antakaa lasten nauttia edes yhtenä päivänä vuodesta elämässä ja olkaa kiitollisia silloin lapsistanne, joka tapauksessa. Unohtakaa edes yhdeksi päiväksi kostot ja muut. Eikös sodatkin hyvän tavan nimissä lopeteta jouluksi? Joulurahaa myös ap:lle ja tytölleen.
 
Sanooko teille kärsivän tytön vanhemmille sana empatia mitään? En ihmettele, jos se kuulostaa ihan vieraalta asialta.

Kylmät väreet menevät selkäpiitä pitkin, kun ajattelen miltä tuosta tytöstä mahtaa tuntua.
 
Minusta se vaan tuntuu väärältä jotenkin palkita lapsi lahjoilla, hän on jo teini niin ymmärtää jos jää ilman. Koska hän käyttäytyy niin huonosti, niin miksi se pitäisi palkita? : / Ei se minun mielestä ole rakkaudetta jättämistä, koska olemme kyllä tytölle sen tiedon välittäneet että hän on tärkeä.
Saatan kuulostaa julmalta äidiltä, mutta jos ei osaa käyttäytyä niin ei sitä oikein muutakaan voi. Pitäisi miettiä vakavasti vaihtoehtona tuota lastenkotia, ihan tytön omaksi parhaaksi. Koska ei ole normaalia jos lapsi pahoinpitelee vanhempiaan (suuttuessaan saattaa hakata, eli ei ole pelkkää haukkumista)
Oleme ihan biologiset vanhemmat, tyttö ainut lapsi.

Ennen osastolla oloa ei ole ollut missään muussa laitoksessa. ongelmat alkoi 12-vuotiaana, ja kun tilanne tuntui mahdottomalta niin piti hakea apua, ja osastolle saimme lähetteen. En itsekkään tiedä miksi tyttö osastolla käyttäytyi hyvin kiltisti ja esimerkillisesti mutta kotona taas ei.
 

Yhteistyössä