Pistäisin arvellen, että tämä joulupäivä on aika monelle eräänlainen krapulapäivä, vaikka kukaan perheestä ei olisi ottanut pisaraakaan.
Viikko- tai kuukausitolkulla on katseltu lehtiä, mainoksia, ennen kaikkea TÄTÄ PALSTAA ja imetty itseen, mistä on Hyvä Joulu tehty. Isosta määrästä itsetehtyä ruokaa, viimeisen päälle siivotusta kodista, sopuisasta ja harmonisesta perheestä isovanhempineen täteineen setineen, nappiin onnistuneista lahjoista, loisteesta lasten silmissä. Odotettu, valmisteltu kaiken työnteon ja lastenhoidon ohella, mietitty, siinä sivussa vähän arvosteltu ja hämmästelty muita.
Ja sitten. Kaikki on ohi. Jotain meni juuri niin kuin toivottiin, useimmissa perheissä varmaan jokin hieman teki säröä. Meillä ainakin unohtui potut ja herneet keittää, ja omalle äidille tuli vähän tussahdettua. Toki joulu se on joulupäivänäkin, mutta The Päivään on taas kokonainen vuosi.
Muistan jo lapsuudesta, että vaikka joulupäivänä oli vielä herkkuja jäljellä, sai leikkiä uusilla lahjaleluilla, ja koulusta oli lomaa ja perhe yhdessä, päivässä oli jokin masentava sävy. Homma oli kuin uunissa rauhassa jättimäiseksi paisunut pannukakku, joka uunista otettaessa lässähti aivan littanaksi, ja se heijastui ja heijastuu myös omiin tuntoihin.
En siis ihmettele, että tänään valitetaan. Kliimaksi koettiin eilen, nyt on hetken suunta alaspäin. Kunnes on muutama päivä mennyt, ja päästään hehkuttamaan uusia asioita. Toivottavasti tämä marmatuksen määrä kertoo siitä, että ihmiset pystyvät kanavoimaan luonnollisen ja ymmärrettävän joulupäivämasennuksensa tänne, ja useimmissa perheissä on kuitenkin jäsentensä kesken edes kohtalainen tunnelma.
