Oletko pistänyt joskus välit poikki ihmiseen, josta välitit silloin ja välität edelleen?

[vaikeita juttuja]

Minä laitoin muutama vuosi sitten välit poikki läheiseen ystävääni luottamusongelmien ja riitojen seurauksena. Välitin silti todella paljon ystävästäni ja välitän edelleen. Ystävyyden jatkumista en kaiken tuon jälkeen näe mahdollisena. Nyt olen kuullut tämän entisen ystäväni olevan vaikeassa elämäntilanteessa, on masennusta ym. Mitä tehdä, kun välittää edelleen valtavasti ja koskee syvältä ent. ystävän puolesta, muttei kuitenkaan halua lähentää välejä enää? Se, ettei ystävyys toiminut, ei ole sammuttanut välittämistä. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta jonkun läheisen kohdalla? Miten pitäisi menetellä, kun haluaisi auttaa, muttei oikein voi tehdä sitä ilman, että kokeilee ystävyyden jatkumista? Pitäisikö yrittää unohtaa, antaa anteeksi ja korjata välit, kun toisella on vaikeaa? Poden nyt huonoa omaatuntoa.

 

[.....]

Noh... olen ja ei. Olin ystävä sellaisen ihmisen kanssa, jonka olisin oikein kovasti toivonut saavan päänsä ja elämänsä raiteilleen, koska se oli oikeasti lahjakas, älykäs ja halutesaan mukava ihminen. Mutta se suoraan sanoen kulutti minut loppuun, vaati, uhkaili, kylvi riitoja (oli sairaan omistushaluinen, en olisi saanut olla kenenkään ystävä), töksäytteli mitä sattuu ja kuitenkin sain itse olla jatkuvasti varuillani ettei hän loukkaantunut verisesti jostain ohimennen mainitusta sanasta.

Minun oli ihan pakko katkaista välit, kun tuon kaverin vaatimukset ja uhkailu kävivät sietämättömiksi, ja aloin itse kärsiä tuosta kaveruudesta ihan konkreettisesti.

Siitä on nyt jo muutama vuosi, mutta minun on ollut aika vaikea unohtaa tuota entistä ystävää... usein yritän selvittää mitä hänelle kuuluu, ja toivon hänelle van hyvää. Mutta huomasin kyllä, miten paljon PAREMPAA elämäni oli heti kun tuo ystävä ei ollut enää mukana kuvioissa, enkä häntä enää takaisin haluaisi. Jos olisi jokin mahdollisuus auttaa häntä ILMAN että täytyisi olla väleissä, niin auttaisin kyllä.

 

["aloittaja"]

Tämä on niin vaikeaa Ei sekään olisi reilua, että uudelleen hänet hylkäisin, jos ystävyys ei toimisikaan. Hänellä kun on muutenkin vaikeaa. Tunnen itseni huonoksi ystäväksi/ihmiseksi, jos jätän hänet yksin nyt, mutta en tiedä, mitä tehdä. Hankalaa tämä elämä joskus.

 

[edellinen]

Pystytkö auttamaan häntä mitenkään lähentämättä varsinaisesti välejä? Koska et selvästi halua ystävystyä uudelleen, eikä oikein tunnu siltä, että se toimi.

Kenenkään ystävä ei voi tai kannata olla säälistä tai syyllisyydestä, sen olen itse karvaasti oppinut :/

 

[Vaikeaa on]

Olen joutunut. Olimme epätodennäköinen ystäväpari alunalkaenkin ja riitelimme usein. En enää kestänyt sitä puolin ja toisin loukkaamista. Osa loukkauksista sattuu yhä ja tiedän että jos olisimme taas väleissä, en voisi olla kostamatta.

En tiedä mitä tekisin jos kuulisin hänen voivan huonosti. Olisin kai tyytyväinen, sitähän hänelle halusinkin. Aika vaikea selittää, mutta uskon hänenkin haluavan minun olevan myös onneton, jota olenkin, aika ajoin.

 

["aloittaja"]

Noh... olen ja ei. Olin ystävä sellaisen ihmisen kanssa, jonka olisin oikein kovasti toivonut saavan päänsä ja elämänsä raiteilleen, koska se oli oikeasti lahjakas, älykäs ja halutesaan mukava ihminen. Mutta se suoraan sanoen kulutti minut loppuun, vaati, uhkaili, kylvi riitoja (oli sairaan omistushaluinen, en olisi saanut olla kenenkään ystävä), töksäytteli mitä sattuu ja kuitenkin sain itse olla jatkuvasti varuillani ettei hän loukkaantunut verisesti jostain ohimennen mainitusta sanasta.

Minun oli ihan pakko katkaista välit, kun tuon kaverin vaatimukset ja uhkailu kävivät sietämättömiksi, ja aloin itse kärsiä tuosta kaveruudesta ihan konkreettisesti.

Siitä on nyt jo muutama vuosi, mutta minun on ollut aika vaikea unohtaa tuota entistä ystävää... usein yritän selvittää mitä hänelle kuuluu, ja toivon hänelle van hyvää. Mutta huomasin kyllä, miten paljon PAREMPAA elämäni oli heti kun tuo ystävä ei ollut enää mukana kuvioissa, enkä häntä enää takaisin haluaisi. Jos olisi jokin mahdollisuus auttaa häntä ILMAN että täytyisi olla väleissä, niin auttaisin kyllä.

Onko tuo entinen ystävä yrittänyt vuosien aikana ottaa yhteyttä? Ikävöitkö häntä koskaan? Mä kaipaan joitain osia tuosta ihmisestä ja monia ihania yhteisiä juttuja/hetkiä. Haikeaa. Aina sitä menettää paljon, kun ihmissuhde katkeaa, mutta silti ne huonot puolet kummittelee, joten en usko kykeneväni jatkamaan ystävyyttä.

 

["aloittaja"]

Pystytkö auttamaan häntä mitenkään lähentämättä varsinaisesti välejä? Koska et selvästi halua ystävystyä uudelleen, eikä oikein tunnu siltä, että se toimi.

Kenenkään ystävä ei voi tai kannata olla säälistä tai syyllisyydestä, sen olen itse karvaasti oppinut :/

Rakastan tuota ihmistä, hän on ollut ystäväni ihan lapsuudesta asti, mutta tilanne ajautui umpikujaan. Kai tässä täytyy vaan punnita asioita ja pohtia, mikä olisi paras ratkaisu. Tuntuu vähintään yhtä pahalta olla tekemättä mitään. Koin jo aiemmin syyllisyyttä välien katkaisemisesta, mutta nyt vielä enemmän, kun tiedän toisella olevan asiat huonosti. Olen kuullut hänen kärsineen pitkän välien katkeamisesta ja siksikään ei olisi reilua vain "puolinaisesti" astua hänen elämäänsä uudelleen. Sitä kun ei voi tietää, onko hän kasvanut vuosien aikana ja toimisiko ystävyys vielä.

 

[.........]

[QUOTE="aloittaja";25337776]Onko tuo entinen ystävä yrittänyt vuosien aikana ottaa yhteyttä? Ikävöitkö häntä koskaan? Mä kaipaan joitain osia tuosta ihmisestä ja monia ihania yhteisiä juttuja/hetkiä. Haikeaa. Aina sitä menettää paljon, kun ihmissuhde katkeaa, mutta silti ne huonot puolet kummittelee, joten en usko kykeneväni jatkamaan ystävyyttä.[/QUOTE]

On ottanut yhteyttä useamman kerran, monesti hyvin dramaattisesti ja epätoivoisesti, mutta en ole koskaan vastannut. Tähän on syynsä - tässä minun tapauksessani oli mukana myös väkivallalla uhkailua, joka ei varmaankaan liity sinun tapaukseesi mitenkään... minusta oli ihan loogista pistää kerrasta poikki kun uhkailu alkoi, en siedä pelottelua keneltäkään.

Minusta kyllä tuntuu, että sinunkin tapauksessasi voisi olla hyvä antaa menneiden pysyä menneessä ja olla ottamatta yhteyttä edelleenkään. En usko, että ystävääsikään helpottaisi päästä eteenpäin elämässään sinun kanssasi, koska vanhojen ystävien kanssa on ihmisillä taipumus palata vanhoihin toimintamalleihin. Ellei siis ystäväsi elämä ole muuttunut tällä välillä radikaalisti erilaiseen suuntaan, uskon, että teidän ystävyytenne - jos se siis pääsisi alkuun - olisi nopeasti täsmälleen samoissa uomissa kuin ennenkin.

Voi kuulostaa kylmältä, en tiedä. Mutta sinä et ole vastuussa ystäväsi pahasta olosta eikä sinulla ole mitään syytä potea siitä huonoa omaatuntoa.

Paljon kuulin muuten omassa tapauksessanikin syyllistämistä siitä, että olinpa paska kaveri, kun hylkäsin huonostivoivan ihmisen. Sellaisiltakin, jotka tiesivät, mitä kaikkea tämä ihminen minulle teki. Joskus vain tietää, että kannattaa tehdä siten, mikä on itselle parasta, ja olla välittämättä syyllistävistä ajatuksista. Jos olisin jatkanut tämän ihmisen kaverina, olisi minusta tullut paska kaveri joka tapauksessa, kun olin masentumassa itsekin ja meidän välillemme oli tulossa kierre joka ruokki kummankin ahdistusta.

Mieti näinkin: tekisikö uudelleenlämmitetty ystävyys tämän entisen kaverin kanssa sinusta paremman vai huonomman ihmisen? Voisitko paremmin, vai huonommin ja olisitko ahdistuneempi? Olisitko sen ansiosta parempi vai huonompi ystävä myös muille? Jos joku ihminen vaikuttaa meihin negatiivisesti, se vaikuttaa negatiivisesti myös muihinkin ihmissuhteisiimme. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta uhrata hyvinvointiaan vain siksi, että on "hyvä ystävä läpi harmaan kivenkin".

 

["vieras"]

Hyvästelin erään miespuolisen ystäväni neljä vuotta sitten kunnes kuulin syksyllä että hän oli vakavasti sairastunut. Hänen vaimonsa ei hyväksynyt ystävyyttämme vaikka miehenikin on tämän miehen hyvä ystävä ja asiassa ei muuta ole. Katsoin parhaimmaksi silloin pitää välit etäisenä. Kuitenkin uskaltauduin syksyllä kysymään hänen vointiaan ja olemme nyt muutaman kerran vaihtaneet kuulumisia ja olen huolissani hänen terveydestään. Nyt pohdinkin sitä että mitä jos hän ei tästä sairaudestaan selviä enkä ole ollut hänen tukenaan vaikka hän itse haluaa pitää yhteyttä. Onko silloin ystävyys tärkeämpi kuin se mitä hänen vaimonsa ajattelee. Yritän ajatella asiaa hänen kannaltaan enkä aiheuttaa hänelle ikävyyksiä vaimonsa kanssa. Tosin tiedän että heidän avioliittonsa on muutenkin vaikea eikä kyse ole vain siitä olenko miehen kanssa ystävä vai ei vaan tuo asia tuntuu olevan vain jatkoa heidän ongelmilleen. Kuitenkin haluan tukea häntä ja tehdä mitä voin.

 

["vieras"]

Mä oon joutunut ottamaan etäisyyttä peli- ja alkoholiriippuvaiseen veljeeni, joten tiedän ettei ole helppoa laittaa välejä poikki rakkaaseen ihmiseen edes itsensä suojelemiseksi. Kaikissa suhteissa tulee pienempia tai isompia ongelmia, mutta kaikella pitää olla rajansa. Jos ystäväsi on ollut sellainen, ettei hän ole kyennyt kunnioittamaan sinua tuskinpa hän nyt masentuneena olisi erilainen. Jos jatkaisit yhteydenpitoa ongelmat tulisivat uudestaan esille ja mahdollisesti pahempina.

Voithan sinä ottaa yhteyttä harvakseltaan tai pelkästään yhden kerran esim. kirjeitse ja kertoa, että sinua surettaa hänen vaikeutensa ja välität hänestä edelleen, vaikkette enää ystäviä ole. Vaikea sanoa, miten ex-ystäväsi kokisi tuollaisen yhteydenoton.

Jos koet oikeata huonoa omaatuntoa, miten itse käyttäydyit, niin sitä sun kannattaa pyytää anteeksi. Jos oikeasti uskot, että voisitte oppia menneistä ja molemmat käyttäytyä paremmin tulevaisuudessa, kannattaa ottaa yhteyttä. Jos kuitenkin on kyse toisen ihmisen ongelmakäyttäytymisestä, jota hän ei pysty lopettamaan, niin ei kannata ottaa yhteyttä. Ellet sitten jaksa sellaista käytöstä sietää tai osaat paremmin puolustaa itseäsi.