Tapahtuuko teillä muilla tänä vuonna jotain suurta ja elämää muuttavaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Itseä jännittää hirmuisesti se että viimeistään huhtikuussa olisi töihin paluu edessä.
Olen innoissani asiasta, mutta samalla myös todella peloissani.

Minua huolettaa kuinka tuo meidän pienempi siellä pärjää. On nyt 2v4kk. :/
Isompi täyttää huhtikuun alussa jo 5v, että hän jo todella odotaa sitä ja olen iloinen isomman puolesta että nyt pääsee päiväkotiin jossa paljon kavereita. On tosin tähän saakka käynyt kerhossa pari kertaa viikkoon ja jumpassa myös.

Millaistahan kiirettä elämää se sitten on... :/ ja sopeutuuko siihen.. tai siis sopeutuuhan siihen, mutta kauanko menee ettei enää murehdi vaan nauttii siitä.
 
Joo =)
Jos kaikki menee hyvin niin meille tulee vauva kesällä.

Teilläkin kuitenkin ap on jo noin iso pienempikin lapsi hoitoon mennessä, eiköhän se siitä hyvin lähde käyntiin.
 
Mä meinaan irtisanoutua palkkatyöstä, vakipaikasta, ja aloittaa oman yrityksen! Suoraan sanoen, kauhistuttaa, jos sallin sen ajatuksen tulla... Elämä tulee muuttumaan totaalisesti, mutta tää on jotain mitän mun todella on pakko tehdä ja uskon, että muutos on taatusti positiivinen!
 
Mullakin alkaa työt täyspäiväisesti elokuussa ja minun mussukoilla alkais hoitotaival. Jotenkin ahdistaa ajatus:| Mutta toisaalta on mukava saada elämään taas "normaali" arki.

Nykyisellä systeemillä meen muutaman kerran viikolla töihin kun mies tulee töistä ja teen töitä myös viikonloppuisin. Siihen kun lisää harrastukset niin koko perheen yhteinen vapaa-aika on aika vähissä.
 
Toivon paljon ja suuresti, että tämä vuosi vihdoinkin olisi se vuosi, kun elämässämme tapahtuu suurta ja mullistavaa.

Plussaa raskaustestissä, raskautta, lapsen saamista, perhettä... sitä on odotettu vuosikausia ja tänävuonna toivon sen tapahtuvan.

KAIKKI muu on sen rinnalla ihan turhaa, tyhjää ja merkityksetöntä.
 
Tupakan polton jätin juuri pois ja se on mulle todella iso asia, kohta 2 päivää polttamatta ja oon kyllä nyt jo ylpeä itsestäni! :) Myös toiveissa olisi josko meille suotaisiin toinen pienokainen, mutta sen aika näyttää. Ja on mulla semmonen kutina, että tuo meitin isäntä saattaisi vihdoin ja viimein kosaista :)
 
No kyllä, 17 vuoden liitto lopussa ja mies muuttaa pois ensi viikkojen aikana. Minä jään kolmen lapsen kanssa yksin. Paljon mukana monenlaisia tunteita surusta iloon ja ahdistuksesta uuden odotukseen. Tämä on asia jota en olisi halunnut tapahtuvan, mutta lopulta se jäi ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi.

Uskon kuitenkin että lopulta me kaikki ollaan onnellisempia erossa.
 
Joo =)
Jos kaikki menee hyvin niin meille tulee vauva kesällä.

Teilläkin kuitenkin ap on jo noin iso pienempikin lapsi hoitoon mennessä, eiköhän se siitä hyvin lähde käyntiin.

Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka :)
Onnea kesävauvasta!

Joo onhan tuo pienempikin jo aika iso, mutta silti niin pieni vielä kuitenkin. Ehkä eniten minua jännittää siksi, koska on ihan äitin poika ja ei oo ollut juurikaan missään hoidossa. Kyllä siis muutamia tunteja mummin tai mummon kanssa ja tietty isänsä ja ihan hyvillä mielin jää ja muistaa heipat huikata. Yön ilman vanhempia ollut vaan kerran ja silloinkin kotona.

On kyllä todella reipas poika ja todella vilkas, että uskon et pärjää.. Mut silti se vaan raastaa mun sydäntä :D
 
Joo, meillä jatketaan keväällä talonrakennusta ja jos kaikki hyvin menee, tuo reilu 2 vuotias (tai sitten jo vajaa 3v.) saa pikkusisaruksen.. :) Joten kovasti jännittää tuleva vuosi!
 
[QUOTE="vieras";25349638]Kyllä tapahtuu, liikaakin ja sellaisiakin asioita joita en todellakaan olisi halunnut koskaan elää.[/QUOTE]

:( Haluatko kertoa hieman tarkemmin?
 
Reilun kolmen viikon päästä muutetaan ensimmäiseen omaan kotiin! :heart: (siis omistusasuntoon)

En malttaisi odottaa ja silti vähän hirvittää tämä muutto- ja pakkausrumba pienen lapsen ja yötyötä tekevän miehen kanssa. Eiköhän tää hyvin mene, innolla saa jo paljon aikaan :)
 
Kyllä. Joko saamme toisen lapsen tai joudumme hyväksymään sen, ettei meille tule enempää lapsia. Jompikumpi joka tapauksessa on alkavan vuoden ohjelmassa.

Toisarvoisemmista asioista suunnitelmissa/toiveissa on valmistuminen ja mahdollisesti talon rakentamisen aloittaminen.
 
Sama tilanne miellä kuin MolliMeloonilla, paitsi erotuksena, ettei meillä ole yhtään lasta.

Toisaalta, meille saattaa olla vaihtoehto tuo adoptoiminen joskus (jos ehditään ennen kuin ikä tulee vastaan).

Tänävuonna jokatapauksessa selviää, että tuleeko biolasta vai ei, sillä hoidot lopetetaan tänävuonna.
 
Mummani 90v synttärit, meidän 10v hääpäivä, äidin 60v päivä.
Kakkonen alottaa koulun ja kaksi nuorempaa tod.näk. hoitoon jos menen syksyllä töihin.

Toivottavasti tämän vuoden aikana saadaan meidän home-talo asia kuntoon ja päätökseen.
 
Mä meinaan irtisanoutua palkkatyöstä, vakipaikasta, ja aloittaa oman yrityksen! Suoraan sanoen, kauhistuttaa, jos sallin sen ajatuksen tulla... Elämä tulee muuttumaan totaalisesti, mutta tää on jotain mitän mun todella on pakko tehdä ja uskon, että muutos on taatusti positiivinen!

Aploodeja! :D Hurjan kuuloista mutta onnea kovasti! Mitä olet suunnitellut vai onko liikesalaisuus?
 
Meillä olis tänä vuonna esikoisen koulunaloitus, mikäli katsotaan että on kypsä siihen. Mie en vaan tajua minne se aika meni, ku vastahan tyttö oli ihan pieni ja ens syksynä se on muka menossa jo kouluun?!?:O
Joo, ja mie toivoisin että uskatautuisin autokouluun lopultakin (ikää jo 29v. tänä vuonna) ja tietty olis kiva jos saisin jonkinlaiset ammatin opiskelut käyntiin..

Ei nyt äkkiseltään tule sen kummempia mieleen :D

Toivon plussia niitä haluaville!!
 

Yhteistyössä