Pieni varovainen avaus pienten lasten päivähoidosta ammattilaisen näkökulmasta

["juu"]

Eihän tää kerro muusta kuin siitä että meillä on huonoja päiväkodin tätejä. Jos heidän moraalinsa on tätä tasoa että syyllistetään lasten vanhemmat ja heidän elämäntilanteensa niin ei voi puhua kuin ammattitaidottomasta väestä.

Valtaosa lapsista ei mene hoitoon 1 vuotiaina. Taisin joskus lukea että suht normaali kohta on 2v-3v välissä.

Ja muistakaa - ei se lapsien huomiointi kotonakaan aina ole taattua. Menkääpä istumaan leikkipaikalle ja katsokaa mitä ne äidit tekee? Ne ei todellakaan juokse kullan nuppujen kanssa vaan läsytää perseen hiekkalaatikon reunalle ja alkaa A) jutella/räplätä kännykkää tai b ) juoruta muiden äitien kanssa ja sivu silmällä katsella jälkikasvuaa.

Jos kodeissa voisimme olla kärpäsenä katossa niin kuinka moni äiti tuuppaa lapsensa aamulla pikku-kakkosen ääreen tai laittaa dvd:n pyörimään samalla kun alkaa surffata netissä.... Lapsi saa huomion kun repii äitiä paidasta ja passituksen lastenohjelman ääreen pahimmillaan. Mutta kotona tämä sallitaan...

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="niin";25364761]Ei tuplarattailla moneenkaan metsään retkeillä, varsinkaan talvella.[/QUOTE]

Ja talvellehan on ne KAIKKI metsäretket pakko ajoittaa? Viime talvena varmasti metsäretket olivat vähissä päiväkodissa, kun lapsihan sinne lumihankeen suorastaan hukkuu, jos lunta on metri... Mutta järkevä varmaan menee keväällä ja syksyllä, kun lunta ei vielä ole.

 

[Mitä mieltä?]

Meidän pojalta löytynyt kihomatoja joitakin päiviä sitten. Lääkitys annettu (koko perheelle ja pk:n ja lähipiiri infottu ja siivottu on. Nyt sai kutsun kaverin 5v. juhliin ja mietin voiko mennä?
Matoja tulee pois wc käyntien yhteydessä mikä hyvä juttu mutta ei olla toista lääkettu otettu vielä kun se tarvitsee ottaa vasta ensimmäisestä lääkkeestä 14 vrk:n kuluttua.
Juhlissa kuitenkin luultavasti paljon käsi tarjoiltavaa (karkki, sipsi yms.) En todellakaan halua ketään tartuttaa, harmittaa vaan kun poika harvoin kutsuja saa ja nyt jos väliin joutuu jättämään.
Miten te toimisitte? Mitä itse ajattelisitte jos teidän juhliin tulisi lapsi jolla näitä ollut /ehkä vieläkin on?
Pitkä aika olla tuo 1kk vaan kotona ja jos silloinkaan lähteneet.
Terv. Mamma, joka lukenut kauhu tarinat madoista

 

["Pph"]

[QUOTE="vieras";25363698]Ei hoitajille niin hyvää palkkaa makseta, että tälle hommalle kannattaisi itsensä uhrata kokonaan. Päinvastoin palkan perusteella usein ajattelee, mitä järkeä tätä on tehdä. Nykymaailmassa kun ei enää pelkällä kutsumuksella eletä. Aika pahassa jamassahan tilanne on, ku ei asiakkaillakaan usein ole varaa valita, joten työt ei ainakaan lopu, vaikka kaikki ei ihan aina nappiin menisi.[/QUOTE]

Hirveää jos ihminen tekee työtään vain palkan takia. Ei mullekaan mahtipalkkaa makseta, mutta työni teen niin hyvin kuin vain voin. Jos on tekemisissä ihmisten kanssa, on laitettava itsensä likoon koko työpäivän ajaksi, täysillä. En näe muuta vaihtoehtoa.

 

["poikia3"]

Näistä pienten retkeilyistä vielä, oletteko kuulleet ryhmän eriyttämisestä. Kun ryhmässä on 3 hoitajaa, ja toinen pienten lasten ryhmä samalla kokoonpanolla, voi metsäretkelle, hiihtämään ja luistelemaan lähteä ne ryhmän isommat lapset. Omat lapseni esikoista lukuunottamatta ovat kävelleet jo 10-kuisina, hoidon aloitus on heillä ollut 11-kuisena ja 13-kuisena. Eli metsäretkille ovat päässeet mukaan miltei heti. Vuoden ikäisinä kun kävely on ollut heillä jo varmaa ja vauhdikasta.

Luisteleminen ja hiihtäminen vaatii toki lapsen motoristen taitojen kehittymistä, joten sitä eivät ihan pienet voi tehdä, meidän päiväkodissa pienemmät joko leikkivät päiväkodin pihassa, kun vähän isommat hiihtivät päiväkodin takapihalle tehdyllä ladulla, tai olivat pulkilla mukana retkeilemässä.

Metsään ei päiväkodilta ollut pitkä matka, ja sen matkan lapset kävelivät pidellen kiinni narusta. Samalla systeemillä lähdettiin pidemmille retkille, joille toki otettiin tuplarattaat tai jopa kahdet mukaan, riippuen siitä, kuinka pitkälle oltiin menossa. Aina rattaissa ei alkuun matkannut kukaan.

Ryhmien kokoonpano päiväkodissa oli yleensä sellainen, että pienten ryhmässä oli yksi tai kaksi ihan pientä, muu porukka sitten vaihtelevasti eri-ikäisiä alle 3-vuotiaita.

 

["ppp"]

Millaisia hoitajia noihin päiväkoteihin oikein palkataan? Tämänkin ketjun ap:n ammattitaitoa tekee mieli kyllä kyseenalaistaa. Luulisi että ammatiin valmistumisen yhteydessä oppisi senkin että perheillä on erilaisia tilanteita ja kaikilla ei ole mahdollisuus kituttamallakaan jatkaa kotona (kuten yh:t).

Mutta ei. He ottavat asiakseen vaan arvostella ja se energia minkä voisi käyttää lasten hoitoon, menee jonnin joutavaan surkutteluun. Siitä yh-äidin/isin lapsesta, joka tuli 1v hoitoon, kasvaa ihan yhtä hyvä kansalainen kuin muistakin jos vaan asiat kotona on muutoin ok. Elämä on monen tekijän summa ja siinä joudutaan tekemään kompromisseja. Ja juu, lapsi joutuu elämässä kymmeniin traumaattisiin tapauksiin kasvamisen aikana (kuuluu osana elämään). Kaikkia kurjuuksia ei voi vältää - mutta niistä selviämistä voi opettaa lapselle. Vaikkapa niin että hektisen hoitopäivän jälkeen taataan lapselle rauhalline koti-ilta ja viikonloput pyhitetään rauhalliselle yhdessäololle.

 

[pys]

Itse olen tehnyt sijaisuuksia päiväkodissa syksystä lähtien (oma ala ihan toinen). Pienten alle kolmevuotiaiden ryhmässä on niitä, joilla kaikki menee hyvin ja niitä joilla on hieman hankalampaa. Ihan niitä arimpia 1-2-vuotiaita en pistäisi päiväkotiin (ilman harjoittelua kerhossa yms. paikoissa, joissa on paljon lapsia). Mutta... jos päiväkotihoito on perheelle tarpeellinen, en laittaisi osa-aikaisesti hoitoon. Helpoimmalla tuntuvat pääsevän ne lapset, jotka ovat tasaisesti sen viisi päivää viikossa ja suunnilleen 8 tuntia kerrallaan. Rutiini tuntuu olevan todella tärkeää.

Ryhmässä toimiminen, pienen metelin sietäminen ja sääntöjen opetettelu sujuu paljon paremmin, jos lapsi pääsee päiväkotiin suht nuorena (1-3v). Yhden lapsen tilanne surkuttaa, mutta lähinnä sen takia, ettei lapsi pääsee sisään rutiineihin ja leikkeihin. Tämäkin johtuu siitä, että lapsi on tarhassa 1-4 päivää viikossa ja 4-9 tuntia. Tasaisempi vaikkakin enemmän hoitopäiviä ja -tunteja sisältävä rytmi auttaisi lapsen tilannetta varmasti.

 

["vieras"]

Ei kai tässä ketjussa ollut alunperin kysymyskään metsäretkistä tai luistelusta vaan ihan pienten turvallisuudentunteesta ja sylien riittämättömyydestä päivähoidossa...

 

["ppp"]

Itse olen tehnyt sijaisuuksia päiväkodissa syksystä lähtien (oma ala ihan toinen). Pienten alle kolmevuotiaiden ryhmässä on niitä, joilla kaikki menee hyvin ja niitä joilla on hieman hankalampaa. Ihan niitä arimpia 1-2-vuotiaita en pistäisi päiväkotiin (ilman harjoittelua kerhossa yms. paikoissa, joissa on paljon lapsia). Mutta... jos päiväkotihoito on perheelle tarpeellinen, en laittaisi osa-aikaisesti hoitoon. Helpoimmalla tuntuvat pääsevän ne lapset, jotka ovat tasaisesti sen viisi päivää viikossa ja suunnilleen 8 tuntia kerrallaan. Rutiini tuntuu olevan todella tärkeää.

Ryhmässä toimiminen, pienen metelin sietäminen ja sääntöjen opetettelu sujuu paljon paremmin, jos lapsi pääsee päiväkotiin suht nuorena (1-3v). Yhden lapsen tilanne surkuttaa, mutta lähinnä sen takia, ettei lapsi pääsee sisään rutiineihin ja leikkeihin. Tämäkin johtuu siitä, että lapsi on tarhassa 1-4 päivää viikossa ja 4-9 tuntia. Tasaisempi vaikkakin enemmän hoitopäiviä ja -tunteja sisältävä rytmi auttaisi lapsen tilannetta varmasti.

asiaa. Ihana että teitä ammattilaisiakin on joukossa. Jatka samalla linjalla. Ja varmasti puhut totta noista rutiineista. Uskoisin että jokainen vanhempi tietää rutiinien merkityksen pienen elämässä ja kuinka ne hahmottaa "kaaosta", kotonakin.

Ja senkin tosiaan olet ymmärtänyt että lapsia on erilaisia. Niinhän pitääkin. Varmasti on vanhempia "jotka haluaa lapsen pois jaloista" eli äkkiä vaan hoitoon. Mutta tuo on ääripää ryhmä.

Kiitos sinulle

 

[kootti]

[QUOTE="vieras";25365058]Ei kai tässä ketjussa ollut alunperin kysymyskään metsäretkistä tai luistelusta vaan ihan pienten turvallisuudentunteesta ja sylien riittämättömyydestä päivähoidossa...[/QUOTE]

Olis hauska tehdä sellainen kärpäsenä katossa tutkimus kuinka paljon lapsi saa kotona syliä. Vaikkapa perheessä jossa on 3-4 lasta...

 

["vieras"]

[QUOTE="ppp";25365088]asiaa. Ihana että teitä ammattilaisiakin on joukossa. Jatka samalla linjalla. Ja varmasti puhut totta noista rutiineista. Uskoisin että jokainen vanhempi tietää rutiinien merkityksen pienen elämässä ja kuinka ne hahmottaa "kaaosta", kotonakin.

Ja senkin tosiaan olet ymmärtänyt että lapsia on erilaisia. Niinhän pitääkin. Varmasti on vanhempia "jotka haluaa lapsen pois jaloista" eli äkkiä vaan hoitoon. Mutta tuo on ääripää ryhmä.

Kiitos sinulle[/QUOTE]

...paitsi,että ei hän ole 'ammattilainen' lastenkasvatuksessa. Sanoi oman alansa olevan aivan toinen...!

 

["vieras"]

Olis hauska tehdä sellainen kärpäsenä katossa tutkimus kuinka paljon lapsi saa kotona syliär. Vaikkapa perheessä jossa on 3-4 lasta...

Kotona lapsen turvallisuudentunne on parempi kuin hoidossa ihan ilman sitä syliäkin.

 

["vieras"]

Hyvä etten laittanut 1,6 vuotiastani päiväkotiin. Hän saa olla kotona ainakin 3-vuotiaaksi

 

["ppp"]

[QUOTE="vieras";25365107]...paitsi,että ei hän ole 'ammattilainen' lastenkasvatuksessa. Sanoi oman alansa olevan aivan toinen...![/QUOTE]

Sietäisi olla kun kuluttaa aikansa miettien miten taata lapselle hyvä päivähoito sen sijaan että käyttää energiansa perhetilateiden arvosteluun, pahan puhumiseen ja tilanteiden voivotteluun.

Voihan sitä voivotella ja jauhaa pahaa - tai sitten vaan ottaa ammattimaisesti lusikan kauniiseen käteen ja tehdä työssään parhaansa.

 

[Vaalea yksilö]

Rupes huvittaa jo ekalause, piti erikseen mainita että työskennellyt myös arvostetuissakin. Onko päiväkodeissakin joku eliitti-ja slummijako??? Itse oon myös aikoinani ollut päiväkodissa töissä joten tiedän myös millaista päiväkotielämä parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Jokseenkin olen samaa mieltä ettei ihan pienet sinne kuulu, tai siis se ei ole paras hoitomuoto. Mutta tiedätkö, ihmisillä on kovin erilaisia elämäntilanteita. Ja lapsetkin ovat erilaisia. Se mikä sopii toiselle, ei sovikaan toiselle. Olen hoitanut entisessä työssäni niitä itkeviä ja takertuvia 1-vuotiaita mutta myös niitä reippaita ja onnellisia 1-vuotiaita. Ja nyt kun olen heitä vuosien jälkeen tavannut, ihan yhtä onnellisia ja tasapainoisia he ovat nykyäänkin.
Mua alkaa jo pikkuhiljaa vähän vituttaa tää päiväkodin morkkaus. Yhtenä päivänä olimme kaverini kanssa kahvilassa ja juttelimme koska kaverini palaa työelämään kun hänen lapsensa on nyt 1,5v. Viereisestä pöydästä alkoi nainen höpöttää meidän pöytään päin "olen päiväkodissa töissä ja suosittelen kyllä että pidät lapsen kotona sinne 3-vuotiaaksi..." Olimme kaverini kanssa että what the fuck, kuka tähän meidän keskusteluun nyt alkaa urkkimaan. Nainen suu vaahdossa selitti kuinka hän on ollut 5 vuotta kotiäitinä ja blaa blaa blaa. Sitten erehtyi sanomaan kuinka arka hänen lapsensa on, totesin siihen "Niin päiväkodilla on puolensa ja puolensa..."
Annetaan siis jokaisen tehdä ne omat valintansa, ne kun eivät kenellekään ole aina niin yksinkertaisia ja helppoja. Suomessa perheenjäsenet tappavat perheitään ja niihin tilanteisiin ei puututa vaikka naapurista kuuluisi epäilyttäviä ääniä ja nähtäisiin ettei kaikki ole hyvin. Silti tämmöisestä jaksetaan mussuttaa!

 

["ppp"]

Rupes huvittaa jo ekalause, piti erikseen mainita että työskennellyt myös arvostetuissakin. Onko päiväkodeissakin joku eliitti-ja slummijako??? Itse oon myös aikoinani ollut päiväkodissa töissä joten tiedän myös millaista päiväkotielämä parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Jokseenkin olen samaa mieltä ettei ihan pienet sinne kuulu, tai siis se ei ole paras hoitomuoto. Mutta tiedätkö, ihmisillä on kovin erilaisia elämäntilanteita. Ja lapsetkin ovat erilaisia. Se mikä sopii toiselle, ei sovikaan toiselle. Olen hoitanut entisessä työssäni niitä itkeviä ja takertuvia 1-vuotiaita mutta myös niitä reippaita ja onnellisia 1-vuotiaita. Ja nyt kun olen heitä vuosien jälkeen tavannut, ihan yhtä onnellisia ja tasapainoisia he ovat nykyäänkin.
Mua alkaa jo pikkuhiljaa vähän vituttaa tää päiväkodin morkkaus. Yhtenä päivänä olimme kaverini kanssa kahvilassa ja juttelimme koska kaverini palaa työelämään kun hänen lapsensa on nyt 1,5v. Viereisestä pöydästä alkoi nainen höpöttää meidän pöytään päin "olen päiväkodissa töissä ja suosittelen kyllä että pidät lapsen kotona sinne 3-vuotiaaksi..." Olimme kaverini kanssa että what the fuck, kuka tähän meidän keskusteluun nyt alkaa urkkimaan. Nainen suu vaahdossa selitti kuinka hän on ollut 5 vuotta kotiäitinä ja blaa blaa blaa. Sitten erehtyi sanomaan kuinka arka hänen lapsensa on, totesin siihen "Niin päiväkodilla on puolensa ja puolensa..."
Annetaan siis jokaisen tehdä ne omat valintansa, ne kun eivät kenellekään ole aina niin yksinkertaisia ja helppoja. Suomessa perheenjäsenet tappavat perheitään ja niihin tilanteisiin ei puututa vaikka naapurista kuuluisi epäilyttäviä ääniä ja nähtäisiin ettei kaikki ole hyvin. Silti tämmöisestä jaksetaan mussuttaa!

Peesi. Jotenkin musta tuntuu vaan siltä että osa näistä keskusteljoista ei ole elämässään missään pärjännyt ja kerranikin pääsee kruunuaa kiillottamaan täydellisellä äitiydellä. Kuitenki tosiasia on se että lasten psykiatrisia osatoja ei täytä päivähoidossa pienenä aloittaneet lapset vaan lapset joiden koti on kokonaisuutenaan ollut perseestä.

 

[turha vatvoa]

Sehän on selvää, että kaikki jotka lapsensa ihan pienenä hoitoon vievät löytävät siihen todella hyvät perustelut. Eivätkä suostu näkemään asiassa mitään huonoa ja kokevat toisen mielipiteen loukkaavana ja syyllistävänä.

Ja sama toisin päin. Ne jotka hoitavat pikkuisensa kotona eivät jaksa ymmärtää vanhempia jotka lapsensa hoitoon vievät. Ja kokevat hoitoon viemistä perustelevien perustelut epäpätevinä.

Eipä se siitä koskaan miksikään muutu.


Ja esim. niistä metsäretkistä... tosissaan ryhmien kokoonpanot on erilaisia, toinen ei laske metsäretkeksi metsänlaidalla vierailua(vaikka sitä tekisivätkin) vaan metsäretki on ihan siellä metsässä polkuineen. Meillä metsämörrissä vietimme aikaa metsässä myös viime talvena(isompien ryhmä) ja turvallisuus rajoittaa monesti toimintaa sekin on huomiotava. Tässä päiväkodissa on esim. 3 alle1v. ja useampi alle 2v. kyllä se on monessa toiminnassa rajoittavaa. Yksin ei saa lähteä päiväkodin ulkopuolelle ja taas yksin ei saa ketään jättää pienten kanssa päiväkodillekkaan. Monesta ovat luopuneet joskin uusia juttuja otettu tilalle. Aina se ei ole siis henkilökunnasta kiinni, esim. muutaman 3 vuotiaan kanssa ei saa lähteä luistelemaan koska turvallisuusmääräykset kieltävät yksin liikkumisen päiväkodin aitojen ulkopuolella.

Eli myöskään henkilökunnan arvosteleminen jatkuu varmasti aina... Aina metsääkään ei puilta nähdä.

 

[pys]

[QUOTE="vieras";25365107]...paitsi,että ei hän ole 'ammattilainen' lastenkasvatuksessa. Sanoi oman alansa olevan aivan toinen...![/QUOTE]

En olekaan. Satun nyt vaan olemaan suht fiksu ihminen, joka tietää tästäkin alasta suht paljon, koska haluaa tietää asioista mahdollisimman paljon. Toki oman kahden lapsen kasvattaminen auttaa asiassa myös.

Voit olla varma, että mun hoitotaidot (kasvatus, ensiapu yms.) eivät kalpene lähihoitajien ja muiden rinnalla. Ammattilainen en olekaan, mutta täysin riittävä silti

 

["vieras"]

Mä en ymmärrä, että milloin on pakko vielä alle 3-vuotias hoitoon. Eiköhän kyse ole prioriteeteista.. ja jos lapselle ei ole aikaa, niin älä tee lasta. Mun mies on yksityisyrittäjä ja tienaa vielä varsin vähän kun yritys on tuore ja silti mä olen kotona. Nyt on päätetty näin. Vaikka eletään kädestä suuhun, niin 3 vuotta on lyhyt aika.

 

[fifiia]

Miksi ei auttaisi?

Joku voi herätä uudelleen tosissaan miettimään työhön paluutaan jne. Tai hoitomuotoa.

Ja Henkilökunta saa ehkä huomata ettei ole vain epäonnistunut. Tilanne on sama, mahdoton, muuallakin.

Ja kaikki se voidaan ajatella levan lapsen edun mukaista.

On tilanteita joissa ei muuta vaihtoehtoa oikeastaan ole kuin laittaa lapsi pienikin päivähoitoon. Kunnasta riippuen voi olla niin että perhepäivähoitoa ei ole tai että ryhmikset on järjestetty niin että ne ei todellakaan ole tarkoituksen mukaisin hoitopaikka kenellekään. Osa pitää pienet lapset kotihoidossa jos siihen on mahdollisuus taloudellisesti tai muuten. Päivähoitopaikkojen määrää tai tasoa ei kuitenkaan lisää se että toiset lapset hoidetaan kotona, toiset yhä pienenevin resurssein. Syyllistäminen ei paranna yhdenkään lapsen hoitoa kotona eikä päivähoidossa. Se ei myöskään helpota hoitajien työtä päivähoidossa, päin vastoin.

Vaikuttaminen asioihin lähtee ruohonjuuri tasolta. Vaaditaan kunnan päättäjiä järjestämään riittävästi tarkoituksenmukaisia hoitopaikkoja. Ongelmiin puututtaessa ne pitää myös yksilöidä; tarvitaan lisää hoivaa ja syliejä pienten lasten hoitoon, tarvitaan lisää laadukkaita perhepäivähoito paikkoja, tarvitaan lisää panostusta hoitajien koulutukseen tai työnohjaukseen, tarvitaan parempia palveluja jotta kotona hoidettavat lapset saavat riittävästi virikketä tai vanhemmat jaksavat kotona/kotihoitoa eivätkä syrjäydy yhteiskunnasta tai työelämästä hoitovapaiden aikana jne. Ongelmat monesti ovat kunta tai kaupunki kohtaisia eikä samoihin asioihin ole järkevää panostaa samalla voimalla joka paikassa.

 

[aarghh]

Mua niin suututtaa nää tällaiset aloitukset (ja silti näitä luen, ärsyttää sekin ). Mutta että aina jaksetaan muistuttaa, ettei alle kolmevuotiaita saisi viedä päiväkotiin tai hoitoon ylipäätään, ja että niiden paikka on kotona.

Jos siellä päiväkodissa hoito on huonoa, niin onko se niiden vanhempien vika, jotka lapsensa sinne vie? Jos mun lapsi saa hoidossa huonoa hoitoa, niin en käsitä, miten se voi olla mun, mun lapsen tai lapsen iän vika. Minä äitinä en voi vaikuttaa siihen, miten ne hoitajat lapsia kohtelee, miten ne jakaa aikansa ja osaamisensa lapsille. Ainahan he mainostavat itseään kasvatuksen AMMATTILAISINA, mutta silti eivät osaa sitä ammattitaitoaan viedä sinne työpaikalle - siis jos hoito kerran on niin huonoa, ettei sinne lapsia kannata viedä hoitoon. Miten tää on mun mielestä jotenkin ristiriitaista ja absurdiakin? Lapsia ei saa viedä hoitoon, koska hoito on huonoa, ja jotenkin sen on niiden vanhempien vika, jotka lapsensa sinne kuitenkin vie... :O Ei tajua!

Ja aina näissä samoissa keskusteluissa unohdetaan se, että hoitomuotoja on muitakin kuin se päiväkoti, eli vastakkain näissä on se, että joko lapset viedään päiväkotiin tai niitä hoidetaan kotona. Missä on PPHt ja ryhmikset? Onko ne sit hyviä vai huonoja vaihtoehtoja niille alle 3vee lapsille, joita ei saisi sinne päiväkotiin viedä?

 

[äiti ja lto]

Pienen lapsen paras paikka olisi varmasti koti, mutta asiat ei minusta ole ihan noin mustavalkoisia, ei lapsi välttämättä automaattisesti kärsi ja voi huonosti päiväkodissa. Päiväkoteja on erilaisia, hoitajia on erilaisia ja lapsia on erilaisia. Tietysti pieni joka ei vielä kävele, joutuu viettämään ulkoilut etenkin talvisaikaan rattaissa, kun ei pysty pitämään koko aikaa sylissä, mutta kyllä sisällä ollessa (ainakin meidän ryhmän kaikki 17lasta) pääsevät syliin niin usein ja paljon kun haluavat. Aikuiset istuvat lattialla lasten kanssa ja toimintaa järjestetään lasten tarpeiden mukaan. Ryhmä jaetaan pieniksi ryhmiksi niin paljon kun mahdollista.

Pienille aloittajille suosittelemme viikon tutustumista vanhemman kanssa, niin että loppuviikosta lapsi voi nukkua myös päiväunet ja vanhemmat näkevät ryhmän toimintaa siihen saakka joten he todellakin tietävät mihin lapsensa tuovat..

 

[Vaalea yksilö]

[QUOTE="juu";25364888]Eihän tää kerro muusta kuin siitä että meillä on huonoja päiväkodin tätejä. Jos heidän moraalinsa on tätä tasoa että syyllistetään lasten vanhemmat ja heidän elämäntilanteensa niin ei voi puhua kuin ammattitaidottomasta väestä.

Valtaosa lapsista ei mene hoitoon 1 vuotiaina. Taisin joskus lukea että suht normaali kohta on 2v-3v välissä.

Ja muistakaa - ei se lapsien huomiointi kotonakaan aina ole taattua. Menkääpä istumaan leikkipaikalle ja katsokaa mitä ne äidit tekee? Ne ei todellakaan juokse kullan nuppujen kanssa vaan läsytää perseen hiekkalaatikon reunalle ja alkaa A) jutella/räplätä kännykkää tai b ) juoruta muiden äitien kanssa ja sivu silmällä katsella jälkikasvuaa.

Jos kodeissa voisimme olla kärpäsenä katossa niin kuinka moni äiti tuuppaa lapsensa aamulla pikku-kakkosen ääreen tai laittaa dvd:n pyörimään samalla kun alkaa surffata netissä.... Lapsi saa huomion kun repii äitiä paidasta ja passituksen lastenohjelman ääreen pahimmillaan. Mutta kotona tämä sallitaan...[/QUOTE]

Todellakin!!! Mua naurattaa naapurin "supermamma" joka paasaa kotihoidon ihmeellisyydestä ja kuinka hän jaksaa tehdä kaikkea aamusta iltaan, paitsi olla lastensa kanssa! Koskaan tämä äiti ei kävele kadulla/hengaile leikkipaikalla niin ettei hänellä olisi aikuista seuraa, jos ei livenä niin puhelimessa sitten. Tai räplätään iphonella facebookia.
Lapsensa ovat todella ärsyttäviä, eivät usko mitään vaan kiusaavat naapuruston koiria ja äiti senkus höpöttää vaan suu vaahdossa ihan muita juttuja. Sanotaan että laadukkaan päivähoidon suurin uhka on toiset aikuiset. Sama pätee kyllä ihan yleisesti lastenhoitoon kotonakin. Ja tiedoksi; minun lapseni ovat nyt päiväkodissa koska olen ollut yövuoron töissä. Kohta painun takaisin nukkumaan koska käytin välillä koirat pihalla. Kuinkas on teidän kotiäitien lasten laita jotka nyt paasaatte täällä päiväkodin pahuudesta; missä teidän lapsenne ovat tällä hetkellä kun te istutte netissä?

 

[Sarjavamma]

Itselläni alkaa olla myös pikkuhiljaa edessä valinnan teko, että menenkö toihin vai en. Tiukilla tullaan elään jos jään hoitaan lasta viellä kotiin, mutta kauhistuttaa ajatuskin siitä, että veisin pienen lapsen, joka ei osaa viellä edes kävellä, hoitoon.

Paras vaihtoehto olis, jos sais hoitajan kotiin ja lapsi sais olla päivät kotona kun isän kanssa ollaan töissä, mutta mistähän ihmeestä löydän luotettavan hoitajan..

 

[aarghh]

nii, ja siis mä itse kyllä olin lasten kanssa kotona, kunnes nuorin oli 2vee, ja sitten ne meni hoitoon mun siskolle... joten mua on sit turha syyttää siitä, että otan nokkiini siitä, että vein itse lapset pienenä hoitoon.