Oletko mielestäsi hyvä ihminen? Millainen on hyvä ihminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tan-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta itseään tulee tarkastella ja omia motiveejaan ruotia, mutta siinäkin voi mennä liiallisuuksiin.
Kyllä yksi vaikutin vilpittömän halun lisäksi ns. tehdä hyvää ja osallistua hyväntekeväisyyteen on usein myös se oman sädekehänsä kiilottaminen ts. sitä kautta voi ehkä mieltää itseään paremmaksi ihmiseksi.
Mutta sehän ei sitä hyväntekemistä kuitenkaan mitätöi. Eikä sekään aina ole pahasta, että mieltää itsensä edes hetken astetta paremmaksi ihmiseksi.

Minä en usko täyteen pyyteettömyyteen. En omalla, enkä muiden kohdalla. Ehkä pitäisi, tai sitten ei.
 
Mä arvostan ihmisissä sitä ettei kaikkea tyrmätä suoralta kädeltä, ja osataan asettua toisen asemaan. Ja musta on tyhmää myös sellanen, että omista periaatteista ja mielipiteistä pidetään kiinni väkisin eikä voida tarkastella asioita toiselta kannalta. Myös se on hienoa jos kykenee myöntämään olleensa väärässä. Samoin se, että sanoo toisille hyviä asioita, kehuu toisia eikä aina vaan puhu pahaa.

Itse ainakin yritän olla sellainen.
 
"Minä en usko täyteen pyyteettömyyteen. En omalla, enkä muiden kohdalla. Ehkä pitäisi, tai sitten ei. "

Minäkään en tähän usko, ainakaan omalla kohdallani. Mutta onko sellaisiakin ihmisiä olemassa? Vaikka joku äiti Teresa tai vastaava? Toisaalta tähän on kai mahdotonta vastausta saada, kun toisen ihmisen ajatuksiin on aika vaikea päästä :) Olisi kyllä kiva tietää, miten asia on.
 
Mä arvostan ihmisissä sitä ettei kaikkea tyrmätä suoralta kädeltä, ja osataan asettua toisen asemaan. Ja musta on tyhmää myös sellanen, että omista periaatteista ja mielipiteistä pidetään kiinni väkisin eikä voida tarkastella asioita toiselta kannalta. Myös se on hienoa jos kykenee myöntämään olleensa väärässä. Samoin se, että sanoo toisille hyviä asioita, kehuu toisia eikä aina vaan puhu pahaa.

Itse ainakin yritän olla sellainen.

Hienoja asioita!
 
Alkuperäinen kirjoittaja LauhkeaLehmä;25412851:
"Minä en usko täyteen pyyteettömyyteen. En omalla, enkä muiden kohdalla. Ehkä pitäisi, tai sitten ei. "

Minäkään en tähän usko, ainakaan omalla kohdallani. Mutta onko sellaisiakin ihmisiä olemassa? Vaikka joku äiti Teresa tai vastaava? Toisaalta tähän on kai mahdotonta vastausta saada, kun toisen ihmisen ajatuksiin on aika vaikea päästä :) Olisi kyllä kiva tietää, miten asia on.
olisi.
Mutta toisaalta, vaikka ihminen ei olisikaan täysin pyytetön, ei sen tarvitse hänen hyviä tekojaan mitätöidä.
 
Altruismissa ja hyväntekeväisyydessä on mun mielestäni sellainen itseään ruokkiva periaate. Jos teet hyvää muille, tulee sulle itsestäsi hyvä olo, mikä saa sut tekemään hyvää uudestaan. Ja vaikka motiivina olisikin se hyvän olon tai maineen saaminen, väistämättä ruokkii sitä hyvän kierrettä ja tulee paremmaksi ihmiseksi. Ja se hyvän teon kohteena ollut ihminen on myös alttiimpi tekemään itse hyvää eteenpäin, jolloin teolla on myös kerrannaisvaikutuksia.

Toisaalta mun mielestä raha välittäjänä vaimentaa tuota vaikutusta, kuin jos verrataan ihan kasvokkain ja kohdaten hyvien tekojen tekemiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja LauhkeaLehmä;25412851:
"Minä en usko täyteen pyyteettömyyteen. En omalla, enkä muiden kohdalla. Ehkä pitäisi, tai sitten ei. "

Minäkään en tähän usko, ainakaan omalla kohdallani. Mutta onko sellaisiakin ihmisiä olemassa? Vaikka joku äiti Teresa tai vastaava? Toisaalta tähän on kai mahdotonta vastausta saada, kun toisen ihmisen ajatuksiin on aika vaikea päästä :) Olisi kyllä kiva tietää, miten asia on.

Äiti Teresastakin voi olla montaa mieltä...
 
Millainen on hyvä ihminen? Apua. Kai se on sellainen, jossa on ja josta löytyy sellaisia puolia, joita pidetään hyvinä. Mitäs nyt tulee mieleen. Rohkeutta, vastaanottavaisuutta, empaattisuutta, anteliaisuutta, armollisuutta, rehellisyyttä, uskoa, uskollisuutta, huomioonottavaisuus, luotettavuutta, aitoutta, hyväntahtoisuutta, ystävällisyyttä, halua ymmärtää. Mutta terveissä mittasuhteissa. Hyvä ihminen on sellainen, joka osaa käyttää ominaisuuksiaan, taitojaan ja kykyjään, ei vain itseensä vaan myös kanssaihmisiin ja kanssaihmisten kanssa. Hän oppii ja haluaa oppia. Näen asian siten, että hyvä ihminen ei ole erehtymätön, vaan ymmärtää niin oman kuin muidenkin inhimillisyyden.

Katson että hyvä ihminen pystyy myös arvioimaan tekojensa seurauksia. Kaikki ei aina elämässä ole niin mustavalkoista. Eikä kaikki hyvien ihmisten teot aina kaikille hyväksi tai läpeensä hyviä.
 
Viimeksi muokattu:
Siis parempihan se on tietty tehdä hyvää, oli motiivi sitten pyyteetön tai ei. Ja hyvä teko nyt on hyvä teko, vaikka voissa paistaisi. En usko, että avun vastaanottaja kovasti jaksaa pohtia hyväntekijänsä motiiveja, vaan ainostaa ilahtuu.

Toisaalta, jos joku toimii hyväntekeväisyydessä maineen takia, niin se on ehkä jo jonkin asteista tekopyhyyttä. Sillä selvästi tavoitellaan jo enemmän, kuin sitä pientä sisäistä sädekehänkiillotusta ja lämmintä tunnetta.
 
Hyvä ihminen on sellainen, jolla on toimiva omatunto ja joka ei toimi sitä vastaan. Omatunto, se voi tarkoittaa myös samaa kuin intuitio. Sisäinen ohjaus, kyky elää yhteydessä maailmankaikkeuden kanssa.
Hyvä ihminen pelastaa kastemadonkin tieltä, jos näkee että se voi jäädä auton alle.
Hyvä ihminen antaa lapsensa tuoda kodittoman kissanpennun kotiinsa 20 asteen pakkasella, eikä sano lapselle että vie se elukka ulos.
Hyvä ihminen osaa kuunnella, osaa antaa toisille positiivista energiaa pelkästään läsnäolollaan.
Hyvän ihmisen tunnistaa siitä, että siitä tykkäävät eläimet ja lapset.

Mun isäni oli tällainen.
 
  • Tykkää
Reactions: Tan-
Alkuperäinen kirjoittaja LauhkeaLehmä;25412489:
Millainen on ihminen, joka laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, koska siitä tulee hyvä mieli? Tätä olen pohtinut, mutta en ole vielä lopputulokseen päässyt.

Kaikista ns. hyvistä teoista tulee hyvä mieli. Ei ole olemassa tyystin epäitsekkäitä tekoja. En ainakaan ole sellaista tekoa keksinyt. Mielestäni se ei vähennä sen teon arvoa. Jos autat jotain, saa se ihminen apua joka tapauksessa, riippumatta motiiveistasi.
 
Hyvä ihminen on sellainen, jolla on toimiva omatunto ja joka ei toimi sitä vastaan. Omatunto, se voi tarkoittaa myös samaa kuin intuitio. Sisäinen ohjaus, kyky elää yhteydessä maailmankaikkeuden kanssa.
Hyvä ihminen pelastaa kastemadonkin tieltä, jos näkee että se voi jäädä auton alle.
Hyvä ihminen antaa lapsensa tuoda kodittoman kissanpennun kotiinsa 20 asteen pakkasella, eikä sano lapselle että vie se elukka ulos.
Hyvä ihminen osaa kuunnella, osaa antaa toisille positiivista energiaa pelkästään läsnäolollaan.
Hyvän ihmisen tunnistaa siitä, että siitä tykkäävät eläimet ja lapset.

Mun isäni oli tällainen.

Voi kun ihana, olen hyvällä tavalla kateellinen!
 
Musta hyvän teon ei edes tarvitse olla pyyteetön. Miksei saisi kokea siitä itsekin iloa, jos on kokenut tehneensä oikein ja vaikka auttanut toista? Toki sitä tuntee itsensä silloin hyväksi ihmiseksi, mutta mielestäni ihminen saakin olla tarvittaessa ylpeä omasta toiminnastaan. Se on vaan hyvä, jos teko tuottaa mahd. paljon hyvää, myös tekijälle itselle. =)
 
Musta hyvän teon ei edes tarvitse olla pyyteetön. Miksei saisi kokea siitä itsekin iloa, jos on kokenut tehneensä oikein ja vaikka auttanut toista? Toki sitä tuntee itsensä silloin hyväksi ihmiseksi, mutta mielestäni ihminen saakin olla tarvittaessa ylpeä omasta toiminnastaan. Se on vaan hyvä, jos teko tuottaa mahd. paljon hyvää, myös tekijälle itselle. =)

Tämä oli aika hyvin ilmaistu :)
 
Musta hyvän teon ei edes tarvitse olla pyyteetön. Miksei saisi kokea siitä itsekin iloa, jos on kokenut tehneensä oikein ja vaikka auttanut toista? Toki sitä tuntee itsensä silloin hyväksi ihmiseksi, mutta mielestäni ihminen saakin olla tarvittaessa ylpeä omasta toiminnastaan. Se on vaan hyvä, jos teko tuottaa mahd. paljon hyvää, myös tekijälle itselle. =)

Toi on totta. Ehkä liikaakin ajatelleen siten, että teko ei voi olla hyvä tai oikein, jos siitä nauttii itse. Ikäänkuin vain kärsimyksestä tai kieltäymyksestä kumpuaisi hyvyyttä. Aika perverssiä, kun tarkemmin ajattelee - että ihmisen pitäisi nauttia pelkästään pahoista teoista, ei hyvistä lainkaan.
 
Toi on totta. Ehkä liikaakin ajatelleen siten, että teko ei voi olla hyvä tai oikein, jos siitä nauttii itse. Ikäänkuin vain kärsimyksestä tai kieltäymyksestä kumpuaisi hyvyyttä. Aika perverssiä, kun tarkemmin ajattelee - että ihmisen pitäisi nauttia pelkästään pahoista teoista, ei hyvistä lainkaan.

Menee ehkä vähän samaan kategoriaan, että pitää olla kärsinyt että on ansainnut olla onnellinen.
 
Jos ihminen vaikka lahjoittaa köyhälle naapurilleen vahoja lastenvaatteita ja tulee siitä hyvälle mielelle, niin onko se kuitenkin eri, kuin jos joku nakkaa kolikon joulupatakeräykseen ostaakseen itselleen hyvän oman tunnon taas vuodeksi miettimättä sen tarkemmin mihin raha edes menee? Vähän vaikea selttää mitä haen takaa. Siis vähän niinkuin, että se oma mielihyvä ei ole enää seuraus vaan syy toimia.

Taidan pähkäillä liikaa :ashamed:
 
Viimeksi muokattu:
Olen kokenut niin suuria vastoinkäymisiä elämässä, että olen oppinut arvostamaan elämää sellaisena kuin se on. En vaadi elämältä paljon.

Mutta onko se tehnyt minusta hyvä ihmisen? Ei, sillä helposti asetun sellaisten yläpuolelle, jotka eivät osaa arvostaa yksinkertaisia, pieniä hyviä elämän asioita. Se minussa on pahaa.

Oppia ikä kaikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LauhkeaLehmä;25412489:
Millainen on ihminen, joka laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, koska siitä tulee hyvä mieli? Tätä olen pohtinut, mutta en ole vielä lopputulokseen päässyt.

Riippuu tapauksesta. Eihän se syntiä sinänsä ole, jos hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli. Muuten ollaan seuraavaksi siinä, että pitää kiduttaa itseään päästäkseen taivaaseen, ja sitten herää epäilys, että en kai minä nyt vaan nauti tästä kärsimyksestäni...

Mutta sitten on nämä omahyväiset, joiden mielestä sen hyvän mielen kuuluu olla homman koko pointti. Tukka nousee pystyyn. Sinänsä ehkä turhaankin, koska jos on lusikalla annettu...

Mutta onhan tuota kysymystä pohdittu varmaan tuhansien sivujen edestä. Kiinnostaa filosofejakin.
 

Yhteistyössä