V
"vieras"
Vieras
Tämä ihmistyyppi on temperamenttinen, välillä hersyvän nauravainen, huumorintajuinen, avoin, small talkia osaava, sosiaalinen ja ihmisten kanssa viihtyvä. Ne varjopuolet sitten: Ailahteleva, helposti kiivastuva, pikkujuttuihin takertuva, alkaa helposti vihata tiettyjä ihmisiä, juoruileva, kun on vihainen niin todellakin näyttää sen ja kenellekään ei jää epäselväksi että tämä kys. ihminen ei pidä xxxx:stä.
Minä taas olen aika hidas, rauhallinen ja pyrin käyttäytymään sivistyneesti.
Alkuun tuon ym. ihmistyypin kanssa menee hyvin. Tullaan juttuun ja hän yleensä uskoutuu minulle kaikenlaisista asioistaan. Minä saan jollain tavalla rohkeutta tuollaisilta ihmisiltä ja iloa elämään, hetken aikaa, kunnes...
Ongelmia tulee ja tuo ihmistyyppi alkaa pompotella minua ihan hurjasti. Minun pitäisi olla koko ajan samaa mieltä (siltä tuntuu) ja jos en ole niin siitä ei hyvä seuraa, joku näpäytys on varmasti tiedossa. Kun yritän kertoa mielipiteitäni (hänen mielipiteistään poikkeavia) tai jos en esim. jaksa aina olla käytettävissä, niin johan alkaa paskaa tulla niskaan. Minä ahdistun, varon sanomisiani, yritän miellyttää, ahdistun lisää, yritän vältellä ja toinen osapuoli alkaa levittää minusta ikäviä juttuja, arvostella tekemisiäni, elämääni yleensä, mielipiteitäni, ajatuksiani jne.
Onko tää ihan tavallista tällaisten temperamenttisten ihmisten kanssa? Vai teenkö mä jossain väärin? Yritän siis myötäillä "Juu onhan se toisaalta niin.", mutta kuitenkin pidän oman reviirini jne.
Odottaako tällaiset ihmiset täydellistä heittäytymistä heidän ehtoihin ja maailmaan? Vai olenko minä jossain kohtaa liian tossukka? Tulisinko erilailla toimimalla toimeen heidänkin kanssa?
Minä taas olen aika hidas, rauhallinen ja pyrin käyttäytymään sivistyneesti.
Alkuun tuon ym. ihmistyypin kanssa menee hyvin. Tullaan juttuun ja hän yleensä uskoutuu minulle kaikenlaisista asioistaan. Minä saan jollain tavalla rohkeutta tuollaisilta ihmisiltä ja iloa elämään, hetken aikaa, kunnes...
Ongelmia tulee ja tuo ihmistyyppi alkaa pompotella minua ihan hurjasti. Minun pitäisi olla koko ajan samaa mieltä (siltä tuntuu) ja jos en ole niin siitä ei hyvä seuraa, joku näpäytys on varmasti tiedossa. Kun yritän kertoa mielipiteitäni (hänen mielipiteistään poikkeavia) tai jos en esim. jaksa aina olla käytettävissä, niin johan alkaa paskaa tulla niskaan. Minä ahdistun, varon sanomisiani, yritän miellyttää, ahdistun lisää, yritän vältellä ja toinen osapuoli alkaa levittää minusta ikäviä juttuja, arvostella tekemisiäni, elämääni yleensä, mielipiteitäni, ajatuksiani jne.
Onko tää ihan tavallista tällaisten temperamenttisten ihmisten kanssa? Vai teenkö mä jossain väärin? Yritän siis myötäillä "Juu onhan se toisaalta niin.", mutta kuitenkin pidän oman reviirini jne.
Odottaako tällaiset ihmiset täydellistä heittäytymistä heidän ehtoihin ja maailmaan? Vai olenko minä jossain kohtaa liian tossukka? Tulisinko erilailla toimimalla toimeen heidänkin kanssa?