Osaatteko kertoa, miksi en tule toimeen tämän tietyn ihmistyypin kanssa?

["Ystävä"]

Sanoisin, että teillä ei kemiat kohtaa tai siis ainakaan sinun ei selvästi ole täysin luontevaa olla hänen seurassaan. Olen itsekin hieman arempana ihmisenä joskus hakeutunut temperamenttisempien ihmisten seuraan, ehkä alitajuisesti hakenut sellaista voimaa ja tukea, mutta myöhemmin, kun olen päässyt omista arkuuksistani eroon, en enää viihdykään tuollaisten ihmisten seurassa niin hyvin, vaan ahdistun.

Suosittelen lukemaan Judith Orloffin kirjan Myönteinen energia. Siinä puhutaan juuri ihmisistä, jotka imevät voimiasi ja siitä, miten kannattaisi ottaa etäisyyttä sellaisiin ihmisiin. Yleisesti siinä puhutaan "energiatietoisesta elämäntavasta".

 

["jaahas"]

[QUOTE="vieras";25419721]Tämä ihmistyyppi on temperamenttinen, välillä hersyvän nauravainen, huumorintajuinen, avoin, small talkia osaava, sosiaalinen ja ihmisten kanssa viihtyvä. Ne varjopuolet sitten: Ailahteleva, helposti kiivastuva, pikkujuttuihin takertuva, alkaa helposti vihata tiettyjä ihmisiä, juoruileva, kun on vihainen niin todellakin näyttää sen ja kenellekään ei jää epäselväksi että tämä kys. ihminen ei pidä xxxx:stä.

Minä taas olen aika hidas, rauhallinen ja pyrin käyttäytymään sivistyneesti.

Alkuun tuon ym. ihmistyypin kanssa menee hyvin. Tullaan juttuun ja hän yleensä uskoutuu minulle kaikenlaisista asioistaan. Minä saan jollain tavalla rohkeutta tuollaisilta ihmisiltä ja iloa elämään, hetken aikaa, kunnes...

Ongelmia tulee ja tuo ihmistyyppi alkaa pompotella minua ihan hurjasti. Minun pitäisi olla koko ajan samaa mieltä (siltä tuntuu) ja jos en ole niin siitä ei hyvä seuraa, joku näpäytys on varmasti tiedossa. Kun yritän kertoa mielipiteitäni (hänen mielipiteistään poikkeavia) tai jos en esim. jaksa aina olla käytettävissä, niin johan alkaa paskaa tulla niskaan. Minä ahdistun, varon sanomisiani, yritän miellyttää, ahdistun lisää, yritän vältellä ja toinen osapuoli alkaa levittää minusta ikäviä juttuja, arvostella tekemisiäni, elämääni yleensä, mielipiteitäni, ajatuksiani jne.

Onko tää ihan tavallista tällaisten temperamenttisten ihmisten kanssa? Vai teenkö mä jossain väärin? Yritän siis myötäillä "Juu onhan se toisaalta niin.", mutta kuitenkin pidän oman reviirini jne.

Odottaako tällaiset ihmiset täydellistä heittäytymistä heidän ehtoihin ja maailmaan? Vai olenko minä jossain kohtaa liian tossukka? Tulisinko erilailla toimimalla toimeen heidänkin kanssa?[/QUOTE]

Kasvattele vähän itsetuntoasi, niin tulet toimeen!

Ei kaik kukaan aikuinen ihminen vaadi, että mielipideasioista ollaan samaa mieltä? Joko sinulla on ollult huono tuuri narsistien kanssa, tai sitten luet ihmisiä vähän väärin.

Joka tapauksessa itsetunnossasi on varmasti kohentamisen varaa.

 

[Tossukka]

Minä taidan olla samanlainen kuin ap, enkä tunne oloani kotoisaksi kiivasluontoisten ja vahvoja mielipiteitä omaavien ihmisten kanssa. Eniten minuä häiritsee juurikin se ettei voida ajatella, että "No, voihan se noinkin olla." Faktat ovat asia erikseen, mutta mielipideasioissa en pidä ehdottomuudesta. Loppujen lopuksi monet asiat maailmassa ovat jotain vain koska näemme asiata tietyllä tavalla.

Mikä minä olen sanomaan vaikkapa minulle tuntemattomista kulttuureista mikä niissä on vialla, koska näen asiat oman kulttuurini suodattimien läpi. Tämän vuoksi en useinkaan ole ehdoton mielipiteissäni..ja oikeastaan mitä tärkeämpi asia, sitä varovaisempi olen. Voin kyllä sanoa pitäväni enemmän appelsiineista kuin omenoista (ainakin tällä hetkellä), mutta esimerkiksi parhaillaan olevista presidentinvaaleista voisin todeta etten minä TIEDÄ kuka ehdokkaista olisi paras presidentti Suomelle. Aion silti äänestää sitä jonka arvelen parhaimmaksi..

 

["vieras"]

Entä sellainen rauhallinen ihmistyyppi jota ei tunnu mikään koskettavan? Haukut vaikka niin tulee vain rauhallinen toteamus että olet väärässä ja pyyntö perustella.

 

[vieras kysyy]

Miksi , ap, hakeudut sinua pompottavien ihmisten seuraan?
Oletan että olet aikuinen,kyllähän aikuinen ihminen osaa jo valita seuransa, vai?

Toisekseen, se että on tempperamenttia ja se että pompottaa on kyllä kaksi täysin eri asiaa.
Toisaalta kuulostaa siltä, että olet niin nössö, ettet tule toimeen tempperamenttisten ihmisten kanssa,
MUTTA se, että annat toisen pompotella sinua on ihan eri juttu....

 

["ellu"]

[QUOTE="huh";25421968]Mä olen vähän saman typpinen kun ap:in kuvailema tyyppi. Tempperamenttinen ja hyvin ailahteleva. Tosin paskanpuhumista ja valehtelua en siedä sitten yhtään. itse yleensä vetäännyn takavasemmalle jos huomaan että jollekkin ei seura kelpaa. Enkä ala henkilökohtaisuuksia levittelemään. Ehkä nuorempana olin huomattavasti viellä tempperamenttisempi ja riidat saattoi äityä pahoiksikin. Mutta vanhempana ei jaksa eikä kiinnosta! Eikä mulla ole kavereilta tapana pyytää mitään enemmänkin se on päinvastoin aina ollaan multa jotain vinkumassa mutta ootakkun jotain itse pyydän niin EI... Se sieppaa monesti hermoja ja tekee musta kylmän ja etäisen ihmisen.

Eniten itseäni ärsyttää juuri sellaiset mielisteliä tyypit. Ollaan hiljaa ja vain nyökkäillään. jokasanan saa repimällä repiä sen suusta. Sit ollaan niin uskottua kaveria. Ymmärtävää. vaikka mielessä liikkuisi mitä. Ei tule mitään omaa mielipidettä suoraan. Jossain vaiheessa se alkaa ärsyttämään, ihan kunnolla. Yleensä just nämä tyypit juoruaa ja arvostelee, tämän äänekkäämmän touhuja.[/QUOTE]

fgj

 

["vieras"]

Minua mielistelijä/sopeutuja tyypit eivät haittaa, kunhan eivät surkuttele kohtaloaan jälkikäteen. Marttyyrius ei pue ketään. Jos oikeasti näkee kaikki puolet eikä ole suuria mielipiteitä, niin miksi haittaisi jos ne eivät menisi läpi? Jos taas haittaa niin parempi avata suunsa heti eikä pitää sisällään. Jos on arka, niin voi ihan hyvin sanoa asiansa sitten kun on saanut mietittyä asian, mutta tärkeintä on että sanoo jossain välissä eikä vain vihjaile.

 

["vieras"]

Tunnistatko itsesi ja kaverisi täältä? http://www.namaste.fi/enneagrammi/kaikilla+on+vahvuuksia+ja+heikkouksia/

Toinen on http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggs-tyyppi-indikaattori, mutta se on monimutkaisempi.

Minä olen tuon lyhyen kuvauksen perusteella sekoitus vitosta, seiskaa ja ysiä

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";25419837]Itse taas temperamenttisena ihmisenä en jaksa sellaisia, jotka eivät osaa sanoa omia mielipiteitään ja tuntuvat muutenkin aivan tahdottomilta.[/QUOTE]

Sama täällä, vaikka en olekaan mistään pahimmasta päästä. Jos aina vaan saa vastaukseksi että "ihan sama.. päätä sä.. mulle käy mikä vaan... ei mitään väliä" niin vuo luoja että se ärsyttää

 

[vrs]

[QUOTE="vieras";25422327]

Vaan miksi sen hiljaisen, joka ajattelee että "kaikilla on omat mielipiteensä, elämä ei ole mustavalkoista vaan harmaan eri sävyjä" pitäisi ruveta väkisin kehittelemään niitä jyrkkiä ja selkeitä mielipiteitä? Ja varmasti kokee loukkauksena vastaan inttämiset ja mielipiteiden jyräämiset, jos perusajat on että "jokaisen mielipiteitä pitää kunnioittaa, erilaisuus on rikkautta" jne. Jos vielä rakastaa seesteistä rauhaa ja kokee mielen lepäävän hiljaisuudessa ja siinä, että elämä soljuu tasaisena virtana, niin ei siinä nyt sentään ruveta ihan toista miellyttääkseen räiskähtelemään. Kun ei se räiskyvyys kaikilta tule luonnostaan.[/QUOTE]

No miksi pitäisi niin? Ap kysyi mitä tekee väärin ja siihen vastasin. Jos rakastaa seesteistä rauhaa eikä omaa mitään kunnon mielipiteitä, niin miksi hakeutua päinvastasen tyypin seuraan ja sitten ruikuttaa ahdistusta?

 

["vieras"]

No miksi pitäisi niin? Ap kysyi mitä tekee väärin ja siihen vastasin. Jos rakastaa seesteistä rauhaa eikä omaa mitään kunnon mielipiteitä, niin miksi hakeutua päinvastasen tyypin seuraan ja sitten ruikuttaa ahdistusta?

Ei se ole yleensä hakeutumista. Ihmisten kanssa JOUTUU tekemisiin esim. työpaikalla, sukuun kuuluessa/miehensä lähisukuun tutustuessa, naapurusto/lasten kavereiden vanhemmat jne. Etenkin työpaikoilla on pakko yrittää tulla toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.

 

[-]

Ehkä ap ahdistuu, koska ei osaa pitää puoliaan?
Muistakaa kuitenkin, että
suorasukainen on eri asia, kuin epäkohtelias ja ilkeä

 

[vrs]

[QUOTE="vieras";25428669]Ei se ole yleensä hakeutumista. Ihmisten kanssa JOUTUU tekemisiin esim. työpaikalla, sukuun kuuluessa/miehensä lähisukuun tutustuessa, naapurusto/lasten kavereiden vanhemmat jne. Etenkin työpaikoilla on pakko yrittää tulla toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.[/QUOTE]

Niin no, siinä mielestäni voi sitten soveltaa antamiani neuvoja. En minä "käske" räyhäämään tai räjähtelemään, vaan kasvattamaan vähän munaa.

 

[Veeruskaliini]

No mun nähdäkseni nää temperamenttiset on vähän väliä vihoissaan ja riidoissaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ihan niidenkin, jotka puolustaa itseään ja ehkä varsinkin niiden. Räjähtelyä ja tunteenpurkauksia on PALJON!
Että ehkä sellainen kevyt suhtautuminen "toi nyt on taas tota" voisi parhaiten auttaa.

Mä oon melko rauhallinen, mutta pidän kyllä puoleni ja mulla on täysin omat mielipiteet ja siitäkään ei kyllä hyvä seuraa kun vastapuolena on olen-aina-oikeassa -jankkaaja

Mun mielestä ulospäin ne hiljaiset tulee räyhien kanssa usein parhaiten toimeen, vaikka sitten näköjään hiljaa itsekseen kärsivät.
Toinen vaihtoehto toinen räyhy, jolla sattumoisin on samat mielipiteet kaikesta.

Usein tuntuu, että nää räyhäritarit oikein nauttii siitä kun saavat pahaa mieltä ja suuttumista aikaan.

 

[i]

niin inhoan noita yli sosiaalisia ja kaikkien kavereita, jota oikein korostavat sitä kuinka mahtavia ja sosiaalisia ihmisiä ovat. Asiat tuntuu tippuvan suoraan näille syliin ja puukkoa tulee selkään aivan varmasti.

 

[Luonnetta]

Olis kyllä ihan mukavaa, että kaikilla aikuisilla ihmisillä olis sopivasti luonnetta. TODELLA rasittavaa on se mumiseminen ja sellainen ei-omia-mielipiteitä- niin- mielistelen sitten -tyyli, tai se ettei jakseta kiinnostua asioista sen vertaa että niistä edes muodostettaisi joku mielipide. Tai että pelkkä olemassaolo on jo niin rasittavaa, ettei energiaa riitä mihinkään muuhun, ja kaikki muut jotka ehkä jaksavat olla jopa vähän sosiaalisia tai energisiä leimataan "temperamenttisiksi ja ailahteleviksi".

Nämä "rauhalliset ja seesteiset" ihmiset kuolisivat varmaan sukupuuttoon, kun eivät saisi edes ihmiskuntaa jatkettua, kun ei sitä nyt viitsi huitoa ja riehua ja "ihan sama" ja "voihan se olla noinkin"ja "ei nyt hosuta". Tai sitten ne vaan kaiki olis hiljaa kun ei kellään olis mitään sanottavaa.

 

[vierailija]

Vanha ketju, mutta itselle ajankohtainen. Hitto, että nuo hiljaiset selkään puukottajat ahdistavat. Mitään ikävää ei sanota, kaikki pantataan sisälle, ja sitten PAM!!! Passiivis-aggressiivinen oksennus.

 

[vierailija]

Ehkä ap ahdistuu, koska ei osaa pitää puoliaan?
Muistakaa kuitenkin, että
suorasukainen on eri asia, kuin epäkohtelias ja ilkeä

Kauppaketjun naisoletettumme edustaa nimenomaan kyseisiä jälkimmäisiä inhottavia luonteenpiirteitä

 

[vierailija]

Jos asia kiinnostaa niin kannattaa lukea kirja Tony Dunderfelt Tunnista temperamentit.
Raaka jako kahteen tekijään mikä toisessa ärsyttää on 1) huomata toisessa ihmisessä asioita, joita toivoisi itsessään olevan tai 2) toisessa ihmisessä on samoja asioita, jotka ärsyttävät itsessä.

 

[vierailija]

Jos asia kiinnostaa niin kannattaa lukea kirja Tony Dunderfelt Tunnista temperamentit.
Raaka jako kahteen tekijään mikä toisessa ärsyttää on 1) huomata toisessa ihmisessä asioita, joita toivoisi itsessään olevan tai 2) toisessa ihmisessä on samoja asioita, jotka ärsyttävät itsessä.

Minusta suomalaiset yleensä ovat vähemmän eloisia, iloisia ja kivoja kuin muiden maiden kansalaiset. Elämä internetin aikaan on muuttanut paljon kanssakäymistä. Lähes kaikki asiat ovat nykyään netissä.
Kävin katsomassa mitä lääkärini oli kirjoittanut terveyssivulle. Terveydenhoitaja oli jättänyt kirjoittamatta ison osan tarinaa, ja lääkäri totesi konsultaatiossa, ettei asiaa mainittu. Hän antoi kuitenkin ohjeen miten toimia, jos tilanne toistuu.
Tallaista elämä on nykyään. Paljon eletään oletusten ja painetun sanan varassa.
Yle aamussa Timo Soini antoi yllättävän hyvää ja kipakkaa palautetta iltapäivälehdistölle, joka rahastaa julkisuuden ihmisten kärsimyksillä.
Ihmiset eivät enää osaa keskustella ainakaan netissä. Jatkuvasti yritetään sytyttää palopesäkkeitä joutavista asioista. Julkisissa liikennevälineissä tuijotetaan vain kännykkään. Samantekevää. Äänihuuleni lepäävät. En edes välitä keskustella suomen kielellä.

 

[vierailija]

Jos tilanne on jotenkin toistuva "tietyn ihmistyypin" kanssaniin en millään usko että kohdallesi on sattunut uskomattoman huonon tuurin seurauksena lauma narsisteja. Sen sijaan ihmiset kyllä äkkiä oppivat odottamaan tietyntyyppistä käytöstä, jos sitä tarjolla on. Jos aina myötäilet ja hymistelet niin vastahankaa on luvassa sitten kun sanot sen yhden kerran ei. Ei se ilkeilyä ole puolin eikä toisin, inhimillistä vain.

Ja rauhallisilla ihmisillä on olemassa ne samat tunteet, käsittelevät niitä vain eri tavoin tai (osa) blokkaa ne kielteiset tunteensa. Sinä nyt valitat täällä, onhan se nyt tietysti passiivisempaa aggressiota kuin murjotus tai sättiminen, mutta yhtä kaikki. Ja mitkä piirteet nyt ketäkin ärsyttää, minä saan rakkulaihottumaa tyypeistä jotka hymistelee ja mumisee ja ikinä ei voi tietää siinä hetkessä että menikö nyt putkeen vai ei. Selän takaa sitten kyllä kuullaan...

Harvemmin selän takaa kuullaan, jos ei ole syytä. Esimerkiksi minä olen ties kuinka monta kertaa kertonut mitä en halua ja mikä ei ole mielstäni okei eli jatkuva sanojen vääntely ja kääntöäminen niin, että sinähän sanoit ettet halua tätä niin tässä nyt olisi juuri sitä mistä kieltäydyit. Kyllä kenellä tahansa jossakin vaiheessa palaa pinna ja ulosanti on sen mukaista.

Ei minulle ole ongelmaa myöntää, jos tunnen vihaa tai ärsyyntymistä, muista tunteista puhumaattakaan.

Aiemmin perheen perustaminen oli ykköstoive. Vuosien saatossa oli useaan otteeseen mahdollisuus hankki lapsi yksin, mutta siihen minulla ei ole halua. Jossakin vaiheessa tunsin myös vihaa. Millä perusteella kenenkään toivetta perheestä kritisoidaan ja tai yhdelle sanotaan, että hanki yksin tai tyydy kumppanuusvanhemmuuteen? Nyt en enää todennäklisesti edes haluaisi synnyttää lasta yhteiskuntaan, jossa riskinä on, että tyttäreni joutuisi pukemaan hijabin.

Eli ärtynyt ja vihainen saattaa käydä läpi kokemuksia ja tunteita, joita ei haluttaisi hänessä nähdä tai jotka eivät muka olisi sallittuja.

 

[vierailija]

Minulla on samanlaisia kokemuksia noista "liian" puheliaista ja ns. avoimista ihmisistä. He kertovat hirveästi kaikkea itsestää ja salakavalasti utelevat samalla minulta tietoja. Siinä jotenkin rentoutuu ja saattaa avautua näille ihmisille turhan paljon.
Ja yhtäkkiä huomaa että he vain puukottavat selkään, alkavat levittämään juoruja jne.

En vain käsitä mitä tollaset ihmiset saavat tuolla käytöksellään. Inhottavaa.

Ja itse olen tosiaan hiljainen ja kantapään kautta olen oppinut että EI kannata alkaa kaveeraamaan tuollaisten ylisosiaalisten ja tempramenttisten ihmisten kanssa. Heistä ei ole muuta kuin harmia.

Tuskin kyse on ylisosiaalisuudesta ja tempperamentista, mutta silloin jos vaikuttaa siltä, että yritetään liikaa udella hyvinkin henkilökohtaisia asioita ja ollaan ylimpiä ystävyksiä heti ensi tapaamisella niin hälytyskellot soivat. Ei kenelläkään pitäisi olla niin kiire, etteikö ehtisi rauhassa syventää suhdetta.

Olen suht avoin ja useampaan otteeseen olen joutunut syvästi katumaan sitä, että olen puhunut avoimesti kokemuksistani ja tunteistani. Tästä eteenpäin kuuntelen intuitiotani ja seuraan varoitusmerkkejä, jos esim uusi kollega yrittää tunkea liian nopeasti iholle ja udella menneisyyttä tai mitä kenestäkin ajattelen. Eikä kyse ole siitä, että ajattelsin kileteisesti vaikkapa toisesta kollegasta, mutta kun tässä nyt on havaittu tietty tendenssi. että jos vaikkapa selän takana puhun positiivisesta ja kehuen, niin eiköhän seuraavaksi kyseinen henkilö käyttäydy minua kohtaan kuin olisin haukkunut hänet maan rakoon. Eli eipä tule enää kenellekään mielipiteitäni yhtään kenenstäkään.

 

[vierailija]

[QUOTE="vieras";25419721]Tämä ihmistyyppi on temperamenttinen, välillä hersyvän nauravainen, huumorintajuinen, avoin, small talkia osaava, sosiaalinen ja ihmisten kanssa viihtyvä. Ne varjopuolet sitten: Ailahteleva, helposti kiivastuva, pikkujuttuihin takertuva, alkaa helposti vihata tiettyjä ihmisiä, juoruileva, kun on vihainen niin todellakin näyttää sen ja kenellekään ei jää epäselväksi että tämä kys. ihminen ei pidä xxxx:stä.

Minä taas olen aika hidas, rauhallinen ja pyrin käyttäytymään sivistyneesti.

Alkuun tuon ym. ihmistyypin kanssa menee hyvin. Tullaan juttuun ja hän yleensä uskoutuu minulle kaikenlaisista asioistaan. Minä saan jollain tavalla rohkeutta tuollaisilta ihmisiltä ja iloa elämään, hetken aikaa, kunnes...

Ongelmia tulee ja tuo ihmistyyppi alkaa pompotella minua ihan hurjasti. Minun pitäisi olla koko ajan samaa mieltä (siltä tuntuu) ja jos en ole niin siitä ei hyvä seuraa, joku näpäytys on varmasti tiedossa. Kun yritän kertoa mielipiteitäni (hänen mielipiteistään poikkeavia) tai jos en esim. jaksa aina olla käytettävissä, niin johan alkaa paskaa tulla niskaan. Minä ahdistun, varon sanomisiani, yritän miellyttää, ahdistun lisää, yritän vältellä ja toinen osapuoli alkaa levittää minusta ikäviä juttuja, arvostella tekemisiäni, elämääni yleensä, mielipiteitäni, ajatuksiani jne.

Onko tää ihan tavallista tällaisten temperamenttisten ihmisten kanssa? Vai teenkö mä jossain väärin? Yritän siis myötäillä "Juu onhan se toisaalta niin.", mutta kuitenkin pidän oman reviirini jne.

Odottaako tällaiset ihmiset täydellistä heittäytymistä heidän ehtoihin ja maailmaan? Vai olenko minä jossain kohtaa liian tossukka? Tulisinko erilailla toimimalla toimeen heidänkin kanssa?

Kasvattele vähän itsetuntoasi, niin tulet toimeen!

Ei kaik kukaan aikuinen ihminen vaadi, että mielipideasioista ollaan samaa mieltä? Joko sinulla on ollult huono tuuri narsistien kanssa, tai sitten luet ihmisiä vähän väärin.

Joka tapauksessa itsetunnossasi on varmasti kohentamisen varaa.
[/QUOTE]

Itseasiassa olen kohdannut erittäin usein heitä joille on jostakin syystä erittäin vaikea laskea irti siitä, että ollaan eri mieltä. Sen sijaan, että keskustleu olisi voitu jättää menneisyyteen ja todeta, että olemme tässä asiassa eri linjoilla, on heilä ollut tarve kerta toisensa jälkeen oikein hieroa eri mieltä asiasta olemista vastoin kasvoja, kuin alleviivatakseen, että ollaan eri mieltä. Ystävyyssuhteissa ja rakkaudessa jokainen saa hakea harmonisia suhteita ja sitä etteivät tärkeimmät periaatteet jatkuvasti kolahtele yhteen, mutta esimerkiksi työelämässä en käsitä sitä mikä tarve on jarkuvasti korostaa erilaisuutta ja eri mieltä olemista. Harvemmin kollegoita kuitenkaan itse valitsee vaan sattumankauppaa kenen kanssa osuu samaan työpaikkaan. siksi käsitän varsin hyvin miksi usein suositellaan ettei töissä puhuttaisi esimerkiksi poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä ellei työhön sisälly kyseisten aiheiden käsittelemistä.

Sinänsä minua ei haittaa kenenkään näkemykset ja elämänvalinnat ellei omia näkemyksiään ja valintojaan esitetä arvottavassa valossa jonka perusteella yritetään latistaa vaikkapa kollegaa.