Onko tää sitä läheisriippuvuutta vai...?

[kakkonenko?]

Ollaan seurusteltu Miehen kaa pari kuukautta. Miehen äiti ei ole kovin vanha mutta tuhti ja siksi huonompikuntoinen, joten Mieheni auttaa häntä monintavoin. Mies on periaatteessa poikamies tai ei ole lapsia eikä ollut naimisissa.

Tänään meidän piti lähteä ensimmäiselle yhteiselle lomalle. Viikonlopuksi laskettelemaan toiselle puolelle Suomea. Tänä aamuna sitten Miehen äiti soitti ja sanoi olevansa vähän huonovointinen ja soittaneensa ambulanssin. Tutkimuksissa ei löydetty yhtään mitään vikaa ja kummasti olo parani kun Mieheni ilmoitti tietenkin peruvansa matkan, ja kun lennollekaan ei enää ehdi. Täällä sitten istun yksin Miehen asunnolla kun äidin olo huononi taas kun pääsivät kotiin ja Mies oli lähdössä minun luo...

Panee vain miettimään jaksanko tällaista vai annanko koko suhteen olla. Olen hieman tällaista epäillyt jo alusta saakka mutten ole halunnut uskoa näin pitkällekään sen menevän...

 

["vieras"]

Mies on tossun alla.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Onko sun miehen nimi Mies?

 

["vieras"]

Onks se mies isolla ÄMMÄLLÄ?

 

["vieras"]

Se Mies on tissiposki.Äitimamman kulta <3

 

["just"]

Jos suhteessa on jo kahden kuukauden jälkeen sellainen tilanne että joutuu kaksplussalta kyselemään erotako vai ei, SILLOIN TODELLAKIN EROTAAN.

Ja kiva nimi miehelläs.

 

["aloittaja"]

Onko pakko aina juuttua tollaisiin pieniin asioihin :O. Just. Anteeksi kun kysyin täällä jotain.

 

[moekoe]

Äidillä joku pienoinen riipppuvuusongelma poikaansa.
Tiedän kokemuksesta, että vaikka itse ymmärrät, että toinen kusettaa ja keksii tikusta asiaa kontrolloidakseen, niin noi sairaus ja ambulanssihommat on kyl sellaisia, jotka sai mutkin alkuun uskomaan, että ny ton tosi kyseessä tms.
Mutta enää ei.

Sun pitää kysyä siltä ukolta, et onko tyytyväinen tilanteeseen vai ei. Ja että aikooko tehdä asioille jotain vai ei. Ja sit tehdä omat ratkaisusi. Mutta toki otat heti puheksi.

 

["vieras"]

Lähde menemään.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

[QUOTE="aloittaja";25431917]Anteeksi kun kysyin täällä jotain.[/QUOTE]

Et saa.

 

[minttua]

Entä jos oma äiti on tuollainen? Ja jos kieltäytyy auttamasta saa varmaan oikeasti sydänkohtauksen ja kuolee. Välillä menee niin hermot

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25431917]Onko pakko aina juuttua tollaisiin pieniin asioihin :O. Just. Anteeksi kun kysyin täällä jotain.[/QUOTE]

Juttelet miehen kanssa tärkeysjärjestyksestä. Ja onko huomannut, että hänen äitinsä pyrkii kontrolloimaan poikansa elämää?

 

["Melinat"]

Et saa.

Tuliko hyvä mieli, ääliö??

 

[moekoe]

Entä jos oma äiti on tuollainen? Ja jos kieltäytyy auttamasta saa varmaan oikeasti sydänkohtauksen ja kuolee. Välillä menee niin hermot

Mulla meni aikansa, enne kuin ymmärsin, ettei se mihinkään kuole. Jätin noin 10 vuotta sitten reagoimatta ja aloin elää pelkästään omaa elämääni ja tää kontrolloija on hengissä edelleen. Yritti kyl, niin sitkeästi, et paikkakunnan ensihoitajat aina sitä ripitti turhista käynneistä yms. Varmaan puoli vuotta,

 

["vieras"]

Entä jos oma äiti on tuollainen? Ja jos kieltäytyy auttamasta saa varmaan oikeasti sydänkohtauksen ja kuolee. Välillä menee niin hermot

Pitää ottaa oman terveyden vuoksi etäisyyttä joka tapauksessa. Muuten voi olla itse se, joka joskus saa sydänkohtauksen.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

[QUOTE="Melena";25431999]Tuliko hyvä mieli, ääliö??[/QUOTE]

Tuli. =)

 

["vieras"]

Entä jos oma äiti on tuollainen? Ja jos kieltäytyy auttamasta saa varmaan oikeasti sydänkohtauksen ja kuolee. Välillä menee niin hermot

Ikävää . Mun äiti oikeesti menee paniikkiin kun matkustan kauemmas. Eikä näyttele vaan viimeksikin oli pari viikkoa sairaalassa sydänoireiden takia. Koitetaan kestää