Olen kateellinen lapsettomalle opiskelijakaverille:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huooh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Enemmän tuo kuulostaa siltä että sinua harmittaa tietyt omat aikaisemmat valintasi. Kateus muita kohtaan ei niitä valintoja tee tekemättömäksi, mutta melkein yhtä turhaa on haikailla menneitä. Omat valintansa pitäisi tehdä niin että niiden kanssa on hyvä elää.

Niin, kyllä minua jonkin verran harmittaakin juuri se oma valinta, että ryhdyin äidiksi tässä vaiheessa elämääni, olet oikeassa. Ja kyllä, valinnat tulisi tehdä niin, että on hyvä olla, mutta välillä käy näin. Emme liene erehtymättömiä.

Tiedän, että menneiden haikailu on turhaa, mutta en voi sille mitään, että menneisyys ja sen ihanat muistot muistuvat helposti mieleeni. Varsinkin, kun siitä ei nyt niin kauan edes ole.
 
Toivottavasti osaat iloita lapsestasi, tarvitset omaa aikaa! Tee pieniä hyviä järjestelyitä. Et voi samalla tavalla heittäytyä pikkulapsivaiheessa kun lapseton mutta vielä sekin aika koittaa...ja sitten saatat kaipailla sitä korvaamattoman ainutlaatuista aikaa, jota ei sanat voi kuvata eikä vaihtaa toiselle. työelämä ja vilkas sosiaalinen saa odottaa, vielä sekin tulee! perheen perustaminen vaatii aikaa ja pesimisrauhaa. Mieti, jotkut käyvät lapsettomuushoidoissa ja toivovat vain yhtä ainoaa pienokaista, jota rakastaa! Sitä ei voi verrata!
 
[QUOTE="mama";25461892]Toivottavasti osaat iloita lapsestasi, tarvitset omaa aikaa! Tee pieniä hyviä järjestelyitä. Et voi samalla tavalla heittäytyä pikkulapsivaiheessa kun lapseton mutta vielä sekin aika koittaa...ja sitten saatat kaipailla sitä korvaamattoman ainutlaatuista aikaa, jota ei sanat voi kuvata eikä vaihtaa toiselle. työelämä ja vilkas sosiaalinen saa odottaa, vielä sekin tulee! perheen perustaminen vaatii aikaa ja pesimisrauhaa. Mieti, jotkut käyvät lapsettomuushoidoissa ja toivovat vain yhtä ainoaa pienokaista, jota rakastaa! Sitä ei voi verrata![/QUOTE]

Voi lässytilää, ja vielä viimisenä silauksena tuo lapsettomuus-kortti. Afrikan lapsilla ei myöskään ole ruokaa, joten muistathan syödä lautasesi tyhjäksi, vaikka kuinka napa paukkuisi?
 
Puolensa kummassakin. Itsekin välillä mietin sitä vapautta mikä lapsettomilla kavereilla on. Siinäkin vaiheessa kun ollaan jo työelämässä, kaikki tulot ovat aikuisten omaan käyttöön, samoin vapaa-ajalla voi tehdä ihan mitä tykkää.

Toisaalta, itse siltikin tykkään enemmän elämästäni tällaisena enkä jaksa muuta kadehtia. Osin varmaan siksi että kerkesin kuitenkin itse elää tuota vapaata, lapsetonta elämää lähemmäs kolmekymppiseksi asti.
 
[QUOTE="heh";25462014]Voi lässytilää, ja vielä viimisenä silauksena tuo lapsettomuus-kortti. Afrikan lapsilla ei myöskään ole ruokaa, joten muistathan syödä lautasesi tyhjäksi, vaikka kuinka napa paukkuisi?[/QUOTE]
Uskalsit sanoa sen ääneen ;)

Mä kyllä rakastan äitinä oloa, en voi väittää muuta. Mutta mua niiiiiin ärsyttää esim. se, että ehkäisystä huolimatta raskaaksi tulleella ei olisi oikeutta valittaa ja olla pettynyt/surullinen/vihainen kun ehkäisy petti, koska jotkut eivät voi saada lapsia ja juoksevat lapsettomuushoidoissa. Tai että väsynyt, loppuunpalanut, erittäin haastavan lapsen äiti ei saisi sanoa että vittu kun menee hermot tuon mukulan kanssa, en jaksa enää.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
oli opiskeluaikana huomattavasti leppoisampaa ja enemmän aikaa lapselle + vapaa-aikaa, opiskelin korkeakoulussa ja opinnot sujui vähintäänkin samaan tahtiin kuin keskimäärin. Nyt työelämässä ja jälleen pienen lapsen äitinä on "oma"aika todella kortilla. Opiskeluaikana myös koti pysyi huomattavasti siistimpänä.
 
No, omien valintojen kanssa on vaan tultava toimeen.

Itse opiskelen tällä hetkellä ja meillä on 2 lasta (rehellisesti sanoen, meillä myös mies opiskelee tällä hetkellä ja voitte vaan kuvitekla mikä sumpliminen ja rumba täällä välillä on!). Joo, rankkaahan tää on, varsinkin jos lapset on kipeenä eikä kumpikaan voisi olla poissa. Sillon on vaan pakko raakasti asettaa omat tarpeet kakkoseksi ja luottaa siihen, että asiat voi sumplia koulun kanssa ja että asiat tulee opittua ominkinpäin edes jotenkuten. Ja joo, välillä inhottaa miten luokkakaverit pääsee menemään vaikkapa salille kun itse ei kertakaikkiaan saa revittyä aikaa mistään siihen, että koulun, perheen ja miehen urkeiluharrastuksen lisäksi MINÄ vielä ehtisin käydä jossain.
Mutta toisaalta, lapset kasvaa kokoajan ja sitten kun minä ja luokkatoverini valmistutaan, on mun lapseni kasvaneet jo aika isoiksi eikä lisää tule, joten tavallaan olen otollisempaa työntekiäainesta kun lapsettomat lapsentekoiässä olevat toverit :)

Enkä mä noita muksuja poiskaan voisi antaa, on ne niin ihania (ja raivostuttavia) :)
 
Millä alalla oikein olet? Etkö ole käynyt harjoittelussa tai saanut mitään oman alan työkokemusta? Itse sain lapset heti opiskelujen päälle. Nyt olen vakitöissä (moni lapseton entinen opiskelukaveri ei vieläkään), matkustellaan perheenä ulkomailla(kin), käydään ulkona syömässä. Lapset joskus mummolassa ja miehen kanssa aikaa kahdestaan.

Kuinka pieni lapsesi on? Ettet vain ole masentunut, jos mielestäsi lapsen kanssa ei voi mihinkään mennä? Eikö lapsi voi olla vaikka hoidossa välillä että saat opinnot loppuun?
 

Yhteistyössä