Mies haluisi lähteä lomamatkalle yksin...

[vieras taas]

[QUOTE="Vieras";25567601]On meinaan sen verran ristiriitaista tekstiä sulla.[/QUOTE]

mitä ristiriitaista tai provoilua mun viestissä oli?

 

[Anatolia]

Parisuhteessa asioista pitäisi neuvotella ja sopia yhdessä, mutta entä jos toisen kanssa ei voi neuvotella? Jos toinen on "et todellakaan reissaa ilman minua"- tyyppiä ja toinen taas ihan oikeasti haluaisi reissuun & olisi valmis päästämään myös puolisonsa lomalle jos tämä haluaisi, niin kumman päätös on se jonka mukaan mennään?

Mun mielestä toimivan parisuhteen salaisuus on se, että tehdään yhdessä ja tehdään erikseen. Ollaan pari ja ollaan yksilöitä. On yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Keskustellaan ja neuvotellaan, muttei alistuta ja unohdeta omaa tahtoa kuitenkaan. Ihmeen monesti nämä "me ollaan yhdessä päätetty, että"- jutut on sitä että toinen sanelee säännöt ja toinen tottelee, unohtaen itsekin jo sen mitä mieltä alunperin oli.

 

["vieras"]

Parisuhteessa asioista pitäisi neuvotella ja sopia yhdessä, mutta entä jos toisen kanssa ei voi neuvotella? Jos toinen on "et todellakaan reissaa ilman minua"- tyyppiä ja toinen taas ihan oikeasti haluaisi reissuun & olisi valmis päästämään myös puolisonsa lomalle jos tämä haluaisi, niin kumman päätös on se jonka mukaan mennään?

Mun mielestä toimivan parisuhteen salaisuus on se, että tehdään yhdessä ja tehdään erikseen. Ollaan pari ja ollaan yksilöitä. On yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Keskustellaan ja neuvotellaan, muttei alistuta ja unohdeta omaa tahtoa kuitenkaan. Ihmeen monesti nämä "me ollaan yhdessä päätetty, että"- jutut on sitä että toinen sanelee säännöt ja toinen tottelee, unohtaen itsekin jo sen mitä mieltä alunperin oli.

Yleensä onneksi nuo erovaisuudet tulevat esille jo parisuhteen alussa ja ennen lapsia...

 

["vieras"]

Minä taas en voisi kuvitellakaan, että lähtisin hääpäivänä muualle kuin kullan kanssa johonkin, enkä todellakaan voi kuvitella, että mieheni haluaisi viettää hääpäivän jonkun toisen seurassa, kuin minun. Mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia.

Me ollaan oltu naimisissa 12 vuotta ja noin viisi ensimmäistä hääpäivää muistettiin ja sen jälkeen ollaa muistettu miten sattuu. Viimeksi muistin koko hääpäivän 4 päivää sen jälkeen, kun oli jo mennyt ja senkin siksi, kun työkaverilla oli oma hääpäivänsä ja siitä mainitsi. Silti 15 yhdessäolovuoden jälkeen suhde on parempi kuin koskaan.

Mitä siis yhdestä hääpäivästä, jos suhde toimii. Epätoivoista takertua yhteen päivään ja sitten koko suhde siitä kiinni.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";25567681]Yleensä onneksi nuo erovaisuudet tulevat esille jo parisuhteen alussa ja ennen lapsia...[/QUOTE]
Mun mielestä taas joistain ihmisistä (etenkin naisista) tulee lasten saamisen jälkeen jotenkin, hmmm, onnettomia. Ei osata enää olla yksin sekuntiakaan vaan miehen pitäisi olla vieressä aina.

Mikä suhteen alussa vaikuttaa joidenkin mielestä ehkä söpöltä, voi alkaa ajan mittaan ahdistamaan...omistushaluisuus esimerkiksi. Näin mä uskoisin.

Ja alussa on ehkä ihan jees viettää jokainen hetki sen oman kultsin kanssa, mutta vuosien myötä ja ensihuuman kadottua (ja ei, se ei tarkoita sitä ettäkö suhde olisi näivettynyt ja huono, vaan sitä että suhde on vakiintunut ja yhteinen arki tasaantunut) kaipaa eloonsa taas sitä omaa aikaa ja ystävien tapaamistakin kumppaninsa seuran vastapainoksi. Kun itseäni mietin niin aikoinaan viikon ero miehestä olisi ollut ihan hirveää, nyt kun yhteiseloa tulee tänä vuonna 11 v täyteen niin se ei tuntuisi missään (vähän ikävä tulisi ja on tullut, mutta hyvällä tavalla)

 

[en päästäis]

Mun mielestä toimivan parisuhteen salaisuus on se, että tehdään yhdessä ja tehdään erikseen. Ollaan pari ja ollaan yksilöitä. On yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Keskustellaan ja neuvotellaan, muttei alistuta ja unohdeta omaa tahtoa kuitenkaan. Ihmeen monesti nämä "me ollaan yhdessä päätetty, että"- jutut on sitä että toinen sanelee säännöt ja toinen tottelee, unohtaen itsekin jo sen mitä mieltä alunperin oli.

Minun mielestäni taas toimivan parisuhteen salaisuus on se, että ollaan siinä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tällaisista tarvitse kiistellä. Eli valitaan alunperinkin sellainen kumppani, jonka kanssa viihdytään ja halutaan olla. Eikä haittaa sekään, että kiinnostuksen kohteet on samat, esim. minä rakastan matkustelua, miksi olisin ottanut miehekseni kotihiiren? Kummallakin on oma tahto eikä kumpikaan alistu mihinkään, vaikkei yksinämme reissattaisikaan. Kummankin tahto on nimittäin reissata kullan kanssa joko koko perheen voimin tai kahdestaan

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25567713]Me ollaan oltu naimisissa 12 vuotta ja noin viisi ensimmäistä hääpäivää muistettiin ja sen jälkeen ollaa muistettu miten sattuu. Viimeksi muistin koko hääpäivän 4 päivää sen jälkeen, kun oli jo mennyt ja senkin siksi, kun työkaverilla oli oma hääpäivänsä ja siitä mainitsi. Silti 15 yhdessäolovuoden jälkeen suhde on parempi kuin koskaan.

Mitä siis yhdestä hääpäivästä, jos suhde toimii. Epätoivoista takertua yhteen päivään ja sitten koko suhde siitä kiinni.[/QUOTE]

Jos haluaa viettää hääpäiväänsä niin se on epätoivoista takertumista?

 

["kahden äiti"]

Mä taas yritän patistella miestä toteuttamaan niitä unelmiaan valokuvaussafarista Afrikassa tai New Yorkin reissusta, koska kahden alle 4v kanssa sinne ei voi lähteä, ja meillä ei ole lapsille hoitopaikkaa mihin voisi jättää edes yhden yön yli.

Siispä reissaamme perheenä sellaisissa lapsiperheille sopivissa paikoissa, ja muut reissut pitää jättää joko siihen että lapset kasvaa tai käydä yksin. En mä kuitenkaan halua odottaa seuraavaa 15v sitä että pääsen jonnekin muuallekin kuin lapsiperhekohteisiin.

 

[en päästäis]

[QUOTE="vieras";25567713]Me ollaan oltu naimisissa 12 vuotta ja noin viisi ensimmäistä hääpäivää muistettiin ja sen jälkeen ollaa muistettu miten sattuu. Viimeksi muistin koko hääpäivän 4 päivää sen jälkeen, kun oli jo mennyt ja senkin siksi, kun työkaverilla oli oma hääpäivänsä ja siitä mainitsi. Silti 15 yhdessäolovuoden jälkeen suhde on parempi kuin koskaan.

Mitä siis yhdestä hääpäivästä, jos suhde toimii. Epätoivoista takertua yhteen päivään ja sitten koko suhde siitä kiinni.[/QUOTE]

No sehän on ihan priorisoinnista kiinni. Meille parisuhteen hoitaminen on tärkeää ja juuri pienet asiat, kuten merkkipäivät muistetaan. Ei niitä niin montaa vuodessa ole, että niiden muistaminen tuottaisi suurempaa tuskaa En usko, että aloittajalla on suhde kiinni hääpäivän muistamisesta, takana taitaa olla jotain muutakin tyytymättömyyttä suhteeseen. Ja jos aloittaja pahoittaa miehen yksinlomahalusta mielensä, niin kai hänellä on se oikeus miehellensä sanoa?

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";25567604]Kovasti takerrutaan tuohon, että hääpäivä on sen matkan aikana, mutta mitä sitten. Hääpäivä on yksi päivä vuodessa ja mitä ihmeen väliä sillä on. Pääasia, että suhde muuten pelaa. Jos mies puoli vuotta etukäteen on matkasta puhunut eikä se muka sovi, kun hääpäivä on just silloin. Mitäpä, jos ap vaikka järjestäisi sen hääpäivän etukäteen. Vaikkapa joku viikonloppu jossain miehen kanssa. Anna hyvä ihminen miehen mennä. Ilmeisesti mies ei koskaan aikaisemmin ole ilman sinua lomaillut, kun et sellaisia kertoja mainitse.

En voisi kuvitellakaan, että kieltäisin miestä lähtemästä eikä todellakaan onnistuisi, että mies kieltäsi minua lähtemästä.[/QUOTE]

=)

 

[Anatolia]

Minun mielestäni taas toimivan parisuhteen salaisuus on se, että ollaan siinä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tällaisista tarvitse kiistellä. Eli valitaan alunperinkin sellainen kumppani, jonka kanssa viihdytään ja halutaan olla. Eikä haittaa sekään, että kiinnostuksen kohteet on samat, esim. minä rakastan matkustelua, miksi olisin ottanut miehekseni kotihiiren? Kummallakin on oma tahto eikä kumpikaan alistu mihinkään, vaikkei yksinämme reissattaisikaan. Kummankin tahto on nimittäin reissata kullan kanssa joko koko perheen voimin tai kahdestaan

Ihmisillä on tapana muuttua vuosien varrella...kotihiirestä voi tulla maailmanmatkaaja ja maailmanmatkaajasta lasten saamisen myötä mukavuudenhaluinen ja arka "emmä lähde mihinkään"- tyyppi. Bilehileestä voi tulla baareja ja alkoholia karttava. Ulkoilmaihmisestä sohvaperuna. Jne.

Oikein hyvä perussääntö on kyllä se, että kantsii valita ihminen jonka kanssa kiinnostuksen kohteet menee yksiin, mutta kun nekin tosiaan voi muuttua vuosien aikana radikaalistikin. Sanoisin jopa, että jos ihminen ei muutu, vaan on samanlainen nyt kuin oli joskus yli 10 v sitten ennen lasten saamista, niin jokin on hieman pielessä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25567725]Jos haluaa viettää hääpäiväänsä niin se on epätoivoista takertumista? [/QUOTE]

No on se, jos toinen suunnittelee kuukausia ennen matkaa ja toinen kieltää vedoten hääpäivään ja tuntuu, että lähes koko suhde on lopussa, jos mies aikoo matkansa toteuttaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25567770]No on se, jos toinen suunnittelee kuukausia ennen matkaa ja toinen kieltää vedoten hääpäivään ja tuntuu, että lähes koko suhde on lopussa, jos mies aikoo matkansa toteuttaa.[/QUOTE]

no eikö se toinen voi sitten tehdä matkansa seuraavalla viikolla, vai mikä hemmetin hengenhätä siinä on että se pitää tunkea just samalle viikolle kun on tärkeä merkkipäivä? ei ymmarra.

 

[Sapfo]

[QUOTE="huh";25565507]Vai on palstalaisten mielestä ihan ok, että mies lähtee hääpäivän ajaksi ulkomaille yksin.

No, mulle ei olis ok.[/QUOTE]

Juu ei kävis.

 

[en päästäis]

Ihmisillä on tapana muuttua vuosien varrella...kotihiirestä voi tulla maailmanmatkaaja ja maailmanmatkaajasta lasten saamisen myötä mukavuudenhaluinen ja arka "emmä lähde mihinkään"- tyyppi. Bilehileestä voi tulla baareja ja alkoholia karttava. Ulkoilmaihmisestä sohvaperuna. Jne.

Oikein hyvä perussääntö on kyllä se, että kantsii valita ihminen jonka kanssa kiinnostuksen kohteet menee yksiin, mutta kun nekin tosiaan voi muuttua vuosien aikana radikaalistikin. Sanoisin jopa, että jos ihminen ei muutu, vaan on samanlainen nyt kuin oli joskus yli 10 v sitten ennen lasten saamista, niin jokin on hieman pielessä.

No pitää ehkä paikkaansa niissä pariskunnissa, jotka aloittaa sen lapsiperhe-elämän parikymppisinä, itsekin erosin silloisesta poikaystävästäni ennen kolmeakymmentä ikävuotta, kun muututtiin niin radikaalisti. Nykyisen mieheni kanssa oltiin jo ylitetty 30v ennen kuin tavattiin ja lapset on tulleet vasta nyt, eli en jaksa uskoa, että tässä kovin kummoista muutosta enää tulee...

 

[Sapfo]

tottakai on ok. Ei se hääpäivä ole meillä mikään spesiaalipäivä. Normaalipäivä, jolloin voidaan toki tehdä jotain kivaakin, mutta ei mikään ihmeellisempi. Eri asia jos olisi kyse esim. 10v tai 20v hääpäivästä. Sitä voisi jo juhliakin.

Huh onneksi meillä ei ole tuollaista. Meille jokainen hääpäivä on tärkeä ja romanttinen juhla. Niin on mun vanhemmillekin vaikka ovat jo rubiinihääpäivässään. Tässä taas näkee miten erilaisia on parisuhteet. Ehkä ap:lle voisi kuitenkin antaa ymmärrystäkin. Tiedän valtavasti parisuhteita joissa matkustetaan vain keskenään. Ihan kummallista että tätä voidaan ihmetellä.

 

[Anatolia]

No pitää ehkä paikkaansa niissä pariskunnissa, jotka aloittaa sen lapsiperhe-elämän parikymppisinä, itsekin erosin silloisesta poikaystävästäni ennen kolmeakymmentä ikävuotta, kun muututtiin niin radikaalisti. Nykyisen mieheni kanssa oltiin jo ylitetty 30v ennen kuin tavattiin ja lapset on tulleet vasta nyt, eli en jaksa uskoa, että tässä kovin kummoista muutosta enää tulee...

Suurin osa taitaa aloittaa lapsiperhe-elämän ennen kun 30 v tulee täyteen...

 

[en päästäis]

Suurin osa taitaa aloittaa lapsiperhe-elämän ennen kun 30 v tulee täyteen...

Ne on niitä elämän valintoja

 

[Madicken04]

Kuten sanottu, parisuhteet on erilaisia. Jotkut viihtyvät kokoajan yhdessä, haluavat matkustella ainoastaan oman perheen voimin, pitävät jokaisen hääpäivän juhlimista tärkeänä jne. Toiset taas kaipaavat enemmän sitä omaa aikaa ja ajatus jostain mstkasta vanhojen ystävien kanssa tuntuu piristävältä.

Toivottavaa tietty olisi että joko yhteen osuisi kaksi suurinpiirtein samoin ajattelevaa ihmistä tai ainakin niin että olisivat keskustelutaitoisia ja kompromisseihin valmiita. Jos ap:lle se hääpäivä on niin tärkeä niin ehkä voisivat neuvotella pystyisivätkö korvaamaan sitä muuna ajankohtana. Vaikka niin että mies lähtee sille reissulleen ja heti seuraavana vapaana ajankohtana viekin ap:n juhlimaan hääpäivää juhlavammissa merkeissä kuin normaalisti. Hankkii vaikka reissusta jonkun ihanan ja toivotun lahjan jne. Jäisi molemmille hyvä mieli. Jos taas mies joutuu jättämään itselleen kaivatun matkan väliin jäädäkseen juhlimaan hääpäivää mitä ei ehkä itse koe niin tärkeänä, ei hän ehkä ole lainkaan tunteella mukana vaan päinvastoin ja onko silloin tuloksena se ap:n kaipaama hääpäivän vietto vai jääkö kumpikin tahoillaan pettyneiksi? Vähän joustamalla voisi kumpikin voittaa... (edellyttää tietty että myös mies arvostaisi ap:n myöntymistä ja ymmärtäisi miten tärkeä se hääpäivä tälle on)

 

[Anatolia]

Huh onneksi meillä ei ole tuollaista. Meille jokainen hääpäivä on tärkeä ja romanttinen juhla. Niin on mun vanhemmillekin vaikka ovat jo rubiinihääpäivässään. Tässä taas näkee miten erilaisia on parisuhteet. Ehkä ap:lle voisi kuitenkin antaa ymmärrystäkin. Tiedän valtavasti parisuhteita joissa matkustetaan vain keskenään. Ihan kummallista että tätä voidaan ihmetellä.

Joo, niin se on romanttinen ja tärkeä juhla meidän ns. perhetutuillekin. Arjessa sitten nyrkki viuhuu, puhutaan toiselle rumasti, on ollut uskottomuutta ja ties mitä kriisiä, alistetaan toista (puututaan mm. pukeutumiseen ja ystäväpiiriin). Mutta hääpäivänä ollaan niin kyyhkyläisiä että, käydään kylpylässä ja saadaan kukkia ja koruja, yms.

En todellakaan väitä että teillä tai kaikilla muillakin olisi niin, mutta toteanpa vaan että ei hääpäivän vietto tai viettämättömyys kerro parisuhteen tilasta yhtikäs mitään.

 

[Mrs Bean]

Mä näen taas avioliiton niin, että se hääpäivä ei ole merkityksellinen, koska arjessa näkyy sitoutuminen tasaisin välein, ilman että oltaisiin takerruttu tiettyyn päivään vuodessa. Mieheni on myös eräänkin hääpäivämme viettänyt muussa seurassa kuin minun seurassa ja se ei ole liittoa huonontanut. Ja tuohon, että ap:tä kaivertaa arjessa miehen osallistumattomuus, niin siihen ehkä kannattaisi ap:n puuttua muilla konsteilla, kuin metkan kieltämisellä tai siitä mököttämällä. Ja jos ap on katkera miehelle siitä että mies veisi lapset hoitoon jos ap lähtisi matkalle, niin miksei ap vie lapsia hoitoon nyt miehen matkan aikana? Hiukan löysemmän pipon valitsisin, ei ehkä paranna suhdetta, jos joka asiasta väännetään.

 

[eläköön nöyryytetty nainen]

Mä näen taas avioliiton niin, että se hääpäivä ei ole merkityksellinen, koska arjessa näkyy sitoutuminen tasaisin välein, ilman että oltaisiin takerruttu tiettyyn päivään vuodessa. Mieheni on myös eräänkin hääpäivämme viettänyt muussa seurassa kuin minun seurassa ja se ei ole liittoa huonontanut. Ja tuohon, että ap:tä kaivertaa arjessa miehen osallistumattomuus, niin siihen ehkä kannattaisi ap:n puuttua muilla konsteilla, kuin metkan kieltämisellä tai siitä mököttämällä. Ja jos ap on katkera miehelle siitä että mies veisi lapset hoitoon jos ap lähtisi matkalle, niin miksei ap vie lapsia hoitoon nyt miehen matkan aikana? Hiukan löysemmän pipon valitsisin, ei ehkä paranna suhdetta, jos joka asiasta väännetään.

En sitten millään haluaisi, että keskustelu loppuu tuommoiseen tuomioon. Jos ap:stä tuntuu että pää hajoaa kun mies on käytännössä pessyt kätensä suhteesta, niin pipon löysentäminen voi olla se viimeinen niitti kyllä.

Kun vaikka olisi hiukan nipokin, niin silti monen naisen ongelma tuntuu olevan, ettei ole varaa kertoa miltä oikeasti tuntuu ja mitä tarvii. Ja jos yrittää kertoa, niin se tulee ulos ruikutuksena tai tyhjänä komenteluna, koska ei oikeasti olla tasa-arvoisia ja miehellä on jatkuvasti joojoo-suodatin edessä. Sitten nipottamisella yritetään säilyttää elämänhallinnan tunne tilanteessa, jossa liitto on tullut asemasotavaiheeseen. Aika monella miehellä on lähtöoletuksena, että parisuhteessa joutuu tossun alle, ellei taistele kuin parempikin rambo. Silloin nainen saattaa olla näennäisesti suhteen pomokin, mutta tosiasiassa tilanne on ihan sama kuin muidenkin lasten suhteen: siinähän komennat mutta kukaan ei usko eikä kuuntele. Monella miehellä on taito heittäytyä piilomarttyyriksi, ja osoittaa tehokkaasti mieltä jos nainen yrittää vaatia mitään oikeutta. Ja monet naiset näkyvät hyväksyvän asian.

Ja sitten täällä räyhätään kun ap on niiiiiin nipo. Mutta eihän hän edes taida olla sitäkään. On nipin napin ilmaissut kantansa edes tähän asiaan, saati että olisi kertonut vääntävänsä joka asiassa. Vaan sitäkään ei monen mielestä olisi saanut tehdä.

 

["vieras"]

Eikö AP voisi yhtään osallistua tähän keskusteluun?

 

[Sapfo]

Joo, niin se on romanttinen ja tärkeä juhla meidän ns. perhetutuillekin. Arjessa sitten nyrkki viuhuu, puhutaan toiselle rumasti, on ollut uskottomuutta ja ties mitä kriisiä, alistetaan toista (puututaan mm. pukeutumiseen ja ystäväpiiriin). Mutta hääpäivänä ollaan niin kyyhkyläisiä että, käydään kylpylässä ja saadaan kukkia ja koruja, yms.

En todellakaan väitä että teillä tai kaikilla muillakin olisi niin, mutta toteanpa vaan että ei hääpäivän vietto tai viettämättömyys kerro parisuhteen tilasta yhtikäs mitään.

Ei kerro. Mutta siitä se kertoo että joitain yhteisiä juhlia halutaan juhlistaa. Sitä ap:n mies ei ilmeisesti halua. En ikinä laittaisi omaa vapaaehtoista matkaani hääpäivän ajankohtaan kysymättä puolison mielipidettä.