Mummin huolena vauvan väsynyt perhe

[Tuore mummi]

Kysynpä ihan yksinkertaisesti: miten voisin auttaa kaksiviikkoisen vauvan äitiä? Vauva oli pieni syntyessään, häntä piti syöttää kolmen tunnin välein, vielä kotioloissakin. Vauva itkeskelee yöt ja äiti kuin myös isä tuntuvat olevan rättiväsyneitä, etenkin tämä tyttäreni. Hormonitkin tuntuvat jylläävän. En halua olla "kaikkitietävä mummi/anoppi", joka tyrkyttää neuvoja. Erilaisia vinkkejä olen antanut huutavan vauvelin hoitamiseksi (tämän nyt ko. äidin isosisko itki aikoinaan pari kk yöt läpeensä) jne. ja tärkein kaikista: olen lupautunut menemään yökylään hyssyttelemään pienokaista, että tyttäreni ja miehensä voisi levätä. Autan myös niin, että heidän koiransa on mummilassa hoidossa. Mietin tässä lähinnä sitä, että jokaiseen ehdotukseen reaktio on vähän niin kuin kielteinen...."niin, niin, mutta..." Nyt on siis keinot loppu, paitsi se, että mitään kysymättä yksinkertaisesti menen ja otan vauvan hoiviini, jotta vanhemmat saavat levätä. Miten sinä, väsynyt äiti hormonimyrskyn keskellä, ja kaiken ollessa uutta ja outoa, jopa se, että vauvat itkevät enemmin tai vähemmin - haluaisit/olisit halunnut itseäsi autettavan?

 

[Blue]

Tuo on vielä ihan normaalia ja menee vastasyntyneen rytmittömyyden piikkiin ja siihen että vanhemmatkin etsivät vasta tapaa olla vanhempia ja tutustuvat lapseensa.

Älä puutu. Anna heidän hoitaa itse homma. Sitten vasta kun he itse pyytävät niin sitten tiedät että he tarvitsevat apua. Tarjoamista voit toki hellävaraisesti jatkaa mutta älä painosta.

 

[Blue]

Tee ruokaa, siivoa, hoida tosiaan sitä koiraa yms. Mutta älä "vie" vauvaa vahemmilta vaan anna heidän hoitaa hänet, hoida sinä sitten vaikka kaikki muu.

 

[Piparnakkeli]

Tee ruokaa, pese pyykkiä jos antavat, siivoile, käy kaupassa. Mä olisin kyl tullut silmille jos joku ois yrittänyt viedä vauvan vaikken edes ole ollut uupunut tai lapset itkuisia...

 

["mmm"]

Noi neuvot on ärsyttäviä, vaikka tarkoittaisitkin hyvää. Mä olisin tykännyt jos joku olisi lähtenyt 1-2 tunniksi vauvan kanssa vaunulenkille ja olisin saanut nukkua sinä aikana. Talvella tosin ei taida onnistua.

Mun mielestä vauva muuten nukkuu tosi hyvin jos syö vaan 3h välein. Meidän 2kk ikäinenkin syö välillä 1h välein ja välillä nukkuu sit sen 3h.

 

[Wolt]

joo se väkiste syliin ottaminen ei ole ehkä se hyvä ideä.
Hormoonimyrskyinen äiti voi ottaa siitä melonit nenään.
Tekisin ehkä "lahjakortin" jonka antaisin perheelle..
Tyyliin : kokonaiset yöunet/mummin apu/ tjs ja antaisin sen sitten..saatesanaksi kirjottaisin että parastanne ajatellen, käytä rohkeasti kun siltä tuntuu

 

["jep"]

Nimenomaan, käy vaikka siivoilemassa jos antavat, vie valmista ruokaa ja leivonnaisia, keitä kahvit ja pidät vauvaa sen aikaa että myös syövät ja juovat. Älä vie sitä vauvanhoitoa heiltä, koska vasta harjoittelevat, mutta anna heidän tietää, että olet lsänä!

 

[Arwen Undomiel]

Ei niitä neuvoja, ei yhtään!!
Menet laukkusi kanssa ovelle ja sanot että olet niin pitkään kunnes ulos heitetään ja et puutu mihinkään, autat vain fyysisesti vauvan hoidossa.

Näin tekisin omalle tyttärelleni ja teen jos joskus saan mahdollisuuden.
Itselläni kaksi koliikkivauvaa ja en saanut mieheni kanssa mitään apua, äitini kun on neliraajahalvaantunut ja kaikilla muilla 'oma elämä'.

Kiitis että välität! Olet hieno äiti ja mummi!

 

["vieras"]

Voithan sanoa heille, että jos tarvitsette apua, niin olet käytettävissä. Niin minulle sanottiin ja minusta se ei ainakaan tuntunut yhtään tunkeilevalta. En tosin apua tarvinnut mutta on hyvä tietää että apua on saatavilla jos sitä sattuu tarvitsemaan.

 

["punahilkka"]

En varmaan olis ilahtunut siitä, että äitini olisi paikalle pölähtänyt. Siinä ei ole vielä paljoa ennätetty kokeilla elämää vauvan kanssa ja kaikki huolettaa. Anna vähän aikaa ja seuraa rauhassa vierestä mihin päin tilanne kääntyy, koska väsymys tuntuu alkuun öisin ihan valtavalta ja sitten siihen jotenkin tottuu. Mun ystävän äiti oli tuolleen hyssyttelemässä vauvaa öisin jotta ystäväni sai nukkua, mutta se oli ihan ystäväni pyynnöstä.

 

["vieras"]

Minua ei ole äiti tai anoppi koskaan auttanut vauva-aikoina. Viisi lasta jo on. En ole kehdannut apua pyytää. Olisin halunnut, että sitä tarjotaan. Vastaan olisin kyllä kaiken avun ottanut.

 

["Mimmi"]

Kuulosta ihan normi pikkuvauvaperheen alkutaipaleelta. Ihanaa, että tuore mummokin on innoissaan, ja luonnollisesti huolissaan.

Onko tyttäresi puolisoineen noin niinkuin entuudestaan "normaali järjellä" varustettuja pärjääviä ihmisiä, vai onko jo alunperin ollut elämänhallinta ongelmaa? Jos ovat peruspäjrääviä, en tyrkyttäisi apuani, (onhan sinulla jo koira hoidossa, se ON jo iso apu!). Olisin kuitenkin herkkänä kuuntelemaan tuoreiden vanhempien viestiä mahdollisesta avun tarpeesta. Kaksi aikuista kyllä oppivat järjestämään arkensa niin, että jaksavat. Onahn tässä vaiheessa tilanne heillekin uusi ja arkikuviot on vielä hakusessa.

En lähtisi missään nimessä kävelemään heidän toiveittensa yli. Mummojen tehtävä on asettautua nimttäin tässä kuviossa vähän taka-alalle ja sivusta seuraajaksi, niin ihanaa kuin ensimmäisen lapsenlapsen saaminen onkin.

 

[kikka89]

Vähän kaksipiippuinen juttu mielestäni. Itse olen nimittäin sellainen että vaikka miten väsynyt olisin en apua ole valmis ottamaan vastaan kun en halua " vaivata " eli itselleni oikeasti ( siis tilanteessa missä olisin jo aivan rikki ja lopen uupunut ) olisi parasta se että se mummi tilisi laukkuineen siihen ovelle ja ilmoittaisi että " minä hoidan nyt vauvan, sinä nukut, asiasta ei keskustella "
MUTTA tämähän riippuu ihmisestä, ja siitä onko tilanne se että oikeasti tarvitsevat sitä apua.

 

[Wandii]

Äitini muutti meille pariksi viikoksi, kun esikoinen syntyi. Ei neuvonut, vaan esimerkillään näytti,miten vauvaa hoidetaan. Olen siitä tosi kiitollinen. Ymmärrän, että halutaan olla rauhassa, mutta se, että tuoreet vanhemmat ei hyväksy minkäänlaista apua, vaan haluavat selvitä itse, sitä en käsitä, enkä ymmärrä.
Eihän heillä ole vauvan hoidosta mitään kokemusta, kun taas mummilla on. Miksei sitä kokemusta voida ottaa vastaan, vaan herne on heti nenässä.'

Ap:lle. Älä neuvo, vaan auta!

 

[Arwen Undomiel]

Mä en ymmärrä tätä suomalaista kulttuuria kun pitää oppia pärjäämään kahdestaan vaikka on ihmisiä jotka haluaa osallistua?!

Muualla on ihan selvää että perhe ja suku osallistuu ja otetaan mukaan vauvan hoitoon mutta täällä 'Jöröjukkalassa' pitää saada opetella olemaan keskenään ja kestää sitä väsymystä vaikka auttavia käsiä olis, HEI HALOO!!

 

["Sanna"]

Tee ruokaa, pese pyykkiä jos antavat, siivoile, käy kaupassa. Mä olisin kyl tullut silmille jos joku ois yrittänyt viedä vauvan vaikken edes ole ollut uupunut tai lapset itkuisia...

Juuri näin. Noin pienellä vauvalla ei ole vielä rytmejä ja vanhemmat vasta tutustuvat häneen. Siinä ei kaivata mummojen sekaantumista asiaan, ainakaan vauvanhoitoon. Vieraan yöhyssyttelyt ei auta, jos vauva kaipaa äidinmaitoa ja tissiä. Itsekin kaipasin vain rauhaa ensimmäisinä viikkoina. En jaksanut ylimääräisiä vieraita huushollissamme.

Vaikka anopin tarkoitus oli hyvä, kun hän oli vastaanottamassa meitä kotonamme laitokselta, niin silti olen katkera siitä, ettemme saaneet tutustua vauvaamme rauhassa oman perheen kesken. Anoppi oli siivonnut ja teki ruokaa, mutta en todellakaan jaksanut istua millään juhlapäivällisillä, kun olisin vain halunnut nukkua vauvan kanssa. Kun lepäsin makuuhuoneessa, niin anoppi tuli häiritsemään vähän väliä kyselemällä milloin mitäkin, enkä saanut hetken rauhaa.

Hienoa, että hoidat koiraa. Siitä on jo iso apu. Samoin voit viedä ruokaa. Se helpottaa paljon, ettei vanhempien tarvitse alkaa sitä tekemään. Jos tuore äiti suostuu, niin voisit mennä nukuttamaan vauvaa vaunulenkille päiväsaikaan, jolloin äiti saisi itse nukuttua päiväunet. Veikkaan kyllä, ettei tyttäresi pitäisi ajatuksesta, koska hänelle koituisi vain ylimääräistä vaivaa, jos menet heille.

 

[vrs]

ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ NEUVO, ever.

Mene kasseinesi paikan päälle ja hoida KAIKKI, PAITSI vauva. Anna tuoreiden vanhempien itse opetella vauvanhoitoa ja ole ihan muina miehinä ja hoitele muita juttuja. Toki voit lirkutella välillä vauvalle ja muutaman kerran muistuttaa, että vauvan saa vapaasti laskea syliisi, jos haluaa kädet vapaiksi.

Pieni tai ei, kolem tunnin syöttöväli on PITKÄ, ei lyhyt. Se ei nyt kyllä ole mikään ongelma. Ja ainahan se menee vähän niin, että esikoisvauvan ensimmäinen kuukausi menee sellaisessa sumussa.

Hienoa että välität, pisteet kotiin!

 

["jep"]

No älä nyt ainakaan tee samaa virhettä kuin aikoinaan ex anoppini joka totesi minut nähdessään kun olin väsynyt että hän nyt pakkaa vauvan tavarat heille ja vie vauvan mukanaan saan sen sitten kun en enään väsynyt.
Ilmoitin että vauvalla on kasi vanhempaa johon anoppi nauroi ettei hänen poikaansa saa rasittaa vauvanhoidolla ja niin alkoi anoppi kuin silloinen mies (poika) pakkaamaan ja sotahan siitä tuli. Vauva oli ja pysyi minun luona.

 

[hei...]

Oma lapseni ei kovin paljon ole koskaan itkeskellyt mutta valvonut/valvottanut muuten aika lailla, oli jo ihan alussa aika vähäuninen kaveri... Ja tissillä roikkui usein, PALJON useammin kuin kolmen tunnin välein - tuohan on vastasyntyneelle jo pitkä aika!

Meillä meni niin että mies oli pari viikkoa kotona synnytyksen jälkeen ja sitten hänen palatessaan töihin olin itsekseni. Muita apuja ei ollut, oma äitini (jonka korkeintaan olisin päästänyt tänne auttelemaan) asuu toisella puolella suomea ja yksin sain pärjätä. Olin välillä todella väsynyt. Mies hyvine unenlahjoineen nukkui yöt ongelmitta, minä valvoin vauvan kanssa... Illalla kun mies tuli töistä, sain joskus ottaa pienet päiväunet. Kotitöissä mies auttoi tiskeissä, muut sain kyllä tehdä aika lailla yksin...

Jotkut eivät niitä apuja halua, vaikka kuinka olisivat väsyneitä. Itse olin niin ylpeä etten suostunut kenellekään edes myöntämään että väsyttää... Anoppia en olisi päästänyt auttelemaan vaikka olisi kirveellä uhannut - eikä hän kyllä olisi tullutkaan, on vähän laiskempaa sorttia nimittäin. Vauvan tahdoin hoitaa itse, mutta joskus olisi ollut kiva jos joku muu olisi esim. tehnyt ruokaa... Oletko tarjoutunut sellaiseen? Tai auttelemaan siivouksissa?

Viimeinen asia mitä kannattaa tehdä on "mennä yksinkertaisesti ottamaan vauva hoiviisi jotta vanhemmat saavat levätä". Minä ainakin olisin suuttunut sellaisesta niin että olisin heittänyt vaikka oman äitini ovesta ulos... Jos vanhemmat sanovat etteivät apuja halua, ehkä he eivät niitä apuja tarvitse vaikka kuinka näyttäisivät ulospäin väsyneiltä..

 

["mama"]

Älä tuppaudu väkisin vaan ehdottaisin että soitat tyttärellesi ja sanoisit että mummi haluaisi mennä kävelylenkille vauvan kanssa että mihin aikaan sopisi tulla Esikoisen kohdalla monet äidit ovat turhan tarkkoja jokaisesta liikkeestä lapsen kohdalla ja ajatellaan ettei kukaan muu pärjää vauvan kanssa kuin äiti itse Voisit toki ehdottaa että menisitte yhdessä kävelemään. Raitis ilma tekee hyvää kaikille. Voisit lisäksi tosiaan viedä valmiin ruuan.

 

[Wandii]

Mä en ymmärrä tätä suomalaista kulttuuria kun pitää oppia pärjäämään kahdestaan vaikka on ihmisiä jotka haluaa osallistua?!

Muualla on ihan selvää että perhe ja suku osallistuu ja otetaan mukaan vauvan hoitoon mutta täällä 'Jöröjukkalassa' pitää saada opetella olemaan keskenään ja kestää sitä väsymystä vaikka auttavia käsiä olis, HEI HALOO!!

Olen monesti miettinyt, että mikä niillä äideillä on, kun ei voida ottaa sitä apua vastaan ja kauhea paniikki, jos joku muu ottaa vauvan syliin tai hoitaa sitä (isommankin vauvan kohdalla). Ollaan niinkuin mustasukkaisia ja omistushaluisia vauvan suhteen. Ehkä se on joku primitiivinen vaisto, huoh!

 

["vierailija"]

Mä en ainakaan haluais ketään hösöttämään silloin kun opettelen hoitmaan lastani.
Haluun aina opetella uudet asiat rauhassa itsekseni, ja jos joku ois siinä ylimääräisenä, niin saattaisin tiuskasta aika pahastikkin.

Jos siis olet apua tarjonnut ja se ei kelpaa, niin tyydy silloin siihen. Voit tarjota apua myös jatkossa ja anna vanhempien päättää tahtovatko he apua vai ei.
Älä ainakaan kassi kainalossa sinne mene.

 

["vieras"]

Itse en olis kyllä välittänyt että äitini (saati anoppi) olisi leiriytynyt meille vauvan syntymän jälkeen vaikka apua tarvitsinkin. Äiti kävi välillä kärräämässä vauvaa ulkona, että sain itse nukuttua. Se oli ehkä kaikkein paras apu. Nyt talvella ei taida vastasyntyneen kanssa onnistua. Mutta tee niin heti kun vauvan voi viedä pihalle.
Itse tekisin niin, että sanoisin, että milloin vaan voi pyytää apua ja mihin tahansa. Oma äitini on tehnyt niin. Ei ole tyrkyttänyt mutta aina on tiennyyt että apua saa jos tarvitsee. On ihmisestä itsestä kiinni jos ei kehtaa pyytää.

 

[olona]

Mä oisin ollu onnellinen et jos joku ois tehny/tuonut ruokaa ja siivonnu puolesta, et sais itse keskittyä vauvan hoitoon ja vauvan tutustumiseen. Se ei mielestäni auttanu ollenkaan kun sukulaiset tuli norkoilemaan tuntitolkulla ja kyttäsivät kun minä yritin imettää. Eli se että käy auttamassa ja lähtee pois olisi ollut omalla kohdalla hyvä juttu. Vauvan hoitoon en tuppaisi jos ei vanhemman erikseen pyydä tai kysy neuvoa.

 

[Arwen Undomiel]

Mä ainakin menisin kassi kainalossa ja sanoisin että olen nyt tässä koska olen huolissani teidän väsymyksestä, voin lähteä kotiin jos ette kaipaa apua mutta halua vilpittömästi auttaa puuttumatta asioihinne ja olen juuri niin pitkään kun toivotte.

Tosi moni kieltäytyy etukäteen kun ei viitsi vaivata mutta kun se äiti onkin siinä niin se onkin parasta mahdollista.