Mää oon huomannut tällaisen asian ihmisistä -tottuminen saamiseen (tärkeä aihe)

[oletko sinä huomannut?]

Eli olen huomannut sellaisen asian ihmisluonteesta, että avun tarjoaminen tai antaminen on helvetin vaarallista puuhaa. Suurin osa ihmisistä nimittäin tottuu siihen ja alkaa pitämään sitä jotenkin asiaankuuluvana, itsestäänselvänä, päivänselvänä, normaalina, että itse saa apua.

Ja jos yhtäkkiä se auttaja huomaakin että en minä jaksa, enkä halua, ja jos itse olisin kerran tarvinnut apua vastaavasti, en saanutkaan, niin pahimmassa tapauksessa se autettu alkaa vielä rettelöidä, puhua pahaa ja kiusata auttajaansa.

Esimerkiksi vein lastani kerhoon. Siellä oli yksi emäntä, joka teki lapsia miettimättä jaksaako niitä ja pysyyko hoitaa kun on raskaana. Se kuitenkin teki niitä, koska sillä oli aina ylimääräisiä työläisiä hoitamassa ne isommat lapset, eli joko sh-opiskelija, ojta saa meidän kaupungissa ilmaiseksi, tai omat vanhemmat tai miehen vanhemmat tai oma mieskin oli paljon ilmeisesti sairaslomilla tai jollain luvalla, kun kotona tarvitaan.

Joskus, jos sillä ei ollut ketään apua, niin se oli aivan kiukkuinen ja syytteli niitä, joilla oli vaan se kerholainen mukana, että kun hänellä on monta lasta mukana, ja joillain on vaan yksi lapsi, eikä tarvitse muita pukea (meidän isompi lapsi oli jo silloin koululainen). Siis oikeasti.

Saman olen huomannut niillä, joita onni on suosinut vanhemnpiensa suhteen tai miehen vanhempien suhteen. Joilla isovanhemmat vievät lapsia, hakevat lapsia, ottavat hoitoon, hakevat lomalle mökille tai mukaan, niin ovatko kiitollisia? Ei. Helvetin röyhkeitä yleensä ja eivät edes huomaa sitä miten vähällä pääsevät verrattuna niihin joilla apuja ei ole.


Sama juttu, jos joku ihminen pyytää jotain joltain. Jos joku vaikka tottuu, että sinne voi jättää lapsensa joskus. Niin helposti käy niin että pyynöt alkavat toistua ja toistua ja joskus tuleekin vastaukseksi ei, niin siitähän nousee suorastaan vihanpito.

Eli lasten kasvattaminen on myös vaarallista puuhaa. Haluaa auttaa ja tukea, mutta miten kasvattaa niin että lapsesta ei tule itsekästä ja röyhkeää hyväksikäyttäjää?

 

[Madicken04]

En usko suinkaan suurimman osan ihmisistä olena tuollaisia. En kiellä etteikö näitäkin olisi, tunnen itsekin, mutta pidän heitä silti vähemmistönä.

Omasta kokemuksestani valtaosa ihmissuhteista perustuu siihen vastavuoroisuuteen. Autetaan toista kun tällä on vaikeaa ja toinen on avusta kiitollinen ja haluaa myös tilaisuuden tullen tarjota itse apuaan. Uskoisin että jo on kyse ihmisestä joka ei koskaan itse anna mitään mutta on kyllä muilta apua vaatimassakin niin sen huomaa aika pian.

 

["vieras"]

Saman olen huomannut niillä, joita onni on suosinut vanhemnpiensa suhteen tai miehen vanhempien suhteen. Joilla isovanhemmat vievät lapsia, hakevat lapsia, ottavat hoitoon, hakevat lomalle mökille tai mukaan, niin ovatko kiitollisia? Ei. Helvetin röyhkeitä yleensä ja eivät edes huomaa sitä miten vähällä pääsevät verrattuna niihin joilla apuja ei ole.

Kyllä minä vaan olen todella kiitollinen miehen vanhemmille, kun ottavat lasta mukaan ja ostavat välillä vaatetta tms., tai ottavat yökylään.

Vien kukkia tai jotain leipomusta kiitokseksi, joskus käyn avittelemassa puutarhatöissä tai siivouksessa.

 

["a p"]

Varsinkin olen huomannut että usein lapsimäärä kasvattaa röyhkeyteen. Tulee vastauksia, että "meillä on 3 lasta", ei tietenkään me voida tehdä mitään.

 

["poikia3"]

Olen minäkin huomannut tuollaista. Meillä oli naapurit, jotka tuppasivat lapsensa meille hoitoon, kun toinen oli jossain ja toinen oli lenkillä. Siis toivat vain ovelle ja sisään, kysymättä edes sopiiko tämä meille.

Tai yksi pojan luokkakaveri syö meillä tosi usein, mutta mitään vastavuoroisuutta ei ole olemassakaan.

Ja sisareni, joka olettaa, että vanhempani tai minä pelastamme hänet aina taloudellisista pinteistä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="a p";25586110]Varsinkin olen huomannut että usein lapsimäärä kasvattaa röyhkeyteen. Tulee vastauksia, että "meillä on 3 lasta", ei tietenkään me voida tehdä mitään.[/QUOTE]

En ole varma, mutta kun mietin näitä "suurperheellisiä" niin muistlen kyllä että taisivat olla samanlaisia jo sen ensimmäisnekin lapsen kanssa ja jopa ennen lapsia. Siis että ei heiltä aiemminkaan hirveästi ole apua hellinnyt.

Tietty tilanteetkin vaikuttaa, en itsekään tällä hetkellä näiden kolmen lapseni lisäksi mielelläni ota kovin pitkiksi ajoiksi muita lapsia hoitoon enkä esim vieraampia koiriakaan. Toisaalta en kyllä ole itsekään sellaista apua muilta pyytämässä, eikä kyllä kukaan meidän alpsiperheellisistä tutuista pystyisikään ottamaan lapsiamme hoitoon. Ne taas ketkä ovat meitä nykyään jeesailleet ovat sellaisia joita ollaan sitten autettu muilla tavoin.

 

["a p"]

Sellainenkin asia, että lähes aina menee niin, että jos jollain ihmisella on monta lasta, joista vaan joku alkaa hoitamaan vanhempaansa ja huolehtimaan hänestä vanhemiten, niin niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin yleensä käy niin, että tämä huolehtija saa kaiken paskan niskaansa. Ollaanko hänelle kiitollisia? Ei. Häntä haukkuu se oma vanhempi ja mikään ei ole koskaan hyvin. Toisia lapsiaan hyysää.

Ja toisaalta tämä huolehtija saa usein vielä niiden sisarusten paskat niskaansa. Ja se huolehtija ei kyllä yleensä ole sama joka on eniten apuja saanut itse perheelleen omalta vanhemmaltaa, vaan ihan joku toinen, joak ei ole saanut mitään.

Elämän havaintoja.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25586110]Varsinkin olen huomannut että usein lapsimäärä kasvattaa röyhkeyteen. Tulee vastauksia, että "meillä on 3 lasta", ei tietenkään me voida tehdä mitään.[/QUOTE]

Mä olen huomanut päinvastoin, että 1-3 lasten äidit vetoavat lapsiinsa ja kotitöihinsä, etteivät sitten ehdi tai voi tehdä mitään muuta yhteistä hyödyllistä. Meillä ja kahdessa naapurissa ja neljällä parhaalla ystävälläni on kullakin 4-8 lasta, ja kaikki on niin reippaita ja ehtiviä, kodit ja pihat laitettu, ja ehtivät hoitaa omat ja yhteishyödylliset (esim koulun ja kylän yhdistystoiminta) asiat =) Tai sitten sitä vain luonnostaan valitsee ystävänsä niin, että antaessaan saa, automaattisesti, eikä tarvii laskeskella.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";25586358]Mä olen huomanut päinvastoin, että 1-3 lasten äidit vetoavat lapsiinsa ja kotitöihinsä, etteivät sitten ehdi tai voi tehdä mitään muuta yhteistä hyödyllistä. Meillä ja kahdessa naapurissa ja neljällä parhaalla ystävälläni on kullakin 4-8 lasta, ja kaikki on niin reippaita ja ehtiviä, kodit ja pihat laitettu, ja ehtivät hoitaa omat ja yhteishyödylliset (esim koulun ja kylän yhdistystoiminta) asiat =) Tai sitten sitä vain luonnostaan valitsee ystävänsä niin, että antaessaan saa, automaattisesti, eikä tarvii laskeskella.[/QUOTE]

Itse en oman kodin ja pihan laittamista pidä nyt toisten auttamisena, enkä yhdistystoimintoja, niissä yleensä on niiden kävijöillä oma lehmä ojassa. (tai se lapsenlehmä)

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";25586358]Mä olen huomanut päinvastoin, että 1-3 lasten äidit vetoavat lapsiinsa ja kotitöihinsä, etteivät sitten ehdi tai voi tehdä mitään muuta yhteistä hyödyllistä. Meillä ja kahdessa naapurissa ja neljällä parhaalla ystävälläni on kullakin 4-8 lasta, ja kaikki on niin reippaita ja ehtiviä, kodit ja pihat laitettu, ja ehtivät hoitaa omat ja yhteishyödylliset (esim koulun ja kylän yhdistystoiminta) asiat =) Tai sitten sitä vain luonnostaan valitsee ystävänsä niin, että antaessaan saa, automaattisesti, eikä tarvii laskeskella.[/QUOTE]

Juu, itseasiass aolen tuota huomannut, eli monesti ne kellä lapsia on paljon (4 tai enemmän) ovat ehkä sitten tottuneempia pyörittämään isoa taloutta eikä heidän päivänsä menisi sekaisin vaikka siihen tuleekin muutaman vieras muksu päälle. Omassa lapsuudenkodissanikin meitä ole 6 sisarusta ja yleensä aina lomisin 1-3 sukulais- tai tuttavaperheen lasta siihen lisäksi. Enkä huomannut että äiti olisi mitenkään vaikuttanut siltä että se olisi ollut raskasta.

Toisaalta taas 1-2 lapsen perheissä voi kaikki keskittyä niin paljon näihin lapsiin ja he voivat viedä kaiken vanhempien ajan niin ettei siihen voi millään ottaa enempää lapsia hoidettaviksi, tai ainakin se hoitaminen on hirveän raskasta.

 

["a p"]

Juu, itseasiass aolen tuota huomannut, eli monesti ne kellä lapsia on paljon (4 tai enemmän) ovat ehkä sitten tottuneempia pyörittämään isoa taloutta eikä heidän päivänsä menisi sekaisin vaikka siihen tuleekin muutaman vieras muksu päälle. Omassa lapsuudenkodissanikin meitä ole 6 sisarusta ja yleensä aina lomisin 1-3 sukulais- tai tuttavaperheen lasta siihen lisäksi. Enkä huomannut että äiti olisi mitenkään vaikuttanut siltä että se olisi ollut raskasta.

Toisaalta taas 1-2 lapsen perheissä voi kaikki keskittyä niin paljon näihin lapsiin ja he voivat viedä kaiken vanhempien ajan niin ettei siihen voi millään ottaa enempää lapsia hoidettaviksi, tai ainakin se hoitaminen on hirveän raskasta.

olen huomannut tuon myös, että monille joille ei riitä mikään, pitää olla paljon lapsia, paljon kaikkea, materialistisesti, on just oman pihan ja kodin ja kaiken näkyvän laitto tärkeää.

Mutta silti heillä on aikaa vaan itselle, muita ei auteta koskaan.