Ekaluokkalainen ja luokalle jättäminen

["Kifa"]

Itse olen päässyt työn puolesta vähän sivusta seuraamaan tätä tukiopetus- ja muuta meininkiä alakouluissa ja voin sanoa että se on kyllä todella erilaista kuin miehesi lapsuudessa. Nykyään koulussa pyritään tosi herkästi huomaamaan mahdolliset vaikeudet jo alkuluokilla ja tarjoamaan tukea. Eka- tai tokaluokan tuplaaminen ei ole enää mikään harvinaisuus eikä useinkaan johdu siitä että lapsi olisi tyhmä tai oppimaton vaan juurikin siksi ettei lapsi ole vielä sosiaalisesti kypsä (ei osaa vielä istua paikoillaan tai odottaa vuoroaan, ikävöi äitiä, harhautuu leikkimään tai tekemään omia juttuja). Jos asia sitten korjaantuu niin voidaanhan lapsi siirtää takaisin entiseen luokkaansa vaikka kesken vuoden. Toisaalta alkuluokilla (eka ja toka) on paljon paremmat mahdollisuudet opetuksen yksilöllistämiseen kuin sitten myöhemmin. Kolmoselle siirtyessä harppaus on tosi iso ja kypsymistä vaaditaan siinä vaiheessa monella osa-alueella joten jos on epäilyksiä pärjäämisestä niin on todellakin parempi tuplata sitten alkuluokilla kuin myöhemmin.

Veikkaan myös että isän mielipiteillä on iso osuus siihen miten lapsi asiasta ajattelee. Toki on kurjaa siirtyä eri ryhmään kuin kaverit mutta lapset muodostavat uusia kaverisuhteita nopeasi ja näkeehän välkillä niitä entisiäkin kavereita. Sen sijaan jos isä on jo kotona ehtinyt toitottaa kuinka noloa ja häpeällistä luokallejääminen on niin ei ole ihme jos lastakin ajatus ahdistaa.

 

[kaffetauko]

Heippa, toivottavasti tukitoimet kantaa! Sen vaan halusin sanoa, että itsetunnolle huonoksi on myös se, jos pitää koko koulu-ura käydä selvästi muuta porukkaa huonompana. Meinaan siis, että jos luokallejättämisellä ja vuoden luku- & kirjoitustaidon kertausharjoittelulla lapsi saadaan 'kärryille' opinnoissa, uskoisin että vaikka se onkin iso harmi, se kuitenkin on pienempi paha itsetunnon kannalta kuin tuo mukana roikottaminen.

 

[cilia]

Nopeesti selasin vastauksia läpi, ja sanoisin että annappa nyt ammattilaisten sanoa mielipiteensä siellä palaverissa. Sitä kautta myös lähetettäneen tutkimuksiin jos niille katsotaan olevan tarvetta. Näin ainakin meidän kaupungissa toimitaan, ja kun menee sinne julkiselle puolelle tutkimuksiin niin ei tarvii tuhansia maksaa. Mahdolliset diagnoosit tehdään kyllä siellä.

Toki joku add tai lukihäiriö tai muu vastaava saattaa tuntua "helpommalta" vaihtoehdolta mutta itse en alkaisi miettiä kenenkään muun traumoja. Ehkäpä miehellesi, tai hänen vanhemmilleen on ehdotettu samaa asiaa jo 1. ja 2. luokan kohdalla, mutta vasta kolmannelle siirtyminen on ollut se jonka opettajat ei ole voineet antaa tapahtua? Monetko vanhemmat välttämättä kertoo aikuisellekkaan "traumatisoituneelle" lapselleen totuutta? Sen verran monessa palaverissa oon ollu mukana että uskoisin siellä kaiken selviävän, ja ehdotuksia tehtäneen. Toki on hyvä olla itsekin kiinnostunut asioista ja ehdottaa testejä jos niitä ei jostain syystä ehdoteta

 

["vieras"]

Itse kadun, ettei lapseni sittenkään kerrannut eskaria. Hän on hieman lapsekas, vaipuu mietteisiinsä, ei ihan aina pysty keskittymään töihin.
Aikoinaan koulukypsyystesteissä jäi pisteen alle sen rajan. Kävi koulupsykologilla ja vastaus oli, että periaatteessa kaikki ok. Kun ei sitten mitään kummempaa ilmennyt lapsi lähti ekalle mutta edelleen lapsella on hankaluuksia, kenties ehkä voisi olla jokin todella lievä lukivaikeus kyseessä tms.
Nyt hän on neljännellä luokalla ja joutuu edelleen pinnistelemään todella paljon kirjoittamisen ja lukemisen kanssa joka haittaa myöskin esim matematiikan opiskelua ja englantia.
Jos olisin tämän tiennyt tuolloin lapsi olisi todellakin saanut kasvaa ennen koulun aloittamista.

 

[Ahdistunut]

Lapselle ei ole kerrottu, että mies on jäänyt luokalle. Emme myöskään ole asiasta puhuneet lapsen kuullen, niin että omat mielipiteemme asiasta olisivat tulleet esille. Lapsi vain nyt sai sanoa omat ajatuksensa asiasta.

Mielestäni pidin avoimen mielen kokouksessa, mutta toivoin myös sitä, että toinen osapuoli tekee samoin ja ymmärtää meidän kantamme. Että emme ole tarkoituksella hankalia, vaan meillä on oma kokemus ja tätä myöten katsontakantamme voi poiketa heidän ja heidän on hyvä tietää syy miksi. He ehkä myös osaavat tällöin ottaa oman katsontakantansa erillä tavalla esiin ja tuoda meille asiaa esille tämä fakta huomioiden. Minä en ollut kokouksessa huutamassa ovelta "meidän lapsihan ei sitten luokalle jää" jos jollakulla on tämä harha.

Tiedän myös sen, että itsetunto voi heiketä huonon koulumenestyksen takia. Mutta olen myös sitä mieltä, että luokalle jättö on iso asia, vaikka kuinka moni sen puolesta puhuukin lapsen parhaana. En kuitenkaan halua mennä vain ajatellen, että tehköön muut päätöksiä. En näe sitä lapsen parhaana. Näen lapsen parhaana se, että minä teen kaikkeni selvittääkseni sen, että mikä tosiaan on lapsen paras. Ymmärrän ammattilaisten mielipiteen olevan hyvin painava ja sen vuoksi pyrinkin saamaan kattavaa kuvaa tilanteesta. Ja en pidä siitä, että tämä psyykkinen tekijä jätetään huomioimatta. Minä en usko, että minulla on varaa tehdä virheitä tämän asian kanssa, sen takia otankin asian hyvin vakavasti ja näen, että asiasta ei tehdä päätöksiä liian kevein perustein.

Itselleni jäi kuitenkin hyvä mieli siitä, että opettajat ymmärsivät meidän mielipiteen ja sen taustat. Ja me saamme mahdollisuuden kokeilla lapsen kanssa kotona myös harjoitella. Myös tutkimusten jälkeen tiedämme enemmän.

Minä myös kysyin tästä pienryhmäopetuksesta. Sitä ei siis ole muutoin kuin erityisluokkana, joka taasen ei vastaa tällä haavaa meidän tilannetta. Mutta kakkosella voitaisiin lisätä pienryhmää, jolloin lapsi saa rauhassa oppia ja kypsyä siinä samalla työskentelemään isossa ryhmässä.

 

["poikia3"]

Moni on kirjoittanut, että kannattaisi kerrata niitä luku- ja kirjoitustaitoja jäämällä luokalleen, mutta kuinka monella kirjoittajalla on kokemusta lukihäiriöstä? Jos sellainen löytyy taustalta, lapsi voi kerrata luokan vaikka kymmeneen kertaan. Lukihäiriö ei katoa koskaan ja tällöisessä tilanteessa täytyy löytyä muita vaihtoehtoja. Esim. omasta lapsestani voin kertoa sen verran, että hänelle tullaan hankkimaan luettuja oppikirjoja, jolloin hänen ei tarvitse lukea tekstejä itse. Mikä helpottaa hänen oppimistaan. Esim. viimeisestä biologian kokeesta poika sai täydet pisteet.

Ap:n tapauksessa odottaisin itse niitä tutkimustuloksia, ja tekisin päätökset niiden perusteella.

 

["vieras"]

Minä myös kysyin tästä pienryhmäopetuksesta. Sitä ei siis ole muutoin kuin erityisluokkana, joka taasen ei vastaa tällä haavaa meidän tilannetta. Mutta kakkosella voitaisiin lisätä pienryhmää, jolloin lapsi saa rauhassa oppia ja kypsyä siinä samalla työskentelemään isossa ryhmässä.

Mikä paha siinä erityisluokassa sitten on? Parhaimmillaan se on pienryhmäopetusta, jossa samantyyppisistä jutuista kärsiviä lapsia, jotka voidaan jakaa vielä pariin osaan tiettyjen aineiden tunneilla eli jokainen saa yksilöllistä opetusta ja luokan koko on pieni. Täällä ei ole tarjolla juurikaan kuin erityisluokka tai sitten normaali iso luokka vaihtoehdot. Huonoimillaan erityisluokka voi olla sellainen, että siellä on hyvin monelta eri pohjalta lapsia, jotka kärsivät juuri toisilleen vastakkaisista jutuista, eikä kukaan voi hyvin.

 

["vieras"]

Äkkikuulemalta tuntuu, että ykkösen tuplaaminen vois olla hyväksi lapselle?
Alkuopetus on tosi tärkeää ja jos perustaidot ei oo hanskassa niin vaikeuksia tulee viimeistään kolmannella.

Itse tiedän 2 lasta, joiden kohdalla ykkösen tuplaamista harkittiin.
He siirtyivät kuitenkin kakkoselle ja sitten kävivät kakkosen kuitenkin uudestaan.

Tällä perusteella siis pienluokka olisi oikeampi paikka kuin ykkösen tuplaaminen! Jos sitä mahdollisuutta ei ole, tuplaaminen todennäköisesti parempi asia kuin yrittää kakkoselle "väkisin". Toisaalta... nyt kannattaisi varmaan selvittää onko lapsi vain hitaasti kypsyvä, jolloin jo ensi kesä saattaisi korjata paljon asiaa vai onko tosiaan kyse jostain keskittymis- tai lukihäiriöstä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25638690]Tällä perusteella siis pienluokka olisi oikeampi paikka kuin ykkösen tuplaaminen! Jos sitä mahdollisuutta ei ole, tuplaaminen todennäköisesti parempi asia kuin yrittää kakkoselle "väkisin". Toisaalta... nyt kannattaisi varmaan selvittää onko lapsi vain hitaasti kypsyvä, jolloin jo ensi kesä saattaisi korjata paljon asiaa vai onko tosiaan kyse jostain keskittymis- tai lukihäiriöstä.[/QUOTE]

Näköjään väärää tekstiä lainasin, ei liity lentokalan juttuihin tämä kommentti Tarkoitin siihen, missä ap puhui äidinkielen pienryhmässä oppimisesta.

 

[rehtori/opettaja]

Äitinä, yhdysluokan (0.-2.) opettajana ja koulun rehtorina ensimmäinen asia, minkä haluan viestittää kaikille meille aikuisille, jotka lasten kanssa elämme, kyseessä on lapsen etu, jota meidän tulee valvoa. Lapsella on etu opiskella omien taitojen ja edellytysten mukaisesti. Työvuosieni aikana olen usein kohdannut vanhempia, jotka ovat itse kokeneet luokalle jättämisen ja tämän vuoksi kokevat, että myös heidän lapsensa tulisi kärsimään. Yhteiskunta on muuttunut ja itse ainakin puhun "luokan kertaamisesta". Lapset ymmärtävät, kun heille selittää. Oma luokkani hyvin heterogeeninen ja jokainen tarvitsee apua eri asioissa.

Kakkoselta kolmoselle siirtyminen on iso loikka. Kolmosella esim. lukemaan ymmärtäminen on erittäin tärkeää, jotta pärjää uskonnossa ja yllissä, puhumattakaan englannissa. Kolmosen matematiikka käsittelee jo desimaalilukuja, joten itse vanhempana miettisin tosi tarkkaan tokaluokan kertaamista, jos opettaja on sitä mieltä. Opettajat ovat asiantuntevia ja tekevät päivittäin töitä erityisopettajien, kuraattorien ja psykologien kanssa. Koulupsykologin tutkimuksiin pääsee koulun kautta. Eli koulun oppilashuoltoryhmä käsittelee asian ja laittaa eteenpäin.

Onnistumisien kautta lapsen itsetunto kasvaa. Lasta kohtaan on väärin, jos vanhemmat laittavat lapsen seuraaavalle vuosiluokalle siksi, että se on kova pala itselleen. Enkä kiellä sitä, ettei olisi. Opettajan tulee selittää tilanne niin, ettei kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyden tunnetta. Jo tokaluokan syksyllä tehtävienannot vaativat lukutaitoa. Jos luokka on pieni ja opettaja ehtii antamaan tukea, niin lapsi voi mennä suoraan kakkoselle (varsinkin jos esim. matikka menee hyvin). Jos kakkosen keväällä näyttää siltä, että lukemaan ymmärtämistä olisi hyvä harjoitella, niin kertaa kakkosen.

Lapsen käyttäytymiseen ja työskentelytaitoihin vaikuttaa niin monet asiat, että oman kokemuksen kautta voin sanoa, että esim. koulupsykologin tekemät testit kertovat paljon lapsesta. Tämän jälkeen lapselle voidaan tarjota oikeanlaista tukea ja apua niin kotona kuin koulussa. Yksi selkeä syy keskittymisen puuttumiseen on valitettavasti pelimaailma, mikä hallitsee lasten mieltä hyvin pienestä iästä alkaen. Jopa vauvojen on tutkittu olevan riippuvaisia televisiosta. Omien lasteni kohdalla olen nähnyt suoran yhteyden siihen, miten lapseni käyttäytyvät suhteessa siihen kuinka olen rajanut pleikkarilla/tietokoneella olemista. Tiedämmehän me aikusetkin, miten netti vie menneessää ja hups..yhtäkkiä on mennyt parikin tuntia. No aiheeseen takaisin...

Koulu, opettaja tai muu asiantuntija ei koskaan ole vanhempia vastaan! Aina on huoli lapsesta, joten yhteistyöllä nämä asiat hoidetaan! Kaikille mukavaa kevään jatkoa!

 

["madame"]

Äitinä, yhdysluokan (0.-2.) opettajana ja koulun rehtorina ensimmäinen asia, minkä haluan viestittää kaikille meille aikuisille, jotka lasten kanssa elämme, kyseessä on lapsen etu, jota meidän tulee valvoa. Lapsella on etu opiskella omien taitojen ja edellytysten mukaisesti. Työvuosieni aikana olen usein kohdannut vanhempia, jotka ovat itse kokeneet luokalle jättämisen ja tämän vuoksi kokevat, että myös heidän lapsensa tulisi kärsimään. Yhteiskunta on muuttunut ja itse ainakin puhun "luokan kertaamisesta". Lapset ymmärtävät, kun heille selittää. Oma luokkani hyvin heterogeeninen ja jokainen tarvitsee apua eri asioissa.

Kakkoselta kolmoselle siirtyminen on iso loikka. Kolmosella esim. lukemaan ymmärtäminen on erittäin tärkeää, jotta pärjää uskonnossa ja yllissä, puhumattakaan englannissa. Kolmosen matematiikka käsittelee jo desimaalilukuja, joten itse vanhempana miettisin tosi tarkkaan tokaluokan kertaamista, jos opettaja on sitä mieltä. Opettajat ovat asiantuntevia ja tekevät päivittäin töitä erityisopettajien, kuraattorien ja psykologien kanssa. Koulupsykologin tutkimuksiin pääsee koulun kautta. Eli koulun oppilashuoltoryhmä käsittelee asian ja laittaa eteenpäin.

Onnistumisien kautta lapsen itsetunto kasvaa. Lasta kohtaan on väärin, jos vanhemmat laittavat lapsen seuraaavalle vuosiluokalle siksi, että se on kova pala itselleen. Enkä kiellä sitä, ettei olisi. Opettajan tulee selittää tilanne niin, ettei kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyden tunnetta. Jo tokaluokan syksyllä tehtävienannot vaativat lukutaitoa. Jos luokka on pieni ja opettaja ehtii antamaan tukea, niin lapsi voi mennä suoraan kakkoselle (varsinkin jos esim. matikka menee hyvin). Jos kakkosen keväällä näyttää siltä, että lukemaan ymmärtämistä olisi hyvä harjoitella, niin kertaa kakkosen.

Lapsen käyttäytymiseen ja työskentelytaitoihin vaikuttaa niin monet asiat, että oman kokemuksen kautta voin sanoa, että esim. koulupsykologin tekemät testit kertovat paljon lapsesta. Tämän jälkeen lapselle voidaan tarjota oikeanlaista tukea ja apua niin kotona kuin koulussa. Yksi selkeä syy keskittymisen puuttumiseen on valitettavasti pelimaailma, mikä hallitsee lasten mieltä hyvin pienestä iästä alkaen. Jopa vauvojen on tutkittu olevan riippuvaisia televisiosta. Omien lasteni kohdalla olen nähnyt suoran yhteyden siihen, miten lapseni käyttäytyvät suhteessa siihen kuinka olen rajanut pleikkarilla/tietokoneella olemista. Tiedämmehän me aikusetkin, miten netti vie menneessää ja hups..yhtäkkiä on mennyt parikin tuntia. No aiheeseen takaisin...

Koulu, opettaja tai muu asiantuntija ei koskaan ole vanhempia vastaan! Aina on huoli lapsesta, joten yhteistyöllä nämä asiat hoidetaan! Kaikille mukavaa kevään jatkoa!

Mutta jos lapsella on lukihäiriö Niin mitä hyötyä on luokan kertaamsiesta??? samat ongelmat on edessä silti.

Jos lapsella on adhd/add se ei vuodessa paljon muutu,eli myöskin huono syy luokalle jättämiseen.

Kaikki opettajat ei myöskään ole opetuslahjoiltaan kovin hyviä. Sen lisäksi em. henk koht ohjaajien saaminen on liian kiven alla.

Ai niin mut meinattiin jättää luokalla 7:lla, ja yksi opettaja jopa sanoi suoraan että ei susta mitään tule. Päätin näyttää ja isäni oli myös luokalle jättöä vastaan.

En jäänyt luokalle tein 7luokan oppimäärän 6kk. ja kaikki kouluhommat olin tehnyt 9:llä niin että pääsin 2kk aimmin kesälomalle koska ei ollut enään mitään tekemistä.

Korkekoulututkintokin löytyy yms.

Että ei se oo aina niin musta-valkoista