Olen alkoholistin puoliso. Ihmetelkää päänsisäistä keskusteluani!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja The Maiden
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
eikö olisi mahdollista säilyttää niitä tavaroita edelleen siellä miehen kotitalon varastossa? vai meneekö appivanhempiinkin välit jos eroatte?

mut nyt nainen, ota itseäsi niskasta kiinni, SÄ olet tärkeä ja SÄ ansaitset parempaa.Kenenkään ei kuulu elää noin.Ei sinun, eikä lasten.
Kerro miehelle et nyt riittää, sä et ansaitse tuollaista.
Sinä et ole miehesi omaisuutta, sinä kuulut vain itsellesi.
Eroaminen ja asunnon menetys on rankkaa, mut rankempaa on elää onnettomana.

:hug:
 
Voi ei. Kun luin tuota niin tuntui kuin olisin palannut kaksi vuotta elämässä taaksepäin ja seuraisin taas hyvän ystäväni taistelua.

Ihan samalla tavalla hänen miehensä aina perusteli juomisensa jollain. Ensin oli stressi kun ei tonttia löytynyt, sitten oli stressi kun löytyi. Sen jälkeen stressasi rakentaminen. Ja sitten pihahommat. Ja sitten ne muut ylijääneet hommat. Sitten tuli työttömyys. Aina oli joku, "Sitten loppuu juominen kun".

Eikä se koskaan loppunut. Se loppuu vain, jos mies itse toteaa, että juominen johtuu miehestä itsestään, ei ulkoisista seikoista. Ulkoisia seikkoja on aina.

Niin tai näin, tilanteelle on saatava stoppi!!! Jos mies ei lopeta juomista on sinun vastuulla viedä lapset tuolta pois. Sinähän sen parhaiten tiedät, ettei tuo ole lasten kasvuympäristö!!


Voimia ja päättäväisyyttä toivon sinulle!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;25663301:
eikö olisi mahdollista säilyttää niitä tavaroita edelleen siellä miehen kotitalon varastossa? vai meneekö appivanhempiinkin välit jos eroatte?

mut nyt nainen, ota itseäsi niskasta kiinni, SÄ olet tärkeä ja SÄ ansaitset parempaa.Kenenkään ei kuulu elää noin.Ei sinun, eikä lasten.
Kerro miehelle et nyt riittää, sä et ansaitse tuollaista.
Sinä et ole miehesi omaisuutta, sinä kuulut vain itsellesi.
Eroaminen ja asunnon menetys on rankkaa, mut rankempaa on elää onnettomana.

:hug:

En tiedä. Anoppi on kyllä syyllistänyt mua vuosia, kun en ole saanut miehen juomista kuriin. Ei ne voi tehdä mitään jos mies päättää tehdä kamoille jotakin.
 
[QUOTE="jep";25663313]
Eikä se koskaan loppunut. Se loppuu vain, jos mies itse toteaa, että juominen johtuu miehestä itsestään, ei ulkoisista seikoista. Ulkoisia seikkoja on aina.
[/QUOTE]

...nimenomaan. "Jos juomiselle pitää olla joku syy, minä juhlin tämän pullon avajaisia."
 
[QUOTE="vieras";25663401]Joopajoo. Millainen lapsuus miehellä on ollut? Onko anoppi mahdollisesti "pelastanut" itse apen alkoholismin kynsistä vai ovatko ihan raittiita?[/QUOTE]

No ei ole, appi on aina ottanut vaan ihan yhden tai ei sitäkään. Eivät ole absolutisteja, mutta melkein.
 
Voin kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu. En ihan itse samassa tilanteessa mut vähän vastaavaa. Itkuja on tullu, se helpottaa ja kun saa puhua jollekkin. Miten sun mies pystyy töitä tekeen seuraavana aamuna jos juo joka ilta?
 
onko ne kamat sellaisia, et ne olis mahdollista siirtää hyvässä hengessä toisen ihmisen, ystävän tms varastoon tai väliaikaisesti maksulliseen varastoon???
ja sitten prosessi käyntiin eroon/suhteen hoitamiseen eli "terapiaan" (inhoan koko sanaakin)???
 
Vielä haluan sanoa että lapset pitäisi olla se suurin syy, tehdä stoppi tolle kaikelle. Itse tiedät miltä se tuntuu lapsesta

Se on totta. Mä katson asioita vääristyneesti, koska omassa lapsuudessani meillä tapeltiin, huudettiin, rikottiin tavaroita. Valvoin yökaudet niiden kahden välissä, piilottelin saksia ja puukkoja. Isä provosoi ja äiti löi. Meillä ei ole tuollaista.
 
Se on totta. Mä katson asioita vääristyneesti, koska omassa lapsuudessani meillä tapeltiin, huudettiin, rikottiin tavaroita. Valvoin yökaudet niiden kahden välissä, piilottelin saksia ja puukkoja. Isä provosoi ja äiti löi. Meillä ei ole tuollaista.

Niinhän se on, että siinä sairastuu muutkin ympärillä. Huomaako lapsista mitään oireilua?
 
  • Tykkää
Reactions: erinys
onko ne kamat sellaisia, et ne olis mahdollista siirtää hyvässä hengessä toisen ihmisen, ystävän tms varastoon tai väliaikaisesti maksulliseen varastoon???
ja sitten prosessi käyntiin eroon/suhteen hoitamiseen eli "terapiaan" (inhoan koko sanaakin)???

Ne on semmoisia isoja laitteita, huonekalutyyppisiä jotka vaatii lämpöisen varaston jotteivat rikkoudu ja jotain kemikaaleja. Voisinhan mä myydä ne pois ja haudata se unelma. Ei tunnu tässä vaiheessa edes pahalta. Mulla ei ole ystäviä. Voisin ottaa selvää niistä varastoista.
 
älä anna miehen viedä sun unelmaasi! lapset ja sinä olette nyt tärkeintä! jos uhannut polttaa tms ne kamat ja alat puhua erosta ja ukko ottaa siinä mukavasti kuppia vitutukseen, niin varmasti yrittääkin tuikata ne kamat tuleen, vaik mikä olis. siksi seivaisin lapseni, omaisuuteni, varmistaisin selustani kuntoon ja ryhtyisin sitten eroon, jos parisuhteen jatkaminen ei enää tulis kysymykseen.
 
Se on totta. Mä katson asioita vääristyneesti, koska omassa lapsuudessani meillä tapeltiin, huudettiin, rikottiin tavaroita. Valvoin yökaudet niiden kahden välissä, piilottelin saksia ja puukkoja. Isä provosoi ja äiti löi. Meillä ei ole tuollaista.

Munkaan kotona ei ollut kauheasti riitoja tai väkivaltaa, mutta silti oli ihanaa kun porukat viimein erosivat. Isä oli alkoholisti kuolemaansa saakka, vaikka väitti aina pystyvänsä lopettamaan, jos vaan haluaisi. No, ei sit koskaan halunnut. Mutta siis lapset kärsii tilanteesta, vaikka ei oliskaan väkivaltaa. Kyllä ne vaistoaa vanhempien tulehtuneet välit. Ja se, ettei isän sanaan voi luottaa, on paha juttu.

Paljon voimia sulle, että jaksat tehdä vaikeita päätöksiä ja taistella itselles ja lapsilles paremman elämän. :hug:
 
Vielä pitää sanoa, että on oikeasti ihana tunne, vapaa olo kun saa olla omassa kodissaan miten haluaa, ilman pelkoa, jännittämistä jne. Voi vaan olla.
Ja lapsista sen huomaa ajan kuluessa kans, positiivisen vaikutuksen nääs.

Mieluummin sillan alla kuin..eiks vaan.
 
Meidän tokaluokkalainen on jotenkin vähän liian vahvanoloinen. Sitä ei hetkauta enää mikään, mitä sen isä sanoo. Ainakaan siten että se näkyisi.

auts.. varovasti varoitan et toi kuulostaa kovin tutulta, pahalta ja surulliselta..noin mäkin sanoin Sällistä aikoinaan, tosin eriasian tiimoilta..mut vahvatkin kokee tuskaa, pahempaa itseasissa, kun yrittävät pitää kulissia yllä, olla vahvoja koska niiltä sitä odotetaan.(tai odottavat sitä itse )
vaikeampaa sit hyväksyä sitä kun ei enää jaksakkaan, sen myöntäminen itselleen on todella, todella rankkaa.
 
Mä haluaisin ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. Mun mielestäni tällaisten tekstien lukeminen on ihan hirveää.

Miten joku voi suostua elämään tuollaisessa tilanteessa, sillä se on ihan vapaaehtoinen valinta ja ratkaisu.

En väitä että lähteminen olisi helppoa, mutta onko OIKEASTI helpompi jäädä ja jatkaa samaa rataa kuin tähänkin saakka. Etkö ap näe, ettei tuollaisessa suhteessa voi, tai edes kannata olla ja elää. Sinä kärsit, lapset kärsivät ja varmasti omalla tavallaan myös mies kärsii. Eroon se johtaa ennemmin tai myöhemmin, joten miksi ei jo nyt, ennemmin.

Sulla on joku haave, jonka vuoksi sulla on niitä isoja tavaroita. Onko se haave niin suuri, että sen mahdollisesti joskus toteutuvan haaveen vuoksi sun kannattaa elää nykyistä elämääsi? Etkö voisi kupata haaveen, myydä tavarat pois ja kenties hieman sen rahan turvin jos vaikka pääsisit aloittamaan uuden ja paremman elämän. Saisit siitä takuuvuokrarahat jotta saisit uuden kodin ja pääsisitte myymään nykyistä, ellei mies osta sun osuuttasi sulta.

Voisitko kenties myöhemmin, kun elämä on taas tasaista, ostaa ne mööpelit uudestaan ja harkita unelmaasi toteutuvaksi myöhemmin?
 
Ja jos nyt on niin, että joku on päätellyt mun henkilöllisyyden näistä kertomistani seikoista, niin ei se nyt maata kaada, jos joku tutkii mun kaikki wanhat tekstit ja seuraa tulevat. En ole kovinkaan kiinnostava tyyppi palstalla tai irl, joten tuskin jaksaa kauaa kaivella :)

Ajattelin vain sitä, että vielä hamassa tulevaisuudessakin tämä asia vedetään esiin ja sillä tölvitään sitten oikein urakalla. Ihan sama mikä aihe, niin joku jäärä heittää sinua kivinavetalla, koskien miehesi alkoholismia. : /
 
Mä haluaisin ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. Mun mielestäni tällaisten tekstien lukeminen on ihan hirveää.

Miten joku voi suostua elämään tuollaisessa tilanteessa, sillä se on ihan vapaaehtoinen valinta ja ratkaisu.

En väitä että lähteminen olisi helppoa, mutta onko OIKEASTI helpompi jäädä ja jatkaa samaa rataa kuin tähänkin saakka. Etkö ap näe, ettei tuollaisessa suhteessa voi, tai edes kannata olla ja elää. Sinä kärsit, lapset kärsivät ja varmasti omalla tavallaan myös mies kärsii. Eroon se johtaa ennemmin tai myöhemmin, joten miksi ei jo nyt, ennemmin.

Sulla on joku haave, jonka vuoksi sulla on niitä isoja tavaroita. Onko se haave niin suuri, että sen mahdollisesti joskus toteutuvan haaveen vuoksi sun kannattaa elää nykyistä elämääsi? Etkö voisi kupata haaveen, myydä tavarat pois ja kenties hieman sen rahan turvin jos vaikka pääsisit aloittamaan uuden ja paremman elämän. Saisit siitä takuuvuokrarahat jotta saisit uuden kodin ja pääsisitte myymään nykyistä, ellei mies osta sun osuuttasi sulta.

Voisitko kenties myöhemmin, kun elämä on taas tasaista, ostaa ne mööpelit uudestaan ja harkita unelmaasi toteutuvaksi myöhemmin?

Kyllä voisin ja haluankin eroon niistä helkkarin häkreemeistä. Nehän vaan vanhenee siellä eikä olisi kannattanut hankkia niitä ollenkaan. Mun unelma ei ole enää se, mitä se aikanaan oli. Oli niin päivänselvää, mitä halusin tehdä, mutta ei uskallettu ottaa sitä riskiä.
 

Yhteistyössä