M
"mamma"
Vieras
Ei sitä parisuhdetta voi ilman toisen apua korjata. Yksinään on hirveän vaikea yrittää saada asiat selviksi ja molemmille mieleisiksi, tiedän kokemuksesta. On turhauttavaa, jos yrität yrittämistäsi ja toinen vain kohauttelee olkiaan tai jopa sanoo, ettei häntä kiinnosta tai haluta puhua asioista kunnolla.
Tarkka aikaraja kuulostaa omiin korviini oudolta, mutta ehkä se joidenkin kohdalla toimii. Ainakin sitten tietää, koska peli on menetetty, jos ei siihen mennessä sano juuta eikä jaata. Tosin, jos vaimosi vain ns. hakee itseään tällaisella toiminnalla (eikö se liitykin keski-iän kriisiin?) voivat aikarajat vain ahdistaa häntä lisää, jolloin lopputuloksena on hätiköityjä ja ehkä kaduttaviakin päätöksiä. Olette olleet kauan yhdessä, joten eroaminen tarkottaisi väistämättä siitä "tutusta ja turvallisesta" luopumista ja ottaisi varmasti koville myös vaimollesi.
Muista, että parisuhteeseen tosiaan tarvitaan se toinenkin, äläkä polta itseäsi loppuun tämän asian kanssa. Toivon sinulle kuitenkin voimia jaksaa niin kauan kuin omasta mielestäsi on tarpeen, ja että saat vielä vaimosi tajuamaan, että hänenkin on asian eteen jotain tehtävä, jos ei halua erota.
Tarkka aikaraja kuulostaa omiin korviini oudolta, mutta ehkä se joidenkin kohdalla toimii. Ainakin sitten tietää, koska peli on menetetty, jos ei siihen mennessä sano juuta eikä jaata. Tosin, jos vaimosi vain ns. hakee itseään tällaisella toiminnalla (eikö se liitykin keski-iän kriisiin?) voivat aikarajat vain ahdistaa häntä lisää, jolloin lopputuloksena on hätiköityjä ja ehkä kaduttaviakin päätöksiä. Olette olleet kauan yhdessä, joten eroaminen tarkottaisi väistämättä siitä "tutusta ja turvallisesta" luopumista ja ottaisi varmasti koville myös vaimollesi.
Muista, että parisuhteeseen tosiaan tarvitaan se toinenkin, äläkä polta itseäsi loppuun tämän asian kanssa. Toivon sinulle kuitenkin voimia jaksaa niin kauan kuin omasta mielestäsi on tarpeen, ja että saat vielä vaimosi tajuamaan, että hänenkin on asian eteen jotain tehtävä, jos ei halua erota.