Hirveä hulluksi tulemisen pelko :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ahdistaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"ahdistaa"

Vieras
Pelkään, että sairastun skitsofreniaan tai psykoosiin. Mulla on ollu aina välillä tätä pelkoa ja eilen illalla vielä paheni tämä kun menin nukkumaan ja siinä kun olin rentoutunu, että nukahan just, tuntu siltä niin ku ois kuulunu musiikkia jostain tosi hiljasella. Säikähin tietenki ku tajusin heti, että sehän kuuluu omasta päästä tai korvista! En kuule mitään puhetta tai ääinä pääsä.
Musiikki ei ollu mitenkään selvää, enemmänki niin ku ois soinu korvissa ja sitten siinä seassa musiikkia. Äh, en osaa selittää oikein kunnolla. No tästä tietenki menin ihan paniikkiin! Tärisin 2h ja pelkäsin nukahtaa. Jotenkin sitten sain unen päästä kiinni ja nukuin kait jotain 4-5h, aamulla herätessä olin kuulevinani saman musiikin.
Musiikkia ei kuulu kun istun tai olen liikkeellä, enkä nyt siis tiedä kuuluuko sitä uudestaan. Mutta hirveä pelko asiasta tietenkin on.
En tiedä voisko olla tinnitusta jossa saman tyyppinen sointi ku musiikissa ja mielikuvitus hoitanu loput asiasta.
Taustoja sen verran, että uskosin olevani uupunut lapsen hoidosta. Päivät hoidan lasta ja iltasin/öisin ompelen. Nukkumaan menen 01-02 välillä.
sitä kai yritän kysyä, onko muilla ollut vastaavaa?

Kiva jos joku jaksoi lukea ja kommentoidakkin :)
 
Ajattelin huomenna mennä lääkäriin, mutta mitä se ajattelee jos menen selittämään että " taisin kuulla vähän musiikkia päässä!"
Ja joo oon ylirasittunu, nyt sen tajua. Mä oon suorittaja-luonne. Suoritan tätä äitiyttä ja toisaalta tuota ompelemistakin. Musta tuntuu että mun täytyy koko ajan olla lapsen kanssa ku se on niin pieni vielä. Tänään vähän aikaa makasin sohvalla niin hirveä syyllisyys tuli heti :( Ja tietenki tän ahdistuksen myötä musta tuntuu että oon ihan paska äiti...
 
Mulla oli muutama vuosi sitten samanlaista, pelkäsin tuelvani hulluksi. ramppasin eri terapeuteilla yms. Se oli kamalaa
Mut, oikeesti hullut eivät pelkää tulevansa hulluiksi!
Olin pahassa ahdistuneisuushäiriössä, johon lopulta auttoi monta asiaa; ero, liikunta, työ ja asioiden läpikäynti.
 
Mulla on paniikkihäirö, kohtauksen aikana luulen sekoavani kunnes tajuan helkkari kuolevani ja jalat menny alta, mutta henkissä edelleen. Aloitin pitkin hampain lääkityksen kk sitten joka pahentaa oireita ainakin näin alkuun. Yhtä helvettiä, mutten aio antaa periksi. Ja jos tämmöset olot saa omalla päällä aikaseksi nii kuin onnellinen ja tasapainonen musta voikaan vielä tulla, kun kohdistan energiani ja ajatukseni positiivisempaan suuntaan...
 
[QUOTE="aapee";25703438]Mutta onko normaalia että ylirasituksessa tms kuulee musiikkia? Tuo nimittäin ahdistaa nyt eniten...[/QUOTE]

on, ainakin tosi väsyneenä kuulen, että ovikello soi tms.
Lepää hyvä nainen, älä stressaa mitään äitiysjuttuja. lapses on tyytyväinen vaikket olis mikään täydellinen äiti :)
 
Et kuulosta todellakaan siltä, että olet sairastumassa psykoosiin. Psykoosiin sairastuneet eivät pelkää sairastuneensa, vaan uskovat siihen, että maailma on sellainen kuin se heidän päässään tuntuu. Sinun ongelmasi kuulostaa enemmän neuroottistasoiselta ongelmalta eli fobialta, pakkoajatuksilta tai paniikkihäiriöltä. Mitä tahansa noista stressi ja uupumus pahentaa, jos niihin on yhtään taipumusta. Eli pitää hoitaa itsensä nyt fyysisesti kuntoon ja sitten jos oireet jatkuvat, niin menee keskustelemaan niistä ammattilaisen kanssa. Hulluksi et ole tulossa.
 
Ja yritä saada unirytmi sellaiseksi, että nukut jo ennen puotayötä. Kahden jälkeen melatoniinin eritys vähenee selvästi ja unella ei ole enää samalla tavalla fyysistä terveyttä edistäviä vaikutuksia ja se ei virkistä yhtä paljon.
 
Kiitos "nipsu" ja "vieras"! Mun äiti kans sano, että ei sillon ole hulluksi tulossa kun pelkää sitä. Luulen, että oon jotenki ton uupumuksen ja ahdistuksen torjunu ja nyt se purkautuu näin. Oon sillai aika herkkä ihminen, että yksin jos ollaan lapsen kanssa kotona niin illalla helposti alan kuvittelemaan vaikka ja mitä.
Meen kuitenki huomenna käymään lääkärillä ja kysyn, että jos pääsis jutteleen jonku kans tästä ahdistuksesta tai mitä nyt onkaan.
 
Nuo kaikki oireet kuuluvat ahdistus-/paniikkihäiriöön, itsellänikin on se.
Ääniä päässä ja voi jopa nähdäkkin jotain epänormaalia, pelkoa hulluksi tulemisesta / psykoosiin joutumisesta ja oireet/olo pahenee aina iltaa ja yötä kohti.
Seuraavaks tulee hengenahdistus, hikoilu, tärinä, oksetus ja sitte ambulanssi.
 
Koitahan levätä, ulkoilla ja syödä terveellisesti(säännöllisesti mahdollisuuksien mukaan). Kyllä mullakin on joskus ollut vastaavaa superhyperahdistusta, johon on liittynyt musa korvissa ja silmäni suljettua ihan hirveitä leimahduksia tai "videonpätkiä". Sitähän seuraa tietysti kova paniikki, ahdistus ja unettomuus. Nämä kaikki sitten mukavasti vielä ruokkivat toisiaan. Sydän jyskyttää... KRAPULA on kaikista pahin, onneksi sitä ei usein mulla enää ole.
Et sä mihinkään sekoa, luulet vaan.
 
mäkin kuulen ääniä ylirasittuneena, musiikkiakin. mutta koska en ole ahdistukseen taipuvainen, niille on helppo kohauttaa olkia ja todeta, että tää on taas tätä.
 
[QUOTE="juu";25703646]mäkin kuulen ääniä ylirasittuneena, musiikkiakin. mutta koska en ole ahdistukseen taipuvainen, niille on helppo kohauttaa olkia ja todeta, että tää on taas tätä.[/QUOTE]

Minä oon taas ahdistukselle taipuvainen ja säikähdän tosi helposti kaikkea joka ei ole "normaalia"
Oon ehkä vähän neuroottinen, se on kyllä pysyny aika hyvin aisoissa viime vuosina, mutta se eilisiltanen nosti kunnon ahdistuksen päälle :/

Ja siis itse kyllä aika hyvin ymmärrän, mikä on aiheuttanut tämän ahdistuksen ja väsymyksen. Tuli kökittyä pakkasten aikaan sisällä lapsen kanssa ja syömisetki on ollu viime aikoina mitä sattuu.
Täytyy nyt tehä pari korjausliikettä noiden syömisten, liikkumisen ja nukkumisen kanssa.
 
Täytyypä päivittää tilannetta. Kävin eilen lääkärillä ja tänään mielenterveystoimiston hoitajan kans puhumassa. Ei kyllä vielä helpottanu, mutta molemmat sanoivat etten ole hulluksi tulossa. Viime yönä sain nukuttua aika hyvin ku laitoin nappikuulokkeista radion kuulumaan viereen, etten ajattelisi mitään ääniä. Onko ihan pöhköä?
Tänään oon kyllä ollu silti ahdistunu ja oon googlettanu kaiken maailman skitsofreniasta. Tutkin koko ajan itseä ja mitä ääniä mistäkin kuuluu. Aika raskasta, mutta täytyy toivoa että jossain vaiheessa helpottaa.
 
[QUOTE="aapee";25717962]Täytyypä päivittää tilannetta. Kävin eilen lääkärillä ja tänään mielenterveystoimiston hoitajan kans puhumassa. Ei kyllä vielä helpottanu, mutta molemmat sanoivat etten ole hulluksi tulossa. Viime yönä sain nukuttua aika hyvin ku laitoin nappikuulokkeista radion kuulumaan viereen, etten ajattelisi mitään ääniä. Onko ihan pöhköä?
Tänään oon kyllä ollu silti ahdistunu ja oon googlettanu kaiken maailman skitsofreniasta. Tutkin koko ajan itseä ja mitä ääniä mistäkin kuuluu. Aika raskasta, mutta täytyy toivoa että jossain vaiheessa helpottaa.[/QUOTE]

ei yhtään pöhköä. hätä keinot keksii.
 
Mä kärsin samasta kun lapseni oli alle vuoden. Luulin tulevani hulluksi ja minulla oli pakkoajatuksia.
Lähipiirini onneksi vakuuttelivat että on normaalia ja johtuu väsymyksestä, hormooneista.
Taistelin näiden ajatusten kanssa jonkun aikaa kunnes kyllästyin ja menin neuvola psykologin juttusille.
Kävimme omaa lapsuuttani läpi ja alkoi heti auttamaan. Olen myös luonteeltani kiltti ja suorittaja.
Väsymys tekee kenelle tahansa kepposia jos ei muista hoitaa itseään. Kyse ei ole hulluksi tulemisesta vaan pelkästä väsymyksestä. Harrastukset ja lepo autaa.
Älä lue oireita netistä, se vaan pahentaa aisaa.
 
Kun mulla on stressiä, tuntuu välillä kuin joku karjuisi pään sisällä. Siihen auttaa ensi hätään seura, soitan jollekin tai lähden tapaamaan ystävää, joku tuttu ihminen jonka kanssa voi jutella niitä näitä. Sit pitemmällä tähtäimellä just lepo, nukkuminen ja syöminen ja mukavien asioiden puuhastelu.

Onhan se vähän epämukava tunne, mut oon ajatellut et se on joku joka huutaa et lepäähän välillä hyvä nainen :D Ehkä sullakin on sellaista väliaikamusiikin tyylistä: elimistö sanoo et nyt olis taas tauon paikka :)

Sanoin tosta joskus jollekin lääkärille, mut se lähinnä kohautti olkiaan, joten ajattelin et ei varmaan mitään vaarallista :)
 

Yhteistyössä