[QUOTE="Anne";25782022]Olen yksi tukistettu ja remmillä kasvatettu lapsi. Sanomista yrittivät mutta kun satuttaminen ja pelon aiheuttaminen oli helpoin tie.
Muistan kuinka jo pienenä pelkäsin isän kättä ihan normaaleissakin elämäntilanteissa, pelkäsin että läimäsee. Ja kun korotti vähänkin ääntä niin pelkäsin jo valmiiksi kipua, joka remmistä tulee, niin että mahassa kierti.
Teini-iässä sitte löin äitiä riitatilanteessa.
Eihän se ole väärin? Eripurassa väkivalta on ratkaisu, siihen minut on kasvatettu.
Riidellessäni toisten ihmisten kanssa tulee vastustamaton himo lyödä, sehän on ihan normaali reaktio. Joitakin poikaystäviäkin olen lyönyt teini-iässä, ennen kuin aloin ymmärtää missä ongelma on.
Oman lapsen kohdalla on todella vaikeaa tehdä toisin. Lasken kymmeneen, lyön toisessa huoneessa nyrkkiä seinään, pinna kasvaa pikkuhiljaa. Puhun, rauhoitun, rauhoitan tilanteen, puhun uudestaan. En lyö, tukista, nipistä. Haluan kasvattaa lapsestani fiksun ihmisen joka hallitsee itsensä, käyttäytymisensä ja pystyy selvittämään riitatilanteet puhumalla.[/QUOTE]
Minunkin lapsuuttani varjosti väkivalta... Onneksi pääsin jo 14-vuotiaana pois kotoa ja silloin aloin ymmärtää, ettei väkivalta olekaan oikein.
Itselläni on niin monta vuotta jo kulunut, että omille lapsille on ollut helppoa opettaa oikeanlaista käytöstä.
