Vihaan mun miestä,mitäs sanotte tästä:

["surullinen"]

Meillä avioliitto ollut aika onneton,vuosia tuntunut että ollaan tai minä ainakin olen vain lasten takia yhdessä.
Tänään aamulla tapahtunutta:mulla vapaapäivä,mies viemässä lapsia tarhaan.Pienimmäinen (vajaa 3v) ei halunnut pukea ja sai uhmakohtauksen ja tuli mulle syliin "turvaan".Mies hermostuu ja alkaa mua haukkumaan että annan lapselle vaihtoehtoja.
LApsi ei suostu pukemaan joten mies nappasi tytön pelkissä sisävaatteissa autoon ja tarhaan.
Tää nyt vaan yksi esimerkki.
Itse olen täysin umpikujassa,olen ahdistunut ja masentunut,en voi erota koska olen itse sairastunut ja pelkään että kuolen pian,ja sen vuoksi en uskalla erota.
Mies on kuitenkin ns."hyvä isä",mutta joskus tuollaisia läpilyöntejä,herkkyys puuttuu.
Olen todella ikävässä tilanteessa ja koitan päivä kerralla mennä.Elämässä ei oo enää mitään yhteistä miehen kanssa.Mies ei tue tippaakaan minua sairaudessani,mitätöi ja väheksyy,itse olen varma etten täällä enää kauaa ole.TIlanteeni on aivan hirveä.

 

[isoäiti mölykylästä]

no mitä miehen olis pitänyt tehdä. jos lapset pitää viedä tarhaan ja joku kiukuttelee,
niin se viedään sinne sitten vaikka vähissä vaatteissa. töihin on jouduttava, ei ne
siellä hyvällä katso, kun menee vääntään, että lapsi halus vaan istua äidin sylissä ja
piti odottaa ja odottaa, että päästiin lähtemään

 

["vieras"]

Olen itsekin vienyt lapsen päiväkotiin pelkissä sisävaatteissa, kun ei ole antanut pukea. Pakko sitä on aamulla lähteä pikaisesti eikä voi antaa lapsen määrätä. Lapsi oppii nopeasti sanelemaan mitä tehdään ja miten vai eikö tehdä ollenkaan, jos asioita ei hoideta määrätietoisesti vanhempien tahdon mukaisesti.

 

[Blue]

Mä en nyt ymmärrä mikä isän toiminnassa oli ylilyöntiä?

Se että haukkui sua? No se kyllä olikin, mutta sulla ei ole oikeutta toimia isää vastaan silloin kun lapsi testaa rajojaan vaan olla isän rinnalla asettamassa niitä rajoja.

 

["surullinen"]

KYllä periaatteessa olen itsekin samaa mieltä,mutta mielestäni lapselle olisi pitänyt kertoa että nyt puetaan koska tarhaan on mentävä ja töihin jouduttava.Ei vain puoliväkisellä pukea ja tiuskia.Saati sitten alkaa äitiään haukkumaan joka käänteessä.

 

[Blue]

[QUOTE="surullinen";25782388]KYllä periaatteessa olen itsekin samaa mieltä,mutta mielestäni lapselle olisi pitänyt kertoa että nyt puetaan koska tarhaan on mentävä ja töihin jouduttava.Ei vain puoliväkisellä pukea ja tiuskia.Saati sitten alkaa äitiään haukkumaan joka käänteessä.[/QUOTE]

Kyllä munkin miehellä menisi hermo jos on kiire, lapsi alkaa tänttäämään ja sitten äiti tulee väliin puuttumaan ja vahvistaa käytöksellään sitä lapsen raivoamista. Ja lapsi ei mene rikki jos puetaan puoliväkisellä ja tiuskitaan.

 

["surullinen"]

ja se että mies haukkuu minua joka käänteessä lasten kuullen.Ei nimittele,mutta syyllistää kaikesta.
Toinen esimerkki,meidän tokaluokkalainen,jolla hiukan vaikeuksia matematiikassa,mies ei voi sietää ettei tyttö opi sitä vauhtia kun hän haluaisi,sitten tyttö alkaa itkeä kun ei osaa,mies ei siedä itkua tuon ikäiseltä ja hermostuu.MInä en tuossa tilanteessa saa puuttua asiaa ollenkaan.TYttö menee itkien huoneeseensa ilta yhdeksältä ja nukahtaa itkuunsa.

 

[Blue]

[QUOTE="surullinen";25782397]ja se että mies haukkuu minua joka käänteessä lasten kuullen.Ei nimittele,mutta syyllistää kaikesta.
Toinen esimerkki,meidän tokaluokkalainen,jolla hiukan vaikeuksia matematiikassa,mies ei voi sietää ettei tyttö opi sitä vauhtia kun hän haluaisi,sitten tyttö alkaa itkeä kun ei osaa,mies ei siedä itkua tuon ikäiseltä ja hermostuu.MInä en tuossa tilanteessa saa puuttua asiaa ollenkaan.TYttö menee itkien huoneeseensa ilta yhdeksältä ja nukahtaa itkuunsa.[/QUOTE]

Älä mene väliin silloin kun mies ottaa yhteen lapsen kanssa. Mies kokee että murennat hänen määräysvaltaansa lapsen silmissä. Puhu ystävällisesti välikohtauksen jälkeen että oliko tilanne kummankin mielestä hyvin hoidettu, kuuntele myös miehen näkökulmaa. Ja sano miehellesi että vaikka siinä tilanteessa menisikin hermo niin silloin kannattaa lähteä pihalle jäähdyttelemään hetkeksi, ja lapsellekin voi jälkikäteen sanoa että isi hermostui ja pyytää anteeksi.

Hoida sinä ne läksytilanteet jos miehen kärsivällisyys ei riitä?

 

["surullinen"]

Älä mene väliin silloin kun mies ottaa yhteen lapsen kanssa. Mies kokee että murennat hänen määräysvaltaansa lapsen silmissä. Puhu ystävällisesti välikohtauksen jälkeen että oliko tilanne kummankin mielestä hyvin hoidettu, kuuntele myös miehen näkökulmaa. Ja sano miehellesi että vaikka siinä tilanteessa menisikin hermo niin silloin kannattaa lähteä pihalle jäähdyttelemään hetkeksi, ja lapsellekin voi jälkikäteen sanoa että isi hermostui ja pyytää anteeksi.

Hoida sinä ne läksytilanteet jos miehen kärsivällisyys ei riitä?

Kiitos,näin yleensä yritän mutta en voi sietää sitä että mieheltä puuttuu empatia ttäysin.Ja meillä kun kaikki lapset ovat tyttöjä ja isä tietysti tärkeä,niin mies ei ymmärrä sitä kuinka suuri tarve esim.tokaluokkalaisella on saada isän hyväksyntä ja arvostus.Mies on kylmä ja tunteeton.
Lisäksi suhtautuminen tähän minun sairauteeni,olen ollut vakavasti sairas ja miesvähät välittää,enemmän kiinnostaa osakesijoutus ja yrityskaupat.
Olen niin yksin,ei yhtään ystävää,ei sukulaisia.Ainoa mitä minulla on,ovat lapset ja sen vuoksi koskee niin paljon kun mies saa heidät (ja minut) itkemään.
Tietysti ymmärrän kasvatuksen merkityksen ja juurikin tuon uhmaikäisen käytöksen.
On vain niin paha olla.

 

[Blue]

[QUOTE="surullinen";25782422]Kiitos,näin yleensä yritän mutta en voi sietää sitä että mieheltä puuttuu empatia ttäysin.Ja meillä kun kaikki lapset ovat tyttöjä ja isä tietysti tärkeä,niin mies ei ymmärrä sitä kuinka suuri tarve esim.tokaluokkalaisella on saada isän hyväksyntä ja arvostus.Mies on kylmä ja tunteeton.
Lisäksi suhtautuminen tähän minun sairauteeni,olen ollut vakavasti sairas ja miesvähät välittää,enemmän kiinnostaa osakesijoutus ja yrityskaupat.
Olen niin yksin,ei yhtään ystävää,ei sukulaisia.Ainoa mitä minulla on,ovat lapset ja sen vuoksi koskee niin paljon kun mies saa heidät (ja minut) itkemään.
Tietysti ymmärrän kasvatuksen merkityksen ja juurikin tuon uhmaikäisen käytöksen.
On vain niin paha olla.[/QUOTE]

Joo, mä vähän arvasin että nuo ovat vain jäävuoren huippu.

Miehesi taitaa olla ns. vanhan ajan mies, eli on on heikoutta olla haavoittuva... Mutta siinäkin voi kehittyä, jos niin tahtoo.

Jos rakastat miestäsi tarpeeksi, ja jaksat, niin voit auttaa häntä kehittämään sitä ymmärtämystä ja empaattisuutta. Se tosin vaatii sinultakin paljon. Toinen vaihtoehto on sitten lähteä hakemaan sitä parempaa muualta. Se ei ole vaihtoehto että olet aina yksin ja että sinulla on jatkuvasti paha olla.

 

["surullinen"]

Blue,enpä usko että rakastan.Mutta ollaan oltu 10 v naimisissa eikä mulla ole muuta elämää.Ei yhtään ystävää,ei sukulaisia.Ei ketään kenen kanssa jutella.Koko elämä on tässä perheessä,
En minä jaksa auttaa miestäni kehittämään itseää,ei itselläkään ole voimavaroja kuin mennä päivä kerrallaan.
jos ero olisi vaihtoehto,mieheni laittaisi minut tiukille niin taloudellisesti kuin lasten suhteen.Mieheni on hyvätuloinen ja olen riippuvainen hänestä.Enkä tietenkään halua menettää tätä taloudellista asemaa.
Olen siis täysin umpikujassa.Joskus tuntuu että olisi parempi kun rekka ajaisi työmatkalla päälle,niin ratkeaisi monta asiaa siinä samalla

 

[Blue]

[QUOTE="surullinen";25782446]Blue,enpä usko että rakastan.Mutta ollaan oltu 10 v naimisissa eikä mulla ole muuta elämää.Ei yhtään ystävää,ei sukulaisia.Ei ketään kenen kanssa jutella.Koko elämä on tässä perheessä,
En minä jaksa auttaa miestäni kehittämään itseää,ei itselläkään ole voimavaroja kuin mennä päivä kerrallaan.
jos ero olisi vaihtoehto,mieheni laittaisi minut tiukille niin taloudellisesti kuin lasten suhteen.Mieheni on hyvätuloinen ja olen riippuvainen hänestä.Enkä tietenkään halua menettää tätä taloudellista asemaa.
Olen siis täysin umpikujassa.Joskus tuntuu että olisi parempi kun rekka ajaisi työmatkalla päälle,niin ratkeaisi monta asiaa siinä samalla [/QUOTE]

Ok, tilanne on siis paha. :hug: Mutta jos vielä kykenet ajattelemaan ettet halua menettää taloudellista asemaasi ja erota, ja siksi koet tilanteen umpikujana niin silloin ongelmasi eivät ole vielä tarpeeksi "pahoja". Silloin kun hätä on suurin niin mikään este ei ole liian iso ylitettäväksi.

Paitsi jos et kykene mitenkään irroittautumaan esim. masennuksen takia. Silloin sun täytyy lähteä purkamaan asiaa siten että haet apua ensin masennukseesi ja sitten kun olet paremmassa kunnossa niin sinulla on voimaa lähteä muuttamaan elämääsikin, joka taas sitten parantaa lisää masennustasi, eli ns. positiivinen dominoefekti.

 

[Blue]

Voit laittaa yv:tä jos haluat lisää jutella.

 

["surullinen"]

Blue,en ole nykyään enää"mustana" täällä,voiko yv:tä tuolloin lainkaan lähettää?
Tuosta masennuksesta,senkin suhteen olen umpikujassa,työskentelen itse alalla ja tunnen suurin piirtein kaikki tämän kaupungin työntekijät enkä voi hakeutua keskustelemaan mihinkään.Ei siis paljon hurraamista..

 

[Blue]

[QUOTE="surullinen";25782484]Blue,en ole nykyään enää"mustana" täällä,voiko yv:tä tuolloin lainkaan lähettää?
Tuosta masennuksesta,senkin suhteen olen umpikujassa,työskentelen itse alalla ja tunnen suurin piirtein kaikki tämän kaupungin työntekijät enkä voi hakeutua keskustelemaan mihinkään.Ei siis paljon hurraamista..[/QUOTE]

Umpikujia ei ihmisen elämässä milloinkaan ole, paitsi jos itse ajaa itsensä sellaiseen.

Ei voi yv:tä laittaa kuin mustana.

 

[sdf]

Tuli mieleen, että voisiko miestäsikin pelottaa tuo sinun sairautesi ja hän reagoisi siihen sillä tavoin, että koittaa olla kuin sitä ei olisikaan. Eli ettei hänen tarkoituksensa oikeasti olisi vähätellä ja olla kylmä, vaan että häntä pelottaa ja koettaa vakuutella itselleen, ettei se sinun sairautesi niin paha juttu ole. Ikuisena optimistina kun toivon, että olisi jostain tuollaisesta kyse, eikä siitä, että mies vain on kylmä ja tunteeton peeläjä.

 

[kysymyksiä]

Jos saa kysyä, mitä sairastat? Miten se vaikuttaa arkeenne? Oletko masentunut, yliherkkä tietyille asioille?

 

["surullinen"]

sdf,kun kirjoitan sairaudesta,en nyt tarkoita sillä tätä ahdistusta joka minulla on.Sain tietää jokin aika sitten että olen joskus elämäni aikana sairastanut vakavan häiriön kehossani,ja se sai minut täysin pois raiteiltani.Kyse on avh-häiriöstä.Se ei ole saanut mitään aikaan ja erikoislääkärit vakuuttavat ettei minulla ole yhtään sen suurempaa riskiä saada sitä uudelleen,kuin muillakaan terveillä ikäisilläni.Silti elän kauhun vallassa kun pelkään ja se ahdistaa/masentaa.mies ei pelkää tätä asiaa,koska minut on tutkitttu perusteellisesti enkä ole somaattisesti sairas.

 

[kysymyksiä]

[QUOTE="surullinen";25782510]sdf,kun kirjoitan sairaudesta,en nyt tarkoita sillä tätä ahdistusta joka minulla on.Sain tietää jokin aika sitten että olen joskus elämäni aikana sairastanut vakavan häiriön kehossani,ja se sai minut täysin pois raiteiltani.Kyse on avh-häiriöstä.Se ei ole saanut mitään aikaan ja erikoislääkärit vakuuttavat ettei minulla ole yhtään sen suurempaa riskiä saada sitä uudelleen,kuin muillakaan terveillä ikäisilläni.Silti elän kauhun vallassa kun pelkään ja se ahdistaa/masentaa.mies ei pelkää tätä asiaa,koska minut on tutkitttu perusteellisesti enkä ole somaattisesti sairas.[/QUOTE]

Jos sut on tutkittu, eikä mitään näy, ja silti pelkäät hysteerisesti, kannattaisiko käydä juttelemassa siitä jonnekin? Sun pelkosi lamaannuttaa sut ja miehesi selvästi turhautuu. Myös se, ettei sulla oikein vaikuta olevan muuta elämää lisää varmaan ahdistustasi ja herkkyyttäsi. Siis mitenkään puolustelematta miestäsi, mutta kuulostaa silti siltä, että olet itse hiukan eksyksissä.

 

["surullinen"]

Jos sut on tutkittu, eikä mitään näy, ja silti pelkäät hysteerisesti, kannattaisiko käydä juttelemassa siitä jonnekin? Sun pelkosi lamaannuttaa sut ja miehesi selvästi turhautuu. Myös se, ettei sulla oikein vaikuta olevan muuta elämää lisää varmaan ahdistustasi ja herkkyyttäsi. Siis mitenkään puolustelematta miestäsi, mutta kuulostaa silti siltä, että olet itse hiukan eksyksissä.

Siis näkyy,pikkuaivoissani näkyy vanha pieni infarktijälki.Neurologien mukaan se on todennäköisesti syntynyt nuoruudessani kun poltin tupakkaa ja söin e-pillereitä,tai sitten se on ollut minulla syntymästäni saakka.JOka tapauksessa minut on tutkittu perusteellisesti eikä mitään riskitekijöitä/sairautta ole löytynyt joka olisi voinut tuon aiheuttaa.
tämä sattumalöydösi vei elämältäni viimeisenkin pohjan.Elämäni on aina ollut vaikeaa,mutta tämä oli piste kaikelle,en usko enää mihinkään ja koko ajan pelkään että tämä avh uusiutuu,en voi ajatella muuta kuin sitä.
Siis lasten uhmasta avh-häiriöihin.... mutta on meillä miehen kanssa vuosia ollut vaikeaa ilman tätä avh-juttuakaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="surullinen";25782510]sdf,kun kirjoitan sairaudesta,en nyt tarkoita sillä tätä ahdistusta joka minulla on.Sain tietää jokin aika sitten että olen joskus elämäni aikana sairastanut vakavan häiriön kehossani,ja se sai minut täysin pois raiteiltani.Kyse on avh-häiriöstä.Se ei ole saanut mitään aikaan ja erikoislääkärit vakuuttavat ettei minulla ole yhtään sen suurempaa riskiä saada sitä uudelleen,kuin muillakaan terveillä ikäisilläni.Silti elän kauhun vallassa kun pelkään ja se ahdistaa/masentaa.mies ei pelkää tätä asiaa,koska minut on tutkitttu perusteellisesti enkä ole somaattisesti sairas.[/QUOTE]

Et voi elää elämääsi kuoleman pelossa. Jos olet onneton suhteessasi, sinun pitää miettiä mitä voisit tehdä asialle sen sijaan, että pelkäät kuolemaa. Sairastan itsekin masennusta ja ahdistusta enkä ole tyytyväinen elämääni, mutta olen tiedostanut ja hyväksynyt sen ja yritän tehdä asialle jotain. Odottamalla asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

 

["viekku"]

a.p., tiedän että on tosi vaikea antaa kropan ja mielen uskoa ettei hätää ole. Tuon avh-häiriön suhteen. Kun on masentunut tai ahdistunut, tuollainen asia saa ihan megalomaaniset suhteet ja tuntuu että kuolema on vain sekunttien päässä. Sun koko kroppa on kortisolin ylituotannon kourissa ja ruokkii sua pelkoon ja ahdistukseen. Esimerkkinä, voisit tuossa tilanteessa pelätä vaikka karhun sisään tuloa niin johan vuorokauden jälkeen se olisi mielestäsi jo ihan varmaa. Olet siis tällä hetkellä vähän niinkuin oman kroppasi vanki.

Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa, ja muistan vieläkin kuinka mieheni purki tuntojaan, kuten varmasti sunkin miehesi nyt tekee. AI että kun mä olin loukkaantunut ja vihanen ja pettynyt siihen. Nyt kun olen taas tasapainossa (vaati pitkää terapiaa ja pientä annosta lääkettäkin) katson taaksepin ja tajuan hyvin miksi hän oli niin turhautunut.

Tästä voisi puhua vaikka kuinka paljon ja pitkään mutta pointti on se että et ole onnellinen tilanteessasi, luulen kuitenkin että ahdistuksesi (joka hoidettavissa!!) tekee asioista hyvin hyvin paljon pahempaa. Joten jos vain mitenkään pääsisit, menisit pyytämään apua. Vaikka kaupungissa olisi ketä tuttuja. Mitä sä niistä välität mitä ne miettii!!?? Nyt on sun ja sun perheesi elämä kyseessä, hitot muista. Ja se vasta hienoa on että uskalletaan apua hakea, ei kukaan sua arvostele!

Superhalaus!

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

[QUOTE="surullinen";25782422]Lisäksi suhtautuminen tähän minun sairauteeni,olen ollut vakavasti sairas ja miesvähät välittää,enemmän kiinnostaa osakesijoutus ja yrityskaupat.[/QUOTE]

Mies on varmasti työssään tottunut johtamaan ja suorittamaan määrätietoisesti ja vaatimaan kaikilta muiltakin osapuolilta äärimmäistä suoritusta. Tämä asenne kenties seuraa kotiin, eikä empatiaa heru jos tavoitteet eivät toteudu hänen asettamiensa raamien mukaisesti.

Hänen pitäisi muistaa etteivät kotona pikkulasten kanssa päde yritysmaailman lainalaisuudet.

 

[Heartless Bitch]

Pystyn jotenkin samaistumaan mieheesi. Kertomasi perusteella kuulostaa, että hän on todella turhautunut. Sinulla on selvästi kauhean paha olla. Ei kukaan tahallaan pelkää, mutta miehestä voi tuntua siltä että sinä vain kuvittelet kaiken, etkä tajua faktoja. Hänellä on varmaan ihan yhtä paha olla. Tee itsellesi palvelus ja hae apua. Sen jälkeen kun olet päässyt pahimman yli, voit alkaa selkeämmin arvioimaan onko suhde enää pelastettavissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on tuo ahdistus ja epätoivo. Ikävää, että miehesi ei osaa tukea sinua, mutta hänkään ei ehkä voi sille mitään... Kumpikin on jumissa omalla tavallaan. Ammattiauttajalta voisi löytyä jotain keinoja purkamaan tuota umpisolmua.

 

[???]

Turhaa tappelua taas. Miksi 3.meni tarhaan,jos sula on vapaata? Eikätuo mun mielestä kyllä ollut mieheltä edes pahasti sanottu. Taidat itse olla herkkäahkaie ja harhainen?