Mies lähtee kuukaudeksi pois...

["jännittäjä"]

Pakko vähän purkaa, kun meinaa itseä jännittää. Mies lähtee ensimmäistä kertaa kuukaudeksi pois niin että ei ole aina edes kiinni saatavissa.
Meillä kaksi lasta ja kaikenlisäksi mulla alkaa työharjoittelu just sopivasti samalla :/
Lasten hoito toivottavasti onnistuu sovitusti päivähoidon ja anopin avustuksella, koska työharjoittelu on vuorotyötä.

Mutta sitten... En ole mikään maailman avuttomin nainen, mutta kyllä vähän jännittää miten auton kans, jos siihen jotain tulee, samoin omakotitalo öljylämmityksineen ja lumitöineen...

Järjellä kun ajattelee, niin kuukausi on lyhyt aika, mutta silti sitä miettii että "entä jos"... Kun kaikkea voi kuitenkin tapahtua.

Mies on ollut paljon apuna kodinhoidossa ja lastenhoidossa ja vähän mietityttää että miten jaksan kaiken yksin...

 

[nöppäri]

Minä vaan nauttisin jos meillä olisi joskus tämmöinen tilanne
Mutta olenkin vähän tämmöinen tättähäärä tinttara

Kyllä sä pärjäät, ja tuosta varmasti vahvistut.

 

["Mintus"]

Kyllä sä pärjäät - no problems. Pyydä surutta apua tutuilta jos tulee ongelmia, luultavasti ei tule. Jälkeen päin voit olla hyvillä mielin kun tiedät olevasi loppupeleissä riippumaton muista ja siis liittosi syy on oikeasti jokin paljon parempi kuin riippuvuus suhde lastesi isään.

 

["vieras"]

Mä sanoisin että jos suinkin mahdollista niin kaikki tarvittavat autojutut,lumityöt ym maksa palvelusta..

Hyvin se tulee menemään,kiva kun sulla on anoppi apuna! Onko anopin mahdollista asua teillä osa ajasta,jos esim jompikumpi lapsi tulee kipeeks tai muuten vaan tuntuu sulle rankalta.

 

["jännittäjä"]

Minä vaan nauttisin jos meillä olisi joskus tämmöinen tilanne
Mutta olenkin vähän tämmöinen tättähäärä tinttara

Kyllä sä pärjäät, ja tuosta varmasti vahvistut.

Varmasti se vahvistaa, sitä en epäile
Ja itekin oon kuitenkin aika päällepäsmäri ja hoidan tiettyjä juttuja paljon itse, mutta silti on se erilaista kun on tuo mies ollut tuossa hääräämässä.
Nyt kun yksin jää, niin pitää kaikki pystyä ja jaksaa itse yksin.
Varsinkin kun tietää että tiettyihin juttuihin joutuu apua soittelemaan, niin se ahdistaa jo valmiiksi :/

 

["jännittäjä"]

[QUOTE="Mintus";25793294]Kyllä sä pärjäät - no problems. Pyydä surutta apua tutuilta jos tulee ongelmia, luultavasti ei tule. Jälkeen päin voit olla hyvillä mielin kun tiedät olevasi loppupeleissä riippumaton muista ja siis liittosi syy on oikeasti jokin paljon parempi kuin riippuvuus suhde lastesi isään.[/QUOTE]

Totta tuokin

 

[Draumsyn]

Kokeneena reissuleskenä sanon, että älä huolehdi asioista etukäteen. Elät päivää kerrallaan, kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Jos jotain sattuu, hankit sitten apua, etkä mieti jo valmiiksi, että mitäs jos sattuu sitä ja tätä ja entä jos tuotakin.

Sen verran vain etukäteismietintää, että tiedät, kenelle soitat, jos jotain sattuu. Meillä mm. tuli kerran katosta vesi läpi, kun olin talossa ainoana aikuisena. Olisin varmasti menettänyt yöuneni, jos olisin etukäteen sellaistakin miettinyt. Mutta hyvin siitäkin selvittiin, kun se sitten kohdalle tuli. Ensiavuksi ämpäri alle ja heti kun pakolliset aamuhommat oli tehtynä, pirautettiin muutama puhelu.

 

["jännittäjä"]

[QUOTE="vieras";25793302]Mä sanoisin että jos suinkin mahdollista niin kaikki tarvittavat autojutut,lumityöt ym maksa palvelusta..

Hyvin se tulee menemään,kiva kun sulla on anoppi apuna! Onko anopin mahdollista asua teillä osa ajasta,jos esim jompikumpi lapsi tulee kipeeks tai muuten vaan tuntuu sulle rankalta.[/QUOTE]

Ehei Mä en anoppia tänne ottais vaikka maksettais! Ja ei mun tarvii maksaa avusta, kun miehen suvulta sen avun saan. Mutta juuri se kynnys soittaa että tarvii apua :/ Tulee jotenkin avuton olo sit...

Ja anoppi kyllä hoitaa lapsia kunhan vien lapset sinne, tai ainakin näin on luvannut. Mutta vähän huolestuttaa sekin, että miten sekin asia menee... Minä ja anoppi kun ei olla ihan samalla kartalla lasten kasvatuksen suhteen ja nyt kun ei ole mieskään suomentamassa siinä välissä
Ollaan molemmat vähän niinkuin punainen vaate toisillemme anopin kans...

 

["vieras"]

Kyllähän nyt kuka vaan kai osaa soittaa autolle huoltoajan, jos autoon tulee joku vika.

Ja jos talon kanssa on jotain, niin siihenkin on omat palvelunsa. Ei kaikkea kuulukaan osata itse, pääasia että tietää mistä apua saa.

 

["jännittäjä"]

Kokeneena reissuleskenä sanon, että älä huolehdi asioista etukäteen. Elät päivää kerrallaan, kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Jos jotain sattuu, hankit sitten apua, etkä mieti jo valmiiksi, että mitäs jos sattuu sitä ja tätä ja entä jos tuotakin.

Sen verran vain etukäteismietintää, että tiedät, kenelle soitat, jos jotain sattuu. Meillä mm. tuli kerran katosta vesi läpi, kun olin talossa ainoana aikuisena. Olisin varmasti menettänyt yöuneni, jos olisin etukäteen sellaistakin miettinyt. Mutta hyvin siitäkin selvittiin, kun se sitten kohdalle tuli. Ensiavuksi ämpäri alle ja heti kun pakolliset aamuhommat oli tehtynä, pirautettiin muutama puhelu.

Kiitos! Näinhän se varmasti menee, mutta harmikseni olen luonteeltani murehtija :/
Uskon itsekin että kaikki loppujenlopuksi hyvin menee, mutta välillä taas tulee sellainen entä jos-olo...

 

[Hankalakinkai]

Mä olen niin säälittävä,että itkisin vain ikävääni tuossa tilanteessa enkä tajuaisi miettiä noita käytännön asioita ollenkaan. Niillä kun on tapana suttaantua aina. Sitä omaa ja lasten ikävää jännittäisin. Mulle kun tekee tiukkaa jo se kun mies on viikon työmatkalla jossain.. Tsemppiä ap:lle!

 

["jännittäjä"]

[QUOTE="vieras";25793349]Kyllähän nyt kuka vaan kai osaa soittaa autolle huoltoajan, jos autoon tulee joku vika.

Ja jos talon kanssa on jotain, niin siihenkin on omat palvelunsa. Ei kaikkea kuulukaan osata itse, pääasia että tietää mistä apua saa.[/QUOTE]

Periaatteessa näinkin
Tosin kaikilla ei ole rahaa niin paljon, että voi soitella joka asiaan ammattilaisia jos jotain tapahtuu.

Mutta edelleen uskon, että hengissä selviämme, kunhan nöyrryn pyytämään apua tiettyihin juttuihin

 

["jännittäjä"]

Mä olen niin säälittävä,että itkisin vain ikävääni tuossa tilanteessa enkä tajuaisi miettiä noita käytännön asioita ollenkaan. Niillä kun on tapana suttaantua aina. Sitä omaa ja lasten ikävää jännittäisin. Mulle kun tekee tiukkaa jo se kun mies on viikon työmatkalla jossain.. Tsemppiä ap:lle!

Kiitos!
Meillä tämä ollut tiedossa jo sen aikaa, että on osannut siihen ikävään asennoitua. Lähinnä nämä käytännön asiat tässä alkanut mietityttämään...