Onko muita äitejä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aloittaja"

Vieras
Jotka ei tykkää muiden lapsista. Mua ärsyttää ittessäni tämmönen piirre, että en pidä lapsista enkä osaa käsitellä niitä ollenkaan. Oman lapseni kanssa olen todella luonteva, ja saanut tosi paljon kehuja muilta että kuinka hyvä äiti olen, tasapainoinen ja innostava, aktiivinen ja hauska.

Mua vaan ärsyttää muitten lapset. Ei mitenkään söpöjä, ne on tylsiä, tottelemattomia ja uppiniskaisia. Ärsyttää vielä enemmän jos näitten lasten vanhemmat ei pidä lapsillensa mitään kuria, vaan maija-pekat saa ihan vapaasti tulla ja mennä ja tehdä miten lystää...

Miten muilla? Ootteko päässeet eroon tälläisesta huonosta asenteesta?
 
Onko sinulla vaikeuksia suhtautua myös aikuisiin ja pitää myös aikuisista? Nekin ovat joskus ajattelemattomia, uppiniskaisia, kaikki aikuisetkaan eivät ole söpöjä...
 
Vähän minäkin tuosta tunnistan itseni.

Kun mulla sujuu hyvin omieni kanssa (joista on helppo pitää), ja kun osaan ihmismäisesti ja asiallisesti käyttäytyä vieraidenkin lasten kanssa, minusta helposti erehdytään, ja mulle tuodaan lapsia "hoitoon" ja "kylään" jne. Mutta en mä niin kovin paljon niistä tykkää enkä niistä välitä... soory.
 
no itsellä on vielä vauva (10 kk), mutta en osaa olla luontevasti muiden lasten/vauvojen kanssa kuin omani.. En ole koskaan osannut olla ja pitkään olinkin sitä mieltä, ettei meille tule lasta ikinä (nyt on jo toinen tulossa :D ) ..mutta ei, en viihdy muiden lasten seurassa kovin hyvin. Sanotaanko kuitenkin, että siedän heitä paremmin nykyisin kuin ennen omani syntymää. Parannusta sekin :)
ei meistä kaikista ole rakastamaan kaikkia lapsia, pääasia että omistamme pidetään huolta niin hyvin kuin mahdollista.. Eikös niin?
 
En yleisesti ottaen pidä lapsista.
Omat on ihan jees, ja joitain muiden mukuloita siedän.

Ja ei, en ole päässyt asenteesta eroon, mutta en mä ole edes yrittänyt.
Onko se joku yleinen oletus, että lapsista pitää tykätä, koska ne on lapsia? En mä tykkää aikuisistakaan vaan siksi, että ne on aikuisia tai ihmisiä. Enkä tykkää eläimistä siksi, että ne on eläimiä.
Joistain tyypeistä tykkään, toisista en. Koskee ihmisiä ja eläimiä, lapsia ja aikuisia.
 
En yleisesti ottaen pidä lapsista.
Omat on ihan jees, ja joitain muiden mukuloita siedän.

Ja ei, en ole päässyt asenteesta eroon, mutta en mä ole edes yrittänyt.
Onko se joku yleinen oletus, että lapsista pitää tykätä, koska ne on lapsia? En mä tykkää aikuisistakaan vaan siksi, että ne on aikuisia tai ihmisiä. Enkä tykkää eläimistä siksi, että ne on eläimiä.
Joistain tyypeistä tykkään, toisista en. Koskee ihmisiä ja eläimiä, lapsia ja aikuisia.

Sama juttu. En mäkään tykkää lapsista tai eläimistä. Paitsi omasta lapsestani ja kissoista. No okei joidenkin kavereiden lapset on ok sen takia koska tunnen ne. Mutta esim. kaupassa mielessäni kiroan jotain ärsyttäviä huutavia kakaroita. Ja vauvat ei oo mitenkään söpöjä mun mielestä, ja joku lastenhoitaja olis oikea kauhuammatti.
 
Täällä kans yks..! Mä oon opetellu "pitämään" toisten lapsista. Otan toisten lapset huomioon, kehun ja jututan heitä, vilkuttelen hymyillen autonikkunasta.. Mutta en kyllä oikeasti välitä heistä yhtään vaikka ihmiset pitävät minua lapsirakkaana. Omat lapseni ovat todella kauniita ja eteviä. Toisten lapset vaikuttavat kömpelöiltä, tumpeloilta, nyhveröiltä kuolaajilta..eivätkä ole ollenkaan niin kauniita kun omani..

Mutta en näe tarvetta näyttää välinpitämättömyyttäni julkisesti, on kiva kun lasteni kaverit pitävät minua kivana äitinä :)
 
tunnustan! poikkeuksena se, että kivoista lapsista tykkään, mutta ovat aika pieni osa kokonaisuudesta. Lisäksi oon huomannut pitäväni lapsista sitä enemmän mitä paremmin heidät tunnen.. mutta toki voi johtua siitäkin että omat sukulaiset ja ystävien lapset on "mieleisiä" koska pidän vanhemmistaankin. Vieraista aikuisista mun on paljon helpompi pitää kun lapsista. Yritän silti olla kiva kaikille lapsille ja huomioida vieraitakin.
 
En minäkään pidä. Omani ovat maailman ihanimpia, mutta toisten lapset rumia, tottelemattomia, ärsyttäviä meuhkaajia...:D En ole koskaan ollut mikään lapsirakas ihminen, mutta silti halunnut lapsia ja kas, hurahdin äitiyteen niin että nyt minulla on 3 lasta ja hoidan heitä edelleen kotona, vaikka nuorinkin on pian jo 2,5v. Lapseni menevät kaiken edelle (parisuhdetta unohtamatta), töihin ei ole kiire.
 
En pidä kaikista lapsista todellakaan.
En tosiaan kaikista ystävieni lapsista ja nimenomaan siksen,
koska tunnen ne.

Omilla lapsilla on ihan kivoja kavereita; ovat valinneet ne fiksusti ainakin tähän mennessä.
 
Sama juttu. En mäkään tykkää lapsista tai eläimistä. Paitsi omasta lapsestani ja kissoista. No okei joidenkin kavereiden lapset on ok sen takia koska tunnen ne. Mutta esim. kaupassa mielessäni kiroan jotain ärsyttäviä huutavia kakaroita. Ja vauvat ei oo mitenkään söpöjä mun mielestä, ja joku lastenhoitaja olis oikea kauhuammatti.

Mä en tykkää edes kissoista, paitsi omistani ;)

Hoidan hevosia työkseni, mutta niistäkin vain pieni osa on kivoja. Loppuihin suhtaudun ammattiasenteella.

Periaatteessa voisin varmaan hoitaa lapsiakin työkseni, ja jopa olla tyytyväinen työhöni. Ero toisaalta on siinä, että lapset huomaa suosimisen helpommin, kuin hevoset :D
Hoidan työni hyvin ja ammattimaisesti, kukaan ei siis mitenkään kärsi, päinvastoin. Mutta lapset huomaa jos yhtä paijaat enemmän kuin toista, ja juttelet sille mukavia ja annat nameja.
Hevoset ei huomaa.

Ja sen verran kykenen myös ymmärtämään, että muiden suhtautuminen omiin lapsiini voi olla sama, kuin mun suhtautuminen muiden lapsiin.
En siis oleta, että mun ihanat pikkumussukat olisi kenellekään muulle mitään muuta, kuin kuolaavia, keskivertoyksinkertaisia, tavallisen näköisiä mukeloita. Sitähän suurin osa muiden lapsista on mulle.
Päinvastoin katson yleensä hiukan hitaasti, jos joku tulee ihastelemaan tai lässyttämään vaikka kaupan kassajonossa meidän muksuille. Kun ne on ihan tavallisia lapsia, vaika minulle ovatkin äärimmäisen rakkaita.
 
Kyllä. Mulla on siinä mielessä erikoinen asenne nykyään, että kun olin lapseton ja kärsin siitä, rakastin melkein kaikkien lapsia. Sitten kun sain omia lapsia niin en suoraan sanottuna tykkää kuin ani harvoista lapsista. Omiani rakastan ylikaiken.
 

Yhteistyössä