Isovanhemmat vievät meiltä kaiken riemun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jalkoihin jäänyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja tosissaan, se lapsi kyllä nauttii siitä toisesta ja kolmannesta uima-, hiihto- jne reissusta ihan yhtälailla, ehkä jopa enemmänkin kun ymmärtää jo paremmin homman idean. Kenties on ylpeäkin kun pääsee näyttämään taitojaan vanhemmilleen.

Ikävää jos tietoisuus siitä että lapsi on ollut tilanteessa aiemmin vie äidiltä sen ilon hommasta. Toivottavasti sen oman pettymyksen pystyy silti piilottamaan lapselta eikä näin pilaa häneltä muuten mukavaa hetkeä.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="vieras";25804723]Jos jo sateenkaaren näyttäminen ärsyttää, niin en ymmärrä. Se on luonnonilmiö, sitä ei pysty tilaamaan silloin kuin haluaa. Koskeeko sama ärtymys, jos isovanhempi näyttää ekaa kertaa perhosen, leppäkertun, lumisateen yms. Ärtymyksen jostain ekasta uimisesta jotenkin ymmärrän, mutta jos jostain sateenkaaresta ärsyyntyy, kannattaa tarkistaa omaa asennetta.[/QUOTE]

Ymmärrän pointtisi. Oma ärsytyskynnys vaan meinaa laskea, kun tarpeeksi monta kertaa käy samoin. Pikkuasioista tulee liian suuria, totta puhut.
 
Kuulostaaa että lapsi on siltä osin onnekas, että elämässään monia aikuisia, niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin, jotka haluavat lapselle hienoja kokemuksia antaa.

Toisaalta lapsi siltä osin epäonnekas, että äitinsä ei kaikkea mahdollista hyvää hänelle soisi vaan hamuaa enemmän omia kokemuksia?

Komps.

Vähän itseasiassa huvitti tuo ap. Olisin itse vastaavassa tilantessa varmaan samanlainen, mutta tiedostan, että se on ihan omaa itsekkyyttäni ja nautinnonhaluani.
 
Eiköhän se lapsi nauti siitä isänsä kanssa luistelusta tai uinnista ihan yhtä paljon, vaikka ensimmäinen luistelu tai uintikerta olisikin mummon tai papan kanssa.

Musta toi kuulostaa siltä että olette liian kiireisiä itse harrastamaan lapsen kanssa mitään, joten on kiva että edes isovanhemmilla on lapselle aikaa.
 
[QUOTE="vieras";25804516]Provo. Kyllä silti täytyy saada lupa vaarallisempiin juttuihin, kuten ratsastukseen.[/QUOTE]

Miten talutusratsastus on vaarallista? Ja meinaatko että pitäisi vanhemmilta olla kirjallinen suostumus että mummu saa lapsen viedä talutusratsastukseen?
 
Ymmärrän ap:ta, että harmittaa ekakertojen missaaminen. Ja toisaalta haluaisin ehdottomasti tietää jos isovanhemmat on viemässä lastani jonnekin vaaralliseen harrastukseen.

Muut eivät nyt tunnu ymmärtävän sitä pointtia, että äiti ja isä haluavat olla mukana kun lapsi tekee jotain ensimmäistä kertaa. Kyllä varmaan tulevina talvina isovanhemmat saa hiihdättää lasta ihan rauhassa ja vanhemmat saa omaa aikaa. Ihan eri juttu.
 
Voi helvetti että rupesi ärsyttämään! Senkin kiittämättömät pikkusieluiset typerykset!

Olette todella itsekkäitä ja kiittämättömiä. Vaikka mummo veisi lapsenne luistelemaan, on teillä ihan yhtä lailla "eka kerta" sitten sen oman perheen kesken ja se oma aika siinä, ja voitte ottaa niitä kuvia vaikka ekasta perheen luistelureissusta.

Pistää ärsyttämään, että uskomattoman kiittämätöntä porukkaa. Meidän isovanhemmat ei IKINÄ vie lapsia mihinkään eikä halua viettää aikaa niiden kanssa, saati panostaa heihin. Pari tuntia jossain sukujuhlissa riittää heille.

Sitten nämä joilla on osallistuvat isovanhjemmat on tällaisia vinkujoita.
 
Tungettelevat, epähienotunteiset ja keskenään kisaavat isovanhemmat on aivan perseestä.
On eri asia, jos isovanhemmat toisnaan pääsevät kokmaan ns. eka kertoja lapsenlapsen kanssa, mutta jos rajojen ylittely on jatkuvaa, tulee vanhemmalle varmasti syrjäytetty olo.
Ymmärrän jopa tuon sateenkaari-pointin, niin koomiselta kuin se kuulostaakin.

Sellainen auttelu, joka tapahtuu auttajan ehdoilla, ei ole auttamista. Se on itsekkyyttä. Kuulostaa siltä, että ap:n tapauksessa isovanhemmilla on paljon elämätöntä elämää ja sitä nyt yritetään korvata lapsenlapsen kautta.
 
Lapsella on jo menoja, käydään tanssimassa, muskarissa, päivisin tavataan kavereita. Välillä viikonloppuja rauhoitetaan ja tehdään vain retki laavulle tai vastaavaa. Luistelu ja uinti odottivat kipsin poistoa ja lääkärin lupaa aloittaa. Vaan mummohan teki kaiken oman pään mukaan heti kun kipsi lähti. Kuitenkin kuntoutus käynnissä ja toipumisen mukaan edettävä. Että kyllä meillä on aikaa lapsillemme, mutta emme riskeeraa heidän terveyttään tai toipumista vain koska "on jo maaliskuu".
Ja ennen kuin kukaan ehtii syyttämään mistään, kipsi tuli meistä riippumattoman onnettomuuden seurauksena.
 
Itse en vielä ole isoäiti-ikäinen (ja toivottavasti lapsenlapsia ei vielä hetkeen ilmaannu:)) Kuitenkin, nyt lasten ollessa suht. isoja, kaipaan hirveästi kaikkea kivaa, mitä ei enää yhdessä tehdä. Toivon, että tulevaisuudessa omat lapseni suovat minulle ilon olla läsnä lastenlasten kokemuksissa ja elämyksissä - tietysti sovitusti vanhempien hyväksymällä tavalla :)
 
Sun lapsellas on ollut mukavaa, ja on varmaan silloinkin kun sä viet miehes kanssa sen vaikka luistelemaan. Missä on ongelma? Vaikutat aika ikävältä ihmiseltä. Olisit nyt iloinen että isovanhemmat on noin kiinnostuneita lapsenlapsestaan! Tajuatko että aika harvalla on noin asiat? Minä olisin hemmetin tyytyväinen jos isovanhemmat haluaisi joskus viedä lapset jonnekin tekemään jotain elämyksellistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täältä tulee ymmärrystä;25804810:
Tungettelevat, epähienotunteiset ja keskenään kisaavat isovanhemmat on aivan perseestä.
On eri asia, jos isovanhemmat toisnaan pääsevät kokmaan ns. eka kertoja lapsenlapsen kanssa, mutta jos rajojen ylittely on jatkuvaa, tulee vanhemmalle varmasti syrjäytetty olo.
Ymmärrän jopa tuon sateenkaari-pointin, niin koomiselta kuin se kuulostaakin.

Sellainen auttelu, joka tapahtuu auttajan ehdoilla, ei ole auttamista. Se on itsekkyyttä. Kuulostaa siltä, että ap:n tapauksessa isovanhemmilla on paljon elämätöntä elämää ja sitä nyt yritetään korvata lapsenlapsen kautta.

Tälläisten kiittämättömien, omahyväisten ja saamattomien vanhempien pitäisi olla laittamatta lasta hoitoon yhtään mihinkään ettei joku "ekakerta" mene vain vahingossa ohi. Toinen vaihtoehto laittaa isovanhemmille, päivähoitoon ym. selkeä kieltolista ettei lasta saa käyttää pöntöllä, syöttää mustikoita, katsella hassunmallisia pilviä, opetellaa "ärrää" tai tehdä jotain muuta maata mullistavaa ilman vanhempia ja heidän kameroita.

Kyllä on jumalauta mennyt ihmeelliseksi meno joissakin perheissä...
 
Mä ehkä yritän sanoa, että isovanhemmat saavat tehdä juttuja lastenlasten kanssa, se ei ole multa pois sinällään... Enemmän mua harmittaa se, että tullaan rikkomaan se fiilis, kun itse olen onnesta soikeana ja ylpeä tenavan uusista taidoista ja joku tulee sanomaan, ettei siinä ole mitään ihmeellistä, vanha juttu jo. Yritän ajatella, että isovanhempi ehkä haluaa näin jakaa kokemuksensa mun kanssani, kertomalla siitä, mutta mun tunnelmani lässähtää kyllä yksin tein. Mummot eivät ole (kai) tahallaan ilkeitä, mutta mua silti välillä vähän kynsii tämä asia.
 
Tälläisten kiittämättömien, omahyväisten ja saamattomien vanhempien pitäisi olla laittamatta lasta hoitoon yhtään mihinkään ettei joku "ekakerta" mene vain vahingossa ohi. Toinen vaihtoehto laittaa isovanhemmille, päivähoitoon ym. selkeä kieltolista ettei lasta saa käyttää pöntöllä, syöttää mustikoita, katsella hassunmallisia pilviä, opetellaa "ärrää" tai tehdä jotain muuta maata mullistavaa ilman vanhempia ja heidän kameroita.

Kyllä on jumalauta mennyt ihmeelliseksi meno joissakin perheissä...

Ihanan kärjistetysti ymmärretty :p
 
Alkuperäinen kirjoittaja jalkoihin jäänyt äiti;25804823:
Lapsella on jo menoja, käydään tanssimassa, muskarissa, päivisin tavataan kavereita. Välillä viikonloppuja rauhoitetaan ja tehdään vain retki laavulle tai vastaavaa. Luistelu ja uinti odottivat kipsin poistoa ja lääkärin lupaa aloittaa. Vaan mummohan teki kaiken oman pään mukaan heti kun kipsi lähti. Kuitenkin kuntoutus käynnissä ja toipumisen mukaan edettävä. Että kyllä meillä on aikaa lapsillemme, mutta emme riskeeraa heidän terveyttään tai toipumista vain koska "on jo maaliskuu".
Ja ennen kuin kukaan ehtii syyttämään mistään, kipsi tuli meistä riippumattoman onnettomuuden seurauksena.

Minkä ikäinen lapsi oikein on? Ettekö voi nauttia noista yhteisistä harrastukdistanne siitä huolimatta että isovanhemmat kokeilevat lapsen kanssa jotain uutta? Ja mikä estää riemuitsemasta lapsen kanssa siitä uudestakin harrastuksesta vaikka tämä olisi kerennyt aloittaa sen mummon kanssa?

Sen ärsyynnyksen toki ymmärrän jos lasta viedään kesken kuntoutumisen harrastuksiin mihin ei ole lääkärin lupaa. Siitä olisin nostanut metelin jo eka kerrasta ja pitänyt huolen ettei pääse toistumaan, vaikka muuten isovanhemmat saisivatkin lapsen kanssa mennä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jalkoihin jäänyt äiti;25804823:
Lapsella on jo menoja, käydään tanssimassa, muskarissa, päivisin tavataan kavereita. Välillä viikonloppuja rauhoitetaan ja tehdään vain retki laavulle tai vastaavaa. Luistelu ja uinti odottivat kipsin poistoa ja lääkärin lupaa aloittaa. Vaan mummohan teki kaiken oman pään mukaan heti kun kipsi lähti. Kuitenkin kuntoutus käynnissä ja toipumisen mukaan edettävä. Että kyllä meillä on aikaa lapsillemme, mutta emme riskeeraa heidän terveyttään tai toipumista vain koska "on jo maaliskuu".
Ja ennen kuin kukaan ehtii syyttämään mistään, kipsi tuli meistä riippumattoman onnettomuuden seurauksena.

Olisi kannattanut tehdä aloitus "mummo luistelutti lasta vastoin lääkärin määräystä" jos olisit halunnut kerätä sympatiaa. Nyt juttu muuttuu vähän liikaa kesken kaiken että se kuulostaisi enää todelta. Ei se siltä kyllä kuulostanut alkujaankaan. Ei tuollaista kateutta voi olla.
 
Luulin että täällä olisi ymmärretty että halutaan perheenä toimia, te tiedätte mitä on tulevina vanhempina etsiä ihaninta pinnasänkyä, kuulla lapselta että haluaa kokeilla jotain uutta lajia ja alatte suunnitella milloin olisi hyvä hetki ja missä, (niin ja luistella voi hallissakin vaikka viereinen kenttä olisi loskaa)... tuleekin vain paskaa niskaa kun haluamme pitää jotkin asiat meidän juttuina.

Isovanhemmilla on jo mahdollisuuksia mennä vaikka sisäleikkipuistoon, lasten konsertteihin / tapahtumiin, olla vaan lapsen kanssa... Mutta kun tulee puheeksi että pian päästään luistelemaan niin mummo lukee että just nyt hän ottaa lapsen hoitoon ja vie heti luistelemaan. Ei puhettakaan että lupia kysyttäis, onko jalka jo siinä kunnossa, millainen kypärä...
Sama se oli vaatteidenkin kanssa, kerroimme että meille tulee vauva, paria viikkoa myöhemmin saimme kamalan kasan vaatteita, unisexiä, sekä prinsessamekkoa ja pojalle sopivaa vaatepartta.
 
Voi hyvänen aika...
Lopettakaa nyt hyvät ihmiset lapsen vieminen isovanhemmilleen kokonaan.
Vaikka pysyisivät ihan vaan neljän seinän sisällä, niin lapsi saattaisi leipoa ekat pullat, tai askarrella ensimmäisen lumihiutaleensa tai...
Mitä ne isovanhemmat SAISI tehdä lapsenne kanssa, jos eivät saa mitään tehdä ensimmäistä kertaa???
 
Reilu kolmevuotias. No se ei ollut se pääpointti että vähät piittasi kuntoutuksesta, vaan tämä kokonaistilanne että kumpikin mummo ja pappa vähät piittaa siitä että MEKIN, minä äiti ja isä haluamme niitä ekoja kertoja.

Niin ja mehän saimme nyt vasta tietää että on jo uinut ja luistellut kun olimme menossa lääkärin luvan kera. (Siis kipsi lähti, otimme puheeksi tulevat lajit, mummo meni toteuttamaan, tuli lääkärin lupa, kerroimme että nyt mennään ja mummo kertoo että tehty jo, kiva!) Hiihtohomma oli tiedossa, siinä latisti se ettei päästy yhdessä etsimään välineitä vaan ne annettiin, taas kerran.
 
Meinaatko mennä lapsesi häävuoteeseenkin mukaan, sehän on eka kerta, et sitten missaa sitä.

Kannattaisiko katsoa peiliin ja ottaa järki käteen, tuollaisella toiminnalla saat kyllä pahan mielen puolelle sukua, lastasi unohtamatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jalkoihin jäänyt äiti;25804914:
Luulin että täällä olisi ymmärretty että halutaan perheenä toimia, te tiedätte mitä on tulevina vanhempina etsiä ihaninta pinnasänkyä, kuulla lapselta että haluaa kokeilla jotain uutta lajia ja alatte suunnitella milloin olisi hyvä hetki ja missä, (niin ja luistella voi hallissakin vaikka viereinen kenttä olisi loskaa)... tuleekin vain paskaa niskaa kun haluamme pitää jotkin asiat meidän juttuina.

Isovanhemmilla on jo mahdollisuuksia mennä vaikka sisäleikkipuistoon, lasten konsertteihin / tapahtumiin, olla vaan lapsen kanssa... Mutta kun tulee puheeksi että pian päästään luistelemaan niin mummo lukee että just nyt hän ottaa lapsen hoitoon ja vie heti luistelemaan. Ei puhettakaan että lupia kysyttäis, onko jalka jo siinä kunnossa, millainen kypärä...
Sama se oli vaatteidenkin kanssa, kerroimme että meille tulee vauva, paria viikkoa myöhemmin saimme kamalan kasan vaatteita, unisexiä, sekä prinsessamekkoa ja pojalle sopivaa vaatepartta.

Kyllä sä kuulostat aika kiittämättömältä ja itsekeskeiseltä. Pieni itsetutkiskelun paikka ei olisi sulle pahaksi.
 
O-L-K-A-A O-N-N-E-L-L-I-S-I-A isovanhemmista ja varsinkin sellaisista jotka vielä pystyvät/ jaksavat osallistua!!!
Terkuin mamma jonka lapsilla ei ole kuin yksi mummo ja sekin sairas
 
Alkuperäinen kirjoittaja jalkoihin jäänyt äiti;25804914:
Luulin että täällä olisi ymmärretty että halutaan perheenä toimia, te tiedätte mitä on tulevina vanhempina etsiä ihaninta pinnasänkyä, kuulla lapselta että haluaa kokeilla jotain uutta lajia ja alatte suunnitella milloin olisi hyvä hetki ja missä, (niin ja luistella voi hallissakin vaikka viereinen kenttä olisi loskaa)... tuleekin vain paskaa niskaa kun haluamme pitää jotkin asiat meidän juttuina.

Isovanhemmilla on jo mahdollisuuksia mennä vaikka sisäleikkipuistoon, lasten konsertteihin / tapahtumiin, olla vaan lapsen kanssa... Mutta kun tulee puheeksi että pian päästään luistelemaan niin mummo lukee että just nyt hän ottaa lapsen hoitoon ja vie heti luistelemaan. Ei puhettakaan että lupia kysyttäis, onko jalka jo siinä kunnossa, millainen kypärä...
Sama se oli vaatteidenkin kanssa, kerroimme että meille tulee vauva, paria viikkoa myöhemmin saimme kamalan kasan vaatteita, unisexiä, sekä prinsessamekkoa ja pojalle sopivaa vaatepartta.

No anteeksi vaan, mutta USKOMATTOMAN kiittämättömältä kyllä kuulostat.
Teillä on isovanhemmat jotka haluavat viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa, viedä häntä mukaviin paikkoihin ja vielä ostella hänelle (ja tulevalle vauvalle) kalliita tavaroita. Ja sinä vaan valitat.

TEE ITSEKIN ja nauti niistä perheen keskeisistä hetkistä.
JA OLE KIITOLLINEN TUOLLAISISTA ISOVANHEMMISTA!!!
Et tiedäkään kuinka paljon meitä on, jotka olisivat kiitollisia, kun isovanhemmat suvaitsisivat omilta kiireiltään edes silloin tällöin tulla katsomaan lapsenlapsiaan
 

Yhteistyössä