En kohta enää tiedä miten jaksan ton eskarilaisen kanssa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aika lopussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aika lopussa

Vieras
Alkaa olla vimat ihan loppu!

Tänään taas oikea malli esimerkki päivästä.
Aamulle ei syödä aamupalaa,ei pueta valmiiksi katsottuja vaatteita,ei harjata hiuksia,ei harjata hampaita..
Tv on auki vaikka kielletty aamuisin koskemasta,koska tv,kun aukeaa loppuu toiminta..
Seurauksena tästä tyttö olisi myöhästynyt pahasti eskarista ja jäi kotiin..
Ruoka-aikana ei syöty..istuttiin ja pyöriteltiin lautasella olevaa ruokaa.
Päiväunille ei menty,mutta ei kyllä annettu siskonkaan nukahtaa..
Mitähän seuraavaksi?

Musta tuntuu välillä,et toi tyttö saa jotain nautintoa siitä,että mulle tulee paha olo.. ( vaikka tuskin kai sentään) :(

Tyttö käy öisin kiipeilemässä kaikki kaapit ja tutkii löytyisikö jotain makeaa..syö siirapista lähtien kaiken!!!
Tyttö rikkoo leluja ( ei omiaan vaan siskonsa ) sekä vaatteita..

Tyttö on hieman ylivilkas eskaritädin mielstä ja sen takia käynyt lasten psykologilla jonka mielestä ei ole mitään huolta..ja ollaan näihin tiettyihin ongelmatilanteisiin hänen neuvomiaan asioita kokeiltu,mutta ei mikään ei vaan tunnu auttavan. :(

Mussa se vika on oltava,kun tyttö on kuin enkeli kaikille muille ja mua kohtaan taas ihan muuta.Mä olen paska ja mun sanat kaikuu tyhjille seinille..
Kai mä vaan kohta luovutan..

Ja siitähän tytön isäkin nauttisi joka on sukunsa kanssa meidän erosta lähtien haukkunut mua vain..
 
Lapset osaa olla vieraskoreita. Sulle tyttö ei ole enkeli, koska sä olet hänelle ilmeisesti se läheisin ja luotettavin aikuinen - ts. sua uskaltaa uhmata. Luottaa, että rakastat silti.

Ja eskari-ikäisen uhma on normaali, jokseenkin taatusti ärsyttävä kehitysvaihe. Ihan vaan tiedoksi tyttäresi isän suvullekin...

Mutta tulevia aamuja ajatellen: sulje tv. Poista vaikka illalla johdot :whistle:. Ja jos lapsi ei pue eikä syö aamupalaa, niin vie hänet eskariin pyjamassa sekä tyhjin vatsoin, mutta älä anna jäädä kotiin.

Jaksamista.
 
Just kun mun tyttö sillä erotuksella, että on jo ekaluokkalainen. Isällensä ei juurikaan uhmaa, mutta mulle tekee "kiusaa" ja varsinkin silloin kun huomioni on jossain muualla esim. pikkusisaruksissa. Meinannut myöhästyä temppuilunsa takia koulusta jo monta kertaa ja kouluun lähtee ovet paukkuen. VOimat kyllä uupuvat välillä tuon tytön takia, vaikka rakas hän tietysti minulle on.
 
Meillä menee aamut tyyliin:
herätys
joskus aamupala kotona, yleensä hoidossa
hammaspesu
pyllypesy
pukee itse
hiusten harjaus ja letitys tms.
ulkovaatteet ylle
ja sitten hips hops autolle.
Älä anna periksi ja jätä kotiin. Siitä vasta pompotus alkaa kun saa tahtonsa läpi. On meilläkin käyty talvella pelkillä sisävaatteilla ulkona kun ei kuulemma tarvi toppahaalaria. Nopsaan tuli kuitenkin autolta haalarinsa pukemaan. Kyllä nää eskarit osaa äitiä koetella :) voimia!
 
Lapsi uhmaa eniten hänelle, jonka hän arvioi rakastavan häntä ilman että lapsen tarvitsee pelätä hylätyksi tulemista.

Naulaa tämä huoneentauluksi, tatuoi ranteeseen...
 
Epäilen tarkkavaisuushäiriötä sekä si-häiriötä. Ja tämä siis ihan vaan minun "diagnoosi". Jos ongelmat ei lopu vaadi päästä suoraan lastenneurologille. Se tunnin psykologin arvio minusta aika pintaraapasu.
 
Niin pelkäänkin että teen väärin jos annan olla kotona,mutta tänään ei vaan jaksanut enää monen päivän taistelun jälkeen..ja kun kellokin tosiaan oli jo niin paljon.
Olen koittanut selittää,ettei koulusta voi noin vain olla pois ja eskari on ekalle lähtöä varten harjoittelua..
Ruokailu tilanteissakin olen yrittänyt selittää,ettei koulussa ole rajatonta aikaa istua pöydässä.

Välillä tuntuu että on ihan yksin vaan..ne viikonloput ,kun tyttö on isällään on kuin hermolomaa mutta taas sitten sunnuntai iltana tytön kotiutuessa alkaa ongelmat.
Isillä on kivaa ja siellä ei tartte tehä sitä tai tätät ja mä olen paska.. :(

Tuntuu,et kaikki keinot on kokeiltu ja mikään ei auta..Voi olla että tää oma väsymys ja turhautuminen sit viel lisää ahdistusta asian suhteen.
Pelkään koko ajan,että kiukustun tai väsyn ja sanon pahasti..
Olen sortunut huutamaan jo todella monesti ja siitä tulee entistä pahempi olo itselle ja tytölle..Välillä vaan tuntuu,ettei tyttö edes kuuntele ja huomaa mua ennen,kuin korotan ääntäni. :(

Toi piuhojen irrotus olikin hyvä vinkki,pitää kokeilla. :) Kiitos.
 
Epäilen tarkkavaisuushäiriötä sekä si-häiriötä. Ja tämä siis ihan vaan minun "diagnoosi". Jos ongelmat ei lopu vaadi päästä suoraan lastenneurologille. Se tunnin psykologin arvio minusta aika pintaraapasu.

Tyttö on käynyt neljä kertaa yksin ja kaksi kertaa mun kanssa siellä psykologilla.
Ja hänen mielestään ei mitään häikkää,normaali tai normaalia astetta vilkkaampi tyttö..

Mutta olen sitä mieltä,et tyttö osaa olla vieraille ihmisille aivan erilainen..ja vasta tutustuessaan näyttää todellisen itsensä.
Mikä tuo si-häiriö on?
 
[QUOTE="äiti";25837459]Myös näin: Lapsi uhmaa ja kokeilee rajojaan sille joka antaa periksi.
Jos ei pue, niin puetetaan.
Jos ei pese hampaitaan, niin pestään ne.
Jne.[/QUOTE]

Mä en vaan jaksa pukea väkisin.. :(
Tyttö laittaa hanttiin niin kovasti ja alkaa potkia ym..
Ja lisäksi huutaa kuinka sattuu ym..
Ja nyt en edes uskalla,koska olen ihan alussa raskaana ja kolme keskenmenoa jo takana..en haluaisi uutta sen takia,että tyttö potkaisee mua tms. :(

Tiedän kyllä,että jos annan periksi sitä tyttö käyttää hyväkseen..
Mutta käyttää kyllä sitten niitä tilanteitakin mua vastaa ja omaksi hyväkseen jos olen pukenut esim häntä vasten tahtoaan tai vienyt omaan huoneeseen..värittelemällä isälleen asioita..Ja ylläri mä olen taas se paska. :(
 
Oletko hiljan eronnut ? Kerkeätkö viettämään tarpeeksi aikaa hänen kanssaan ?

Kohta kolme vuotta sitten olen eronnut..
Ja tytölle olen psykologin sekä siskoni adhd työntekijän neuvojen mukaan joka päivälle koittanut antaa edes tunnin ihan omaa aikaa ja yleensä hyvästä käytöksestä palkinnut leffassa ja syömässä käynnillä,ratsastustunnilla tms..

Mutta tyttö on sellainen,että mitä enemmän annan aikaa hälle,sitä enemmän hän sitä vaatii..tuntuu ettei mikään riitä. :(
Ja kaikki pitäisi tapahtua sillä siunaaman sekunnilla kun hän tahtoo tai alkaa huomionhaku..eikä yleensä hyvillä tavoilla. :(
Siinä menee usein jo omakin kiinnostus sitten..
 
Olen koittanut selittää,ettei koulusta voi noin vain olla pois ja eskari on ekalle lähtöä varten harjoittelua.

Tämä sinun pitää selvittää ensin itsellesi, sillä niin kauan kuin lapsesi ei osaa, on homma sinun vastuullasi.

Jos lapsi on oman toimintansa takia myöhässä eskarista, hänen suurin oppinsa tulee juurikin siitä että menee eskariin myöhässä ja kohtaa seuraamukset.

Nyt oppii vaan, että vaikka taistelemaan joutuisikin pitkään, niin se kannattaa kun voitto tulee lopussa. "mutta tänään ei vaan jaksanut enää monen päivän taistelun jälkeen.."

Taitaa osata aika hyvin myös tuon kahden vanhemman 'kilpailuttamisen'. Isän kanssa pitäisi saada säännöt sovittua. Jos mahdotonta, niin sinun olisi pysyttävä linjassasi eikä antaa lapsen pelotella isällä tai laittaa teitä kilpailemaan kumpi on kivampi. "Isillä on kivaa ja siellä ei tartte tehä sitä tai tätät ja mä olen paska.. " saman voi hyvin sanoa myös toisinpäin, että isällään saisi pyörittää miten tahtoo?

Perheneuvola?

jaksamista!
 
Ja 3-vuotta ollut arjet sinun kanssa ja viikonloput isän kanssa? Olisiko liian raskasta lapselle , ei kerkeä saamaan rutiinia ? Ja voitko sinä muuten ihan hyvin, saatko tarpeeksi tukea (esim. vanhemmiltasi)? Lapsi vaistoaa, jos itse voit huonosti...
 
Oletko väsynyt myös raskauden takia? Meillä lapset käyttävät häikäilemättä hyväkseen, jos olen kipeä, väsynyt tms enkä jaksaisi olla heidän kanssaan tavallisesti. Ihan kuin muka unohtaisin heidät, jos lepäilen sohvalla ja yritän levätä.
 
No tuossahan tuli jo syy selville lapsen käytökseen; SINÄ et jaksa, halua, viitsi, ehdi... Meillä lapset olleet ihan samanlaisia vänkääjiä kuin sinunkin, mutta periksiantamattomuudella ja johdonmukaisuudella noista ongelmista on vähitellen päästy. Meilläkin homma on toiminut niin, että vetkuttelun takia ei mitään kerhoa tai eskaria olla jätetty väliin. Jos ei syö, sitten lähtee nälissään. Jos ei pue itse, puetaan vaikka väkisin. Ja mitä tulee tuon ikäisen hampaiden pesuun, niin sehän kuuluu vanhempien hoitaa muutenkin omakätisesti. Jos sinua ei huvita, et jaksa, ei kiinnosta...niin eikös se ole turha lasta syyttää ja syyllistää?
 
Ja 3-vuotta ollut arjet sinun kanssa ja viikonloput isän kanssa? Olisiko liian raskasta lapselle , ei kerkeä saamaan rutiinia ? Ja voitko sinä muuten ihan hyvin, saatko tarpeeksi tukea (esim. vanhemmiltasi)? Lapsi vaistoaa, jos itse voit huonosti...

Tyttö on isällään jokatoisen viikonlopun ja lomilla isän tahdon mukaan..
Olen kooittanut puhua tytön isälle,että pidettäisi kiinni suunnilleen samoista ruoka-ja nukkumaanmenoajista,mutta ymmärrän kyllä että isä antaa periksi helpommin koska näkevät vähemmän jne..

Mun äiti hoitaa toisinaan toista tyttöä ja on mulla siis mieskin,mutta hän ei vanhimman tytön kasvatukseen tahdo osallistua,kun on saanut niin paljon paskaa niskaansa tytön isältä..siitä,että on komentanut. :(
Mutta muuten tuo auttaa nuorimman kanssa ja arjessa..

Ja tottakai mä tunnen aika huonksi äidiksi itseni,kun en saa tyttäreeni "otetta"..
Eikä paljon oloa ole nuo keskenmenot parantaneet..(ja olen käynyt psykologilla pari kertaa puhumassa noiden jälkeen kun olo oli tosi paha)
Tuo tytön käytös vaan on nyt jotenkin mulle se mikä "rassaa" ja saa mut vajoamaan..

Sitten,kun tytön kanssa hyviä päiviä ja kaikki sujuu..on munkin olo todella hyvä.
 
[QUOTE="vieras";25837627]Oletko väsynyt myös raskauden takia? Meillä lapset käyttävät häikäilemättä hyväkseen, jos olen kipeä, väsynyt tms enkä jaksaisi olla heidän kanssaan tavallisesti. Ihan kuin muka unohtaisin heidät, jos lepäilen sohvalla ja yritän levätä.[/QUOTE]

Itseasiassa tää on varmaan ensimmäinen kerta kun en ole ollut raskauden takia väsynyt. :D
Ja tyttö ei tiedä koko raskaudesta,koska on niin alussa vielä.
Muutenkin mä olen sellainen,että koitan päivät olla mahdollisimman aikaansaava ja illalla sitten lepään,kun lapset menevät nukkumaan.
 
Mutta JOS lapsella tarkkaavaisuushäiriö niin määrätietoisuus ja periksiantamattomuus ei auta. Ja turha aina syyttää äitiä lepsuilusta. Jos lapsi terve niin jämäkkyys varmasti auttaa, mutta jospa nyt ei olekaan kaikki ok.
 
Tyttö hakee huomiotasi.Hän on oppinut huonon toimintamallin kuinka sen saa.Älä noteeraa häntä.Kerrot kertaalleen ohjeet mitä pitää tehdä ja sen jälkeen huomoit vain positiivissa asioissa ja telkkarista tosiaan johdot pois.Tottakai isällä on kivempaa kuin sinun luonasi koska siellä vietetään vain viikonloput jolloin ei tartte arkisia asioita hoitaa ja toimia aikataulun mukaan.Tyttö on selkeestikin tottunut siihen,että aina selitetään ja puhutaan,mutta ei toimita.Jos ei tepsi tuo ettei huomioida niin sitten astetat jonkun seurauksen tottelemattomuudesta..tyyliin ei päivään telkkaria tms ja pysyt myös päätöksessä,et vain uhkaile ja et uhkaile montaa kertaan,jolloin siitä menee pohja.Kerran-kaksi sanot ja sitten toimit.Aluksi saattaa olla rankkaa,mutta helpottaa kyllä ajan mittaan.
 
[QUOTE="vieras";25837640]No tuossahan tuli jo syy selville lapsen käytökseen; SINÄ et jaksa, halua, viitsi, ehdi... Meillä lapset olleet ihan samanlaisia vänkääjiä kuin sinunkin, mutta periksiantamattomuudella ja johdonmukaisuudella noista ongelmista on vähitellen päästy. Meilläkin homma on toiminut niin, että vetkuttelun takia ei mitään kerhoa tai eskaria olla jätetty väliin. Jos ei syö, sitten lähtee nälissään. Jos ei pue itse, puetaan vaikka väkisin. Ja mitä tulee tuon ikäisen hampaiden pesuun, niin sehän kuuluu vanhempien hoitaa muutenkin omakätisesti. Jos sinua ei huvita, et jaksa, ei kiinnosta...niin eikös se ole turha lasta syyttää ja syyllistää?[/QUOTE]

Joo mä tiedän,että olen tehnyt väärin,kun pari kertaa olen koko eskarikauden aikana antanut jäädä kotiin,koska en vaan ole jaksanut tapella. :(
Mä tiedän muutenkin,että mun vikahan tämä on,että tyttö käyttäytyy miten käyttäytyy..
Ja tottakai mun pitäisi ottaa sekin riski,että väkisin puen tyttöä ja hän potkaisee minua niin,että saan keskenmenon ja sen jälkeen katsoa tyttöä vielä vain hymyillen,kun mun vikahan sekin olisi.. :(
 
Mutta JOS lapsella tarkkaavaisuushäiriö niin määrätietoisuus ja periksiantamattomuus ei auta. Ja turha aina syyttää äitiä lepsuilusta. Jos lapsi terve niin jämäkkyys varmasti auttaa, mutta jospa nyt ei olekaan kaikki ok.

No kun tuossa äiti itsekin kertoo, että ei ole jaksanut aina olla kovin johdonmukainen. Tietynlaisen luonteen omaavat lapset saavat paljon vettä myllyynsä siitä, että vanhemmat eivät AINA jaksa pitää kiinni sovituista. Meillä on 2 tällaista lasta, joiden kanssa ei vaan voi antaa milliäkään periksi, kuitenkin ihan normaaleja lapsia ovat. Kovapäisiä juntturoita vaan...
 
Tyttö voi protestoida siskon tavaroita rikkomalla. Kun pikkusisko saa huomiota mieheltäsi , ei ymmärrä tuota tilannetta.. todella hankalaa.. Ja jos ex-miehesi haukkuu uutta miestä tytön kuullen , se varmasti vaikuttaa.. olisiko tytön mahdollista päästä juttelemaan psykologille? Saisi purkaa pahat olot pois..
 

Yhteistyössä