En halua olla mikään kyttäri tai vainooja, mutta nyt on kyllä naapurin äidin elämä pistänyt silmiini...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olemme tuttuja keskenään, joku voisi sanoa kavereiksi, mutta ei se ihan sitäkään ole. Vanhoja rinnakkaisluokkakavereitakin peruskouluajoilta, nyt jo 30+ vuotiaita. Molemmat olemme yksinhuoltajia.

Tämä naapurin äiti on työtön ja mitä ilmeisimmin aikoo sellaisena pysyäkin, koska ei ota vastaan yhtäkään hänelle tarjottua työtä. Kaikissa on jotain vikaa hänen mielestään. Lisäkoulutuskaan ei kelpaa, tosin yhden työkkärin kurssin joutui käymään tässä taannoin eikä siitä pitänyt lainkaan. Sitten taas palasi kotiin. (Tämä tietysti ottaa itseäni päähän koska itse raadan töissä 8h/päivä ja haen lapseni hoidosta heti kun vaan töistä pääsen ja aina kun mulla on vapaapäivä, on myös lapsillani, tämä on mielestäni normaalia toimintaa.)

Lapsensa käyvät kokopäivähoidossa. Aamulla 7 aikaan ensimmäisten joukossa naapuri vie lapsensa (1,5v ja 3v) päiväkotiin ja hakee viimeisten joukossa klo: 17.

Äiti itse vietää päiväänsä leffoja katsellen, facebookissa pelaillen, nettiä selaillen, röökiä parvekkeella poltellen, uusiin miehiin netin kautta ja joskus livenäkin tutustuessa yms. mukavaa puuhaillen.

Hänellä menee iltaisin 17-20 välillä, kun lapset ovat kotona ja hereillä, todella helposti hermo lapsiin ja huutaa niille ja kiroilee niin, että kuuluu seinän läpi meille asti. Äitinsä tai joku kaverinsa usein käy lapsia sitten illalla hoitamassa niin äiti pääsee menoihinsa. Aina valittaa miten rankkaa lasten kanssa on.

Tosi usein naapurilta on rahat loppu ja tahtoo lainata multa (en enää anna kun entisetkin on maksamatta). Sitten valittaa kun ei ole rahaa ostaa lapsille ruokaa. Itselle ostaa kuitenkin uusia vaatteita kalliilla hinnalla, käy kampaajalla usein, käy yökerhoissa yms. (Ja minä olen katkera kun itselläni ei ole varaa moisiin, kun yritän lapsiin panostaa).

Viikonloppuisin lapset ovat lähes poikkeuksetta pe-su joko isällään tai sitten mummolassa. Naapuri viettää silloin villiä bile-elämää ja minä saan käydä huomauttamassa että musaa pienemmälle kiitos, meillä yrittää lapset nukkua.

Jatkuvasti on tuo naapuri on pummaamassa multa lapsilleen vaatteita yms. kun ei työttömällä olevinaan ole varaa ostaa niin hienoja kuin minulla (Itselläni ei sen suurempi toimeentulo, mulla minimielarit toisin kuin hänellä ja palkka 1600 kieppeillä/brutto, mutta minä suuntaan rahani lapsiin ja kuljen itse retkuissa enkä harrasta mitään jne.).

No nyt on naapurissa alkanut käymään kodinhoitaja kerran viikossa siivoamassa yms, kun tällä naapurilla on niin rankkaa lasten kanssa. Itse siivoan tietysti yksin kaiken kokopäivätyöni päätteeksi. Minun lasteni isä ei lapsiaan ehdi tapaamaan kuin ehkä kerran kuussa 2h kerrallaan, joten omaa aikaa ei juuri ole. Mummolassakin käydään yhdessä lasten kanssa.

Vuodatin juuri yhdelle kaverilleni naapuristani ja hän vaan nauroi ja sanoi että mä olen muuttunut katkeraksi ja kateelliseksi vanhaksi ämmäksi. Sanoi, että ota säkin rennommin ja panosta ittees. Kerran täällä vain eletään.

Totuuttahan tuossa oli, mutta toisaalta minusta tuo naapuri toimii niin väärin kaikessa. Itsekkäästi. Loismaisesti. Ärsyttää.
 
Lisäksi haluaisi myös hoidattaa lapsiaan minulla, mutta en suostu siihen. Vastapalveluksena voisi katsoa minun lapsia, mutta minä en omiani hänen hoitoonsa uskalla enkä halua pistää. Joskus olen hänen lapsia katsonut kun naapurin on ollut pakko käydä kaupassa hakemassa maitoa tms. (kun ei päivällä hoksannut sellaista hakea) ja on niin avuton ettei saa lapsiaan otettua mukaan sinne....

ap
 
niin, no maailmassa on ihmisiä joilla elämänhallinta on melko pahasti hukassa.

ne hoitopaikat, kodinhoitajat ja muut vastaavat ovat niissä tapauksissa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä (kuten myös esimerkiksi leipäjonot ovat ihmisille jotka eivät kykene hoitamaan asioitaan) koska lasten tilannetta ei auta pätkän vertaa se, että rangaistuksena äidin "loisimisesta" sitä apua ei annettaisi. ihminen taas ei todennäköisesti omaa käytöstään osaa eikä kykene muuttamaan vaikka kaikki apu lakkautettaisiin.
 
Joo-o. Haukutaan toista ja kiillotetaan omaa sädekehää. Et säkään siitä pyhimykseksi muutu, vaikka laittaisit joka sentin lasten parhaaksi ja kulkisit niissä rytkyissä. Etsi itse itsellesi balanssi (kampaajalla käyminen, biletys ja uusien vaatteiden osto on ihan jokamiehen oikeus, btw).
Jos sä tykkäät kulkea rytkyissä ja käydä vaan töissä etkä missään muualla kuin mitä lasten kans kuljet, niin se on sun valinta.
Vähintään yhtä paljon kuin mua ärsyttää lapsia laiminlyövä vanhempi, ärsyttää mua juoruileva marttyyrinainen joka syyllistää toista omilla elämänvalinnoillaan.
 
Kuulostaa siltä, että naapurillasi on mielenterveys- ja elämänhallinnan ongelmia. En olisi kyllä yhtään kateellinen. Esim. vakavasti masentuneen elämä voi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin varsin leppoisalta: leffojen katselua, netissä surffailua, lapset hoidossa, perhetyöntekijä käy auttamassa jne, mutta todellisuus voi olla yhtä helvettiä: ahdistusta, paniikkia, voimattomuutta, jyrkkiä mielialan vaihteluja.. Itse en kadehtisi yhtäkään ihmistä, joka saa jonkinlaisia yhteiskunnan tukitoimia, niille on kyllä syynsä eivätkä ne ole kadehdittavia! Itse ainakin käyn mielelläni töissä, saan palkkaa, hoidan itse lapseni ja kotini, en ole kenellekään tilivelvollinen mistään ja saan iloa ja tyydytystä näistä kaikista tekemisistä!
 
Kyllä minuakin vituttaisi se naapuri. Eniten ahdistaisi esim. se vaatteiden kerjääminen - jos toisella on ihan yhtä paljon rahaa - mutta rahoilla ei saa lapsille vaatetta. Ja häiritsisi tietenkin myös se bailaaminen.

Yh-vuosinani mulla oli samankaltainen naapuri, lapsia oli enemmän, äiti ei ollut töissä, asui kalliissa vuokra-asunnossa (oman asuntoni vuokra oli tuolloin 1000 euroa, ja ko. naisella oli isompi asunto samalta vuokranantajalta). Asuin ko. asunnossa 4 vuotta, tuona aikana kaikki hänen rahansa tulivat tukina ja lapsetkin olivat vielä osan aikaa tukiperheessä.

Kadehtinut en, mutta otti mua päähän, kun sai itse tehdä kovasti töitä, ja toinen lojui kotona.
 
Tässä paapokulttuurissa vituttaa kaks asiaa: loiset ja läskit. Ap:n naapuri saa fyffeä sossukikoilla enemmän kuin moni työntekijä. Paskan hailee, miten lapsensa kasvattaa ja elämänsä elää, mutta vois kyllä kustantaa sen itse.
 

Yhteistyössä