Näin unta äidistä, ensimmäistä kertaa hänen kuolemansa jälkeen.

[Gloria]

Äiti on kuollut 2002, enkä kertaakaan ole nähnyt hänestä unta, ainakaan niin että sitä enää aamulla muistaisin. Viime yönä kävi toisin.

Näin unta, että yritin auttaa äitiä, kun sillä oli taas putki päällä. Unessa oli äitin kavereita, juoppoja hekin. Huusin ja itkin äitille unessa ja kun heräsin, niin olin itkenyt. Uni oli tosi ahdistava ja siitä jäi oikeesti paha mieli.

En ole äitiä juuri viime aikoina ajatellut. Mistähän se tuli yhtäkkiä uniin?

 

["vieras"]

Onko sinulla jotakin muuta stressiä elämässä tai huolen aihetta? Voi liittyä siihen.

 

[Gloria]

No on kyllä. Sairastuin viime keväänä vaikeaan masennukseen, mukana oli myös parin viikon psykoosijakso, kaikki johtui kaiketi lapsuudesta ja äidistä.

 

[suvannon helmi]

Mie olin lapsi kun äitini kuoli yllättäen, todella harvoin tän 27v aikana on uniin tullut mutta yhden unen muistan.. Siinä menin äitiä tapaamaan meriranta ravintolaan, siellä hän istui ylvään näköisenä ja arvokkaana. Oli unessa kuulemma väsynyt meihin ja lähtenyt elämään omaa elämään, lavastanut oman kuoleman. Kerroin isälle sitten unen, niin iskä sanoi että ei äiti olis koskaan meitä jättänyt, rakasti todella paljon. Kaikenlaisii unia sitä näkeeki.

 

[Gloria]

Mie olin lapsi kun äitini kuoli yllättäen, todella harvoin tän 27v aikana on uniin tullut mutta yhden unen muistan.. Siinä menin äitiä tapaamaan meriranta ravintolaan, siellä hän istui ylvään näköisenä ja arvokkaana. Oli unessa kuulemma väsynyt meihin ja lähtenyt elämään omaa elämään, lavastanut oman kuoleman. Kerroin isälle sitten unen, niin iskä sanoi että ei äiti olis koskaan meitä jättänyt, rakasti todella paljon. Kaikenlaisii unia sitä näkeeki.

Mikä fiilis sulle jäi unesta? Mulle jäi niin paha mieli, se meno unessa oli kamalaa, juuri sellaista ryyppyporukoitten ördäämistä ja sekoilua. Ja vaikka miten yritin auttaa, niin mitään ei tapahtunut.

 

["vieras"]

No on kyllä. Sairastuin viime keväänä vaikeaan masennukseen, mukana oli myös parin viikon psykoosijakso, kaikki johtui kaiketi lapsuudesta ja äidistä.

Ehkä se on nyt merkki siitä, että voit vihdoin alkaa ajattelemaan noita juttuja, jos ovat olleet jotenkin painettuina taka-alalle. Ei ole vaan huono asia.

 

[suvannon helmi]

Onhan tuosta unestakin jo aikaa mutta muistan että mietin sitä olisko äiti hylännyt meidät ja kai lapsena alitajunnassa nii miettiki. Ajatellut jälkeenpäin että olispa kiva nähdä sellanen mukava uni mutta eipä oo kuulunut. Ei siis hyvä fiilis jääny, ku äiti oli nii tyly ja kylmä. Oikeassa elämässä kun jäi kunnolla tutustuminen nii pahasti kesken. Kova on ikävä äitiä, tietty.