Teini tukiperheessä, sen jälkeen vaihtoehtoina sijaisperhe tai tuettu kotona asuminen

[Teinin äiti]

Niin elikkäs, meidän teinillä rysähti varhaislapsuden traumat ihan kunnolla päälle. Tilanne alkoi pahenemaan tuossa reilut pari vuotta sitten, masennuksena ja ahdistuksena, joihin nyt menee lääkitys.

Teini ikäänkuin romahti totaalisesti, jätti menemättä kouluun, ei suoriutunut koulutehtävistään yms. Sai raivareita ja uhkasi itsemurhalla yms.

Tukiperheestä on ollut paljon apua. Sos.työntekijöiden kanssa ollaan kartoitettu tilannetta yms. Teini itse haluaa tulla kotiin kesäksi ja yrittää koona tuettua asumista (että meille tulis siis kotiin joku perhetyöntekijä pari kertaa viikossa viimeistään ensi syksystä lähtien). Kuitenkin sos.työntekijä koko ajan toistaa, että teinin vointi kuulostaa huolestuttavalta ja olisiko sijaisperhe sitten kuitenkin parempi vaihtoehto. No, sehän tarkoittaisi sitten huostaanottoa. Ja mikä siitä sijaisperheestä tekisi sen paremman kuin omasta perheestä, kun hekin varmaan tarvisivat teinin kanssa paljon tukea ja ohjeistusta.

Kokemuksia kellään?

 

[siks kun]

no he ovat ammattilaisa, te ette?

 

[fff]

Ehkä omille vanhemmille on helppo pistää vastaan ja tuki perheessä ei uskalla esim ryyppäämään välttis lähteä...

 

[*****]

Mikä sillä on diagnoosina ja mitä sille on sen asian auttamiseksi tehty?

Vähän vaikea nyt tän perusteella sanoa mitään, ei tiedä perhekuvioita ja paikkakuntasi tarjoamia apuja (muutakin kuin ptt)

 

[.....]

Jos tehdään huostaanotto niin hän olisi jälki huollossa 21v asti. Se tarkoittaa että katsoisivat että saa asunnon ja töitä.

 

[Teinin äiti]

Teini ei ryyppää eikä rellestä. Diagnoosina masennus ja ahdistus. Lääkityksenä Sertralin 200 mg ja Ketipinor 100 mg illalla.
Traumaterapia alkanut vuoden alusta. Perhekuvio: olen yksinhuoltaja, vastikään eronnut ja kotona eskarilainen.

 

[osososos]

Teini ei ryyppää eikä rellestä. Diagnoosina masennus ja ahdistus. Lääkityksenä Sertralin 200 mg ja Ketipinor 100 mg illalla.
Traumaterapia alkanut vuoden alusta. Perhekuvio: olen yksinhuoltaja, vastikään eronnut ja kotona eskarilainen.

Millä tavalla eskarilaiseen on vaikuttanut/vaikuttaa isomman sisaruksen raivarit ja muut .. ei pienet ymmärrä, ne pelkää... jos menee hyvin niin tosi ihana asia ... käykö pitkilä lomilla kotona, miten ne menee?

 

[Teinin äiti]

Jos tehdään huostaanotto niin hän olisi jälki huollossa 21v asti. Se tarkoittaa että katsoisivat että saa asunnon ja töitä.

Tuo on hyvä asia. Mutta kyllä me halutaan ensin katsoa, miten pärjäis tuettuna kotoa käsin. Muutimme vuosi sitten asuntoakin nimenomaan lasten eduksi, koulu ja hyvä päiväkoti lähellä.

 

[Sandrine harmaana]

Jos tehdään huostaanotto niin hän olisi jälki huollossa 21v asti. Se tarkoittaa että katsoisivat että saa asunnon ja töitä.

Ei ne töitä järjestä. Tukiasunnon yleensä kylläkin..

 

[kaalimaan vartija]

no he ovat ammattilaisa, te ette?

Ei sijisperheen vanhemmat ole sellaisia ammattilaisia. Saavat koulutusta kasvattaa vaikeita lapsia ja lapsia jotka tulevat vaikeista oloista. Mutta ovat siis usein ihan "mattimeikäläisiä" joilla on vain ollut syvä halu auttaa vaikeuksissa olevia lapsia ja lapsia joiden omat vanhemmat eivät kykene tehtäväänsä vanhempina.

Ihan ohiaiheen....

 

[Katylina]

Kannattaa laittaa huostaan, muksu saa täysin maksetun elämisen ja paapomisen 21-vuotiaaksi asti.

 

[qsdFDS]

Kannattaa laittaa huostaan, muksu saa täysin maksetun elämisen ja paapomisen 21-vuotiaaksi asti.

Josta vanhemmat maksaa kovalla kädellä jos on mistä maksaa...

Nimim. maksan huostaanotetusta elareita 320e kk + lapsilisät pois ...

osa menee nuoren itsenäistymisrahoihin, onneks..

 

[Teinin äiti]

Millä tavalla eskarilaiseen on vaikuttanut/vaikuttaa isomman sisaruksen raivarit ja muut .. ei pienet ymmärrä, ne pelkää... jos menee hyvin niin tosi ihana asia ... käykö pitkilä lomilla kotona, miten ne menee?

Tottakai ne vaikuttaa pieneen Paljonkin. Käy kotilomilla joka toinen viikonloppu. Pääsääntöisesti menee hyvin, naureskellaan, katsellaan telkkua, ulkoillaan yms. Mutta vuorovaikutusongelmia on.

 

[Teinin äiti]

Ei sijisperheen vanhemmat ole sellaisia ammattilaisia. Saavat koulutusta kasvattaa vaikeita lapsia ja lapsia jotka tulevat vaikeista oloista. Mutta ovat siis usein ihan "mattimeikäläisiä" joilla on vain ollut syvä halu auttaa vaikeuksissa olevia lapsia ja lapsia joiden omat vanhemmat eivät kykene tehtäväänsä vanhempina.

Ihan ohiaiheen....

Peesi tälle.

 

[Teinin äiti]

Josta vanhemmat maksaa kovalla kädellä jos on mistä maksaa...

Nimim. maksan huostaanotetusta elareita 320e kk + lapsilisät pois ...

osa menee nuoren itsenäistymisrahoihin, onneks..

Voi kauhistus!!! Ei mulla ole varaa tuollaisiin. Pienipalkkainen työ...tällä hetkellä lasten asioiden hoitamisen takia pois työelämästä toistaiseksi.

 

["sama"]

Voi kauhistus!!! Ei mulla ole varaa tuollaisiin. Pienipalkkainen työ...tällä hetkellä lasten asioiden hoitamisen takia pois työelämästä toistaiseksi.

No ei tietenkään se ole kaikille sama.

Me neuvottelimme tuollaisen summan. Jos saisin vaikka potkut tms. niin sitten neuvoteltaisiin uudestaan.

Eihän kaikki tietenkään maksa yhtään mitään.

 

["mama"]

Mulle heräsi kysymys, mitä lapsuudessa on tapahtunut? Ehkä oma perhe ei ole paras vaihtoehto nuoren kasvaa jos perheellä on asian/traumojen kanssa osuutta asiaan?

 

["mama"]

Josta vanhemmat maksaa kovalla kädellä jos on mistä maksaa...

Nimim. maksan huostaanotetusta elareita 320e kk + lapsilisät pois ...

osa menee nuoren itsenäistymisrahoihin, onneks..

Tottakai maksaa, vanhempien velvollisuus on lapsensa ensi sijassa elättää asuipa lapsi missä tahansa.

 

[Teinin äiti]

[QUOTE="mama";25917995]Mulle heräsi kysymys, mitä lapsuudessa on tapahtunut? Ehkä oma perhe ei ole paras vaihtoehto nuoren kasvaa jos perheellä on asian/traumojen kanssa osuutta asiaan?[/QUOTE]

Ei tällä perheellä. Teinin isä oli mua kohtaan väkivaltainen ja lapsi näki väkivallan kohdistuvan minuun. Mulla oli masennusta ja erosin lapsen isästä kun lapsi oli 6-vuotias. Se oli silloin, mutta näin.

 

[Teinin äiti]

Noh, joka tapauksessa täytyy katsoa kesän yli alkaako traumaterapia ja muut tukimuodot auttaa häntä riittävästi, jos ei, niin siinä tapauksessa luovutan, koska enempään en enää pysty.

 

[shshsh]

Noh, joka tapauksessa täytyy katsoa kesän yli alkaako traumaterapia ja muut tukimuodot auttaa häntä riittävästi, jos ei, niin siinä tapauksessa luovutan, koska enempään en enää pysty.

Millaisen esimerkin annat lapsellesi jos luovutat? Koskaan ei saa luovuttaa... ja luovuttamista ei ole se, että katsot parhaimmaksi antaa lapsen huostaan. Sä rakastat sitä lasta silti.

Tsemppiä, nämä on ehkä elämän vaikeimpia kysymyksiä. Kuinka moni pientä vauvaa sylissä pitäessään voisi kuvitellakaan että sen lapsen elämä ei aina menekään niin hyviä polkuja pitkin. Siinä särkyy äidin sydän.....

 

[Teinin äiti]

Millaisen esimerkin annat lapsellesi jos luovutat? Koskaan ei saa luovuttaa... ja luovuttamista ei ole se, että katsot parhaimmaksi antaa lapsen huostaan. Sä rakastat sitä lasta silti.

Tsemppiä, nämä on ehkä elämän vaikeimpia kysymyksiä. Kuinka moni pientä vauvaa sylissä pitäessään voisi kuvitellakaan että sen lapsen elämä ei aina menekään niin hyviä polkuja pitkin. Siinä särkyy äidin sydän.....

Mun sydän on jo kertaalleen särkynyt, kun keskimmäinen lapsi sairastui vakavasti ja otettiin huostaan. Mä hajosin pirstaleiksi. Ja hän on siis tuon teinin pikkuveli, samasta väkivaltaisesta avioliitosta.

Ei, en todellakaan halua luovuttaa. Mutta jos se on ainoa vaihtoehto teinin voida paremmin, silloin olen siihen valmis

 

[Teinin äiti]

Mun mielestä huostaanotto on se, että luovutan Ei se rakkautta vie.

 

[täällä]

Hei,

jos ei kotona suju, niin ehkä parempi uusissa ympyröissä?

Meillä vanhemmat olleet masentuneita eikä se ole mulle hyvää tehnyt laisinkaan.
Onneks on sentään ollut sitten muitakin aikuiskontakteja.

Tärkeintä on se että nuorellas menee kaikki hyvin ja ajattelee hänen tulevaisuuttaan. Ei ole mitään estettä että hänellä ei olis joskus vielä tosi hyvä elämä (vaikka kuin olis tällä hetkellä vaikea uskoa)
Mä olen sairastanut vakavan masennuksen.
Tilanne helpotti oikeasti vasta pitkän aikaa sen jälkeen kun katkasin välit kumpaankin vanhempaan.
Nyt asun itsenäisesti ja on työpaikka ja hyviä, terveitä ihmissuhteita missä mun on hyvä olla.


Voi olla että te sitten ootte taas väleissä kun hän on isompi.
Voisitte ehkä sanoa että jos hän ajattelee että toisessa paikassa olis hänellä parempi olla niin tuette päätöstä, ja että hän muistaa vaan että häntä rakastetaan ja hänelle toivotaan kaikkea hyvää. Monesti teinit vaikka osaa olla tosi inhottavia perheelleen, haluaa kuitenkin suojella niitä ja tehdä niiden mieliksi vaikka tietää että itsellä olis parempi muualla, niin jää kotiin ettei esim äidillä olis paha mieli.

Usein nuoret heijastelevat omalla pahalla olollaan vanhempiensa pahaa oloa tai työstressiä. Silloin on hyvä että vanhemmat keskittyy hoitamaan itseään ja hankkii apua, ja joku muu hyvä henkilö auttaa nuorta.

Kerroit, että hajosit jo aiemmin pirstaleiksi ainakin kerran. Jos tätä pirstaloitumista on enemmänkin, niin et ehkä nää sitä, mutta kaikki tuo vaikuttaa nuoreen. Meilläkin on kotona yks joka on koko ajan pirstaleina / burnoutissa ja julistaa vaan sitten toisaalta kuinka hyvä elämä hänellä on ja kaikki kunnossa. Hyvä jos osaa ruokaa itselleen laittaa. Työt tekee mut muuhun ei pysty. Unilääkkeitä menee ja koko ajan puhelimessa jollekin itkee kuinka on sitä ja tätä ja kaikki dramaattiset juonen käänteet pitää selostaa kaikille.
Jos myös tämän nuoren sairastaminen on sinulle kova paikka, niin hän takuulla ottaa sen itseensä, että kuinka hän nyt tekee taakkaa toisille. Silloin on ehkä parempi että joku joka kykenee hänestä huolehtimaan, tekee sen.
Myös jos liian paljon pyrit olemaan perillä mikä nuorella on vikana sen sijaan että vaan tukisit perus asioissa kuten ruoan laiton oppimisessa jne ja omalla esimerkillä näyttämällä miten eletään tasapainoista elämää, niin ei ole sekään mikään hyvä juttu.
Siihenkin sanoisin että välimatkaa ja antaa niiden huolehtia jotka pystyy.

 

[Teinin äiti]

Hmmm, kiitos vastauksesta, nimimerkki "täällä". Asiahan on niin, että kun keskimmäinen lapsi sairastui ja vielä vauva syntyi samoihin aikoihin, mun vähäiset voimavarat meni heidän asioistaan huolehtimiseen, ja vanhin lapsi vaikutti reippaalta ja pärjäävältä. Mutta taisi olla vain suojakeino, antoi itselleen luvan romahtaa ja voida pahoin nyt, kun ulkoiset olosuhteet sen sallivat

En tässä nyt enempää ala kertoilemaan enää, mutta itse voin tällä hetkellä hyvin, oikeasti. Kun olen saanut "levättyä" nyt teinin ongelmista osittain ja saanut itselleni keskusteluapua yms. Mutta ymmärrän pointtisi.

Kesäksi nuori haluaa tulla kotiin. Mutta jos tosiaan ei ala sujumaan, niin saa mennä tukiperheeseen.

Teini ennakoi koko ajan tuntosarvet pystyssä olenko väsynyt, ei kai se vain ole hänen syytään yms (se on ärsyttävää, en voi sille mitään) sitten totean "No en todellakaan ole!" johon hän saattaa vastata "aijaa, taisin tulkita väärin, anteeksi" (Eli siis hän koko ajan tarkkailee). Tottakai se on traumatisoituneen lapsen tapa, tuo ennakointi, mutta se on suunnattoman rasittavaa...joten helposti se menee siihen, että jännitän ja pingotan omaa käytöstäni ja yritän olla tekopirteä että teini ei vaan luulisi että olen uupunut tai masentunut...

Mutta tällaista...kiitos kun jaoit kokemuksesi, se antoi ymmärrystä asiaan. Ja kyllä, olen ollut hyvin pohdiskeleva mikä mistäkin johtuu hänen tilanteessaan ja käytöksessään. Mutta onneksi teini on sanonut suoraan, että ei jaksa keskustella niistä asioista. Tai on sanonut, että mun kanssa ei voi keskustella asioista. Ja minäkin olen samaa mieltä, että emme osaa keskustella niin että jompi kumpi ei koko ajan käsittäisi väärin

Muuten meillä kyllä on hyvät ja lämpimät välit, tehdään kivojakin asioita yhdessä.