Kyllä esim eri lukiosta huomaa, mikä merkitys perheen sosiaalisella asemalla ja toimeentulolla on - valitettavasti

["vieras"]

Jos lapsi on oikeasti kiinnostunut kouluttautumaan pidemmälle, niin eiköhän hänellä silloin ole motivaatiota niin tehdäkin. Vanhemmistaan huolimatta.

Ei välttämättä, vanhempien lyttäävä asenne voi vaikuttaa niin paljon, ettei nuori uskalla hakea siihen kouluun, mikä itseään eniten kiinnostaisi. Vähättely voi lannistaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";25949158]Ei välttämättä, vanhempien lyttäävä asenne voi vaikuttaa niin paljon, ettei nuori uskalla hakea siihen kouluun, mikä itseään eniten kiinnostaisi. Vähättely voi lannistaa.[/QUOTE]
Tuo on ihan totta, että vähättely lannistaa. Siksi haastankin ihan kaikki palstalaiset kannustamaan ja rohkaisemaan omien lastensa lisäksi lastensa kavereitakin. Erityisesti niitä, joita ei kotona kannusteta. Varsinkin teineissä on meille kaikille paljon potentiaalista työsarkaa.

 

[paremman abin äiti]

Minun vanhin käy ns parempaa lukiota, on Suomen lukioiden top20 listalla ja keskiarvorajakin on ollut noin 9. keskimmäinen taas on syrjemmässä, mediapainotteisassa lukiossa, johon pääsee melko matalla keskiarvolla. Ja nuorempi on koulussaan paljon onnellismpi, kun tuo vanhin. Juu me vanhemmat ollaan eronneita ja täysi-ikäinen käy baareissa ja ikävä kyllä tupakoivat.
Mutta "eliittilukiossa" on kauheat paineet, pitää onnistua. Opettajat hokee 1. luokan syksystä asti, miten täältä kirjoitetaan Älliä. Vanhemmat ovat juristeja tai ekonomeja 4 polvessa ja niin pitää nuoristakin tulla suvun perinteiden jatkajia, tai opintoje ei rahoiteta. Mitäs siinä jos juristiperheen vesa haluaisikin lääkäriksi, ei käy. Eli tietävät kyllä tulevaisuutensa, sehän on äidinmaidossa jo määrätty. Eli onko tuo "eliitti" rehellistä lapsen omaa halua opiskella ja tietää ala?
Ja kerron rehellisesti, että kyllä ne hyvän perheen vesat on olleet niin kännissä vanhojen päivänä kuin penkkareina, toisin kuin tuon toisen lapseni tavis kaverit vanhojen päivänä, niillä ei varmaan sitten ollut rahaa juoda, mutta selvinpäin tanssivat.

 

[meetyee]

No aika yleistämistä, pahin lukioryyppääjä jonka tiedän, on rikkaan perheen ainokainen. Vanhemmat yhdessä. Helppoa se on eikä kiirettä mihinkään, vanhemmat elättää muutenkin.

 

[Narsiscus]

Tulipa mieleeni, että miten tarkasti te lukioissa työskentelevät kerrotte oppilaillenne lukion erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista korottaa arvosanoja tai suorittaa/kirjoittaa aineita myöhemminkin elämän aikana? Vai onko teidän tehtävänne vain saada oppilaanne suoriutumaan mahdollisimman hyvin juuri siinä lukiossa? Lukiot kaiketi kilpailevat siitä, millaisilla arvosanoilla lukiosta oppilaita lähtee ja mitä paremmilla, sen suurempi meriitti kyseiselle lukiolle.

Tämä on enemmän opojen ja opettajien asia. Itse työskentelen oppilashuoltoon liittyvien asioiden kanssa. Tottakai muistuttelen nuoria aikuislukion puolesta (iltakurssit, pienemmät ryhmäkoot) ja mahdollisuudesta suorittaa kursseja myös siellä.

Itse olen nähnyt pienituloisten perheiden nuoria jotka pärjäävät loistavasti ja ovat mukana kaikessa mahdollisessa toiminnassa. Sekä hyvätuloisten perheiden nuoria jotka on sinne lukioon lahjottu kevarilla ja kevarikortilla (jaksoi muuten nuori opiskella tasan 2 jakson verran).

 

["ookoo"]

Jos lapsi on oikeasti kiinnostunut kouluttautumaan pidemmälle, niin eiköhän hänellä silloin ole motivaatiota niin tehdäkin. Vanhemmistaan huolimatta.

Tosin motivaatiota voidaan koetella ja 'sammuttaa' monta kertaa ja monella tapaa. Esimerkkinä vaikka se, että kun oli kirjoituksiin pänttäämisen aika, meillä kotona ei aina saanut lukurauhaa, koska veljen kymmenen parasta kaveria hengaili aina meillä. Pyynnöistäni huolimatta rauhaa ei järjestetty sen muutaman kriittisen viikon ajaksi. No, ei mitään, laudaturin paperit kirjoitin kaikesta huolimatta, kouluttauduin hyvään ammattiin ja kivasti menee. Ja tämä esimerkki oli tosi lievä verrattuna mitä se voisi olla joissakin perheissä, joissa on monenlaisia ongelmia.

 

[Keittiönoita]

Minun vanhin käy ns parempaa lukiota, on Suomen lukioiden top20 listalla ja keskiarvorajakin on ollut noin 9. keskimmäinen taas on syrjemmässä, mediapainotteisassa lukiossa, johon pääsee melko matalla keskiarvolla. Ja nuorempi on koulussaan paljon onnellismpi, kun tuo vanhin. Juu me vanhemmat ollaan eronneita ja täysi-ikäinen käy baareissa ja ikävä kyllä tupakoivat.
Mutta "eliittilukiossa" on kauheat paineet, pitää onnistua. Opettajat hokee 1. luokan syksystä asti, miten täältä kirjoitetaan Älliä. Vanhemmat ovat juristeja tai ekonomeja 4 polvessa ja niin pitää nuoristakin tulla suvun perinteiden jatkajia, tai opintoje ei rahoiteta. Mitäs siinä jos juristiperheen vesa haluaisikin lääkäriksi, ei käy. Eli tietävät kyllä tulevaisuutensa, sehän on äidinmaidossa jo määrätty. Eli onko tuo "eliitti" rehellistä lapsen omaa halua opiskella ja tietää ala?
Ja kerron rehellisesti, että kyllä ne hyvän perheen vesat on olleet niin kännissä vanhojen päivänä kuin penkkareina, toisin kuin tuon toisen lapseni tavis kaverit vanhojen päivänä, niillä ei varmaan sitten ollut rahaa juoda, mutta selvinpäin tanssivat.

Aivan totta. Mä en olisi aikoinaan halunnut mennä edes lukioon, olin jo hankkinutkin itselleni oppisopimuspaikan. Mutta äidillenihän moinen ei sopinut ja se oli lukioon mentävä. Pääsin lukiosta keskinkertaisin paperein ja pyrin tietysti Teknilliseen korkeakouluun arkkitehtiosastolle, koska niin mun kuului tehdä. Onneksi en päässyt, olisin luultavasti aika surkea arkkitehti. Siskoni on meistä vanhempi ja hänen osakseen esikoisena tulikin vanhempieni toiveet. Siskostani tuli arkkitehti kuten pitikin. Siskoni jatkaa samaa linjaa omien lastensa kanssa...kumpikin on käynyt erikoislukion, jonne ei taida alle 9 keskiarvolla edes päästä. Vanhempi lapsista olisi halunnut autoasentajaksi, mutta sehän nyt ei tullut kuuloonkaan. Meni lopulta ammattikorkeaan opiskelemaan rakennuspuolta, mutta jätti sen kesken. Nyt on 26 v eikä taskussa muuta kuin eliittilukion paperit. Omat lapseni ovat saaneet kokeilla ja halutessaan keskeyttääkin opinnot. Esikoinen kävi pari vuotta lukiota, sitten vaihtoi ammattikouluun. Nyt opiskelee ammattikorkakoulussa. Ikää 25 v, mutta yksi ammattitutkinto jo taskussa ja toista opiskelemassa. Kuopus opiskelee pitkän kaavan mukaan lukiossa eli ensin piti käydä kymppiluokka, sitten viihtyo pari vuotta lukiossa, mutta koki sen aika teinimeiningiksi ja vaihtoi aikuislukioon. Muutama ylimääräinen vuosi hänelläkin opinnoissa menee, mutta silti opiskelee itseään varten eikä täyttääkseen jotain mun tai isänsä odotuksia.

 

[was]

Mistä ihmeestä nämä lukiolaisten parissa työskentelevät tietävät vanhempien tulotasotkin? Kysytäänkö ammatit ja vanhempien koulutukset jossakin? Mulla on jo kolmas lapsi lukiossa, mutta en muista tuollaisia kyselyjä nähneeni.

 

[paremman abin äiti]

Mistä ihmeestä nämä lukiolaisten parissa työskentelevät tietävät vanhempien tulotasotkin? Kysytäänkö ammatit ja vanhempien koulutukset jossakin? Mulla on jo kolmas lapsi lukiossa, mutta en muista tuollaisia kyselyjä nähneeni.

Kyllä se tulee siellä aika pian selville, mihin kastiin kuuluu... Jos siis ollaan "eliittilukiossa" niin siellä kaverit ja muu arvostus tulee vanhempien aseman mukaan.
Ja vanhemmat siis myös tavoiteet lapsille laittavat, kuten Keittiönoitakin kirjoitti.
Maillä vanhin ei mene ammattikorkeaan kuten minä eikä lääkikseen kuten isänsä vaan hakee lukemaan kieliä, kuten itse tahtoo. Mutta on harvinaisuus koulussaan, siellä on kaveriporukassa nuori, joka haluaisi lääkikseen, mutta juristiksi pitää ryhtyä jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25948893] Täytyy olla todella määrätietoinen luonne,että ponnistaa pois tuosta evvk -taustasta. [/QUOTE]

Itselläni on duunarivanhemmat ja itse opiskelen yliopistossa. Ensimmäisellä yrittämällä pääsin sisään ja aivan tavislukion olen käynyt. Enkä ole omasta mielestäni yhtään sen määrätietoisempi kuin tavalliset tallaajatkaan.

 

["vieras"]

Olen käynyt ns. paremman lukion (Ressu Helsingissä) ja meidän luokalla oli ainakin oppilaita hyvin erilaisista perheistä... omat vanhempani eivät ole korkeasti koulutettuja ja isäni on alkoholisti.

 

[Keittiönoita]

Kyllä se tulee siellä aika pian selville, mihin kastiin kuuluu... Jos siis ollaan "eliittilukiossa" niin siellä kaverit ja muu arvostus tulee vanhempien aseman mukaan.
Ja vanhemmat siis myös tavoiteet lapsille laittavat, kuten Keittiönoitakin kirjoitti.
Maillä vanhin ei mene ammattikorkeaan kuten minä eikä lääkikseen kuten isänsä vaan hakee lukemaan kieliä, kuten itse tahtoo. Mutta on harvinaisuus koulussaan, siellä on kaveriporukassa nuori, joka haluaisi lääkikseen, mutta juristiksi pitää ryhtyä jne.

Heh...tuosta tuli mieleeni, että kun aikoinaan pääsin opiskelemaan sairaanhoito-opistoon - siihen aikaan Suomen arvostetuimpaan - äitini kommentti oli "olisit edes lääkäriksi....". Mulla ainakin vanhempieni - erityisesti äidin - odotukset minusta olivat hyvin korkealla ja valitettavasti en koskaan hänen odotuksiaan täyttänyt. Mutta hänkin ajan myötä sopeutui asiaan.