Tuntuu huvittavalta, kun eräs tuttava vetoaa jatkuvasti lapsilukuunsa ns. laiskuuskysymyksissä

["vieras"]

Esimerkiksi nyt siis jos puhutaan siivouksesta ja siitä, minkä verran itse kukin kotonaan päivittäin tai viikottain siivoilee. Tämä tuttava omaa kolme leikki-ikäistä, siivoilee kunnolla kerran parissa viikossa. Itselläni yksi leikki-ikäinen, toisen pitäisi syntyä muutaman viikon sisällä. Meillä imuroidaan päivittäin + pidetään yksi kunnon siivouspäivä per viikko. Tuttava on kysellyt, kuinka sitä jaksaa/viitsii joka päivä jotain tehdä - minulle se, että nimenomaan lattiat, joissa tuo leikki-ikäinen leikkii, on ihan itsestään selvä asia. En minä tietenkään noin hänelle ole vastannut, vaan pikemminkin jotain että pakkohan se on, kun ei sitä kukaan muukaan puolestasi tule tekemään.

Tästä tämä tuttava on sitten suorastaan suuttunut ja alkanut suorastaan syytellä siitä, että hänellä sitä jälkikasvua on enemmän kuin minulla, joten ei todellakaan ole ihan helppoa tehdä mitään - eikä edes jaksakaan. Minä olen rauhoitellut häntä sillä, että jokainen hoitaa asiat omalla tavallaan ja oman jaksamisensa mukaan.

Kuitenkin hieman huvittaa tuo ainainen lapsilukuun vetoaminen. Että kun ei jaksa tehdä mitään, kun on näin paljon lapsia. Tai ei voi tehdä mitään, kun on näin paljon lapsia. Kyllä sitä ihminen jaksaa ja voi, jos vain viitsii. Ratkaisunsa kullekin asialle.

 

["Vieras"]

Onko hän ennen lapsia siivonnut useammin? Jos hän sitten itse kokee sen ettei lasten myötä enää jaksa panostaa tuollaiseen.

 

["..."]

no jos sen lapset on tosi aktiivisia, ja sitä aikaa/jaksamista ei ihan tosissaan ole siivoamiseen kun tarvii yrittää jaksaa niiden lastenkin kanssa?

 

["vieras"]

Kyllä mä sanon,että lapset on vieny minun siivousinnon täysin. Meillä on iso sakki ja siivoan käytännössä koko ajan jotain paikkaa. Ja kohta son saman näkönen...turhauttavaa.
Ymmärrän kaveriasi,tosin siittä on sulle turha suuttua

 

["Vieras"]

Siis kaikkeahan voi tehdä myös lasten kanssa jos viitsii siihen panostaa. Mä en jaksa ja siksi elämä on muuttunut aika paljon varsinkin näiksi vuosiksi kun olen ollut kotiäitinä. Esikoisen vauva-aikana pyrin vielä elämään niin ettei lapsi rajoita mun tekemisiä mutta uhmaikäisen ja vauvan kanssa sitten olikin pakko todeta että nyt elellään vain näin. Kolmen äitinä sanon kyllä usein lapset syyksi asioille joista olen jättäytynyt pois, vaikka tiedänkin että olisi mahdollista olla mukana.

 

[puuh...]

Ei sitä aina vaan jaksa... Tarjoudu siivous avuks

 

[Hyvä sinä]

Kyllä siellä nyt sädekehä loistaa.

 

[niinpä niin]

Mä olin kuin ap vuonna 2009... Nyt kuin ap:n tuttava. Elämä opettaa!

 

["kolmen äiti"]

Mun mielestä ei ole laiska, jos kolmen lapsen äiti imuroi parikin kertaa viikossa. se on ihan normaalia. Sen sijaan yhden lapsen äiti, joka imuroi päivittäin, tuntuu äkkiseltään vähän nipohkolta..

 

["vieras"]

Ei sillä ole kyllä mitään tekemistä lapsiluvun kanssa miten usein ihminen siivoo. Jotkut vaan ehkä tykkää tehdä enemmän.

 

["niin"]

Tietenkin jos on aina imuroinut kerran päivässä, niin voi jatkaa samaa rataa vaikka lapsia olisi kuinka monta. Siinä on vaan niin monta muutakin hommaa kenties, että joskus tarvii levätäkin.

 

["Olivia"]

Noh. Sanoisin, että tee ensin ne pari leikki-ikäistä lisää ja tuu sit 3 vuoden päästä sanomaan, vieläkö imuroit joka päivä. Voi olla että imuroit, mutta olen melko varma, että ymmärrät sen haastavuuden ja turhauttavuuden jo vähän paremmin.

 

[Kheh]

Huvittavia nämä ketjun valittajat.. Joo, toiset ei ehkä jaksa imuroida kerran viikossa edes yhden lapsen kanssa, mutta ei se tosiaan ole lapsiluvusta kiinni vaan ihmisestä. Itse siivoan ihan samaan malliin kolmen lapsen kanssa. Toki tavarat ovat enemmän levällään, mutta kyllä sitä ehtii siivota perusjutut ihan kuten ennenkin.

 

["Vieras"]

On ne yksi ja kolme lasta kanssa ihan eri asia, kun puhutaan alle koululaisista. Yhden lapsen kanssa nyt pystyy tekemään mitä tahansa, silloin kun jakaa huomionsa kolmelle lapselle niin mielellään tinkii jostain turhemmasta. Jos asunto ei ole mitenkään hirveässä kunnossa eikä itse kärsi pienestä sotkusta on ihan fiksuakin käyttää se turha siivoamisaika lapsiin.

 

[morjensta vaan]

Mullan on monta lasta enkä muuta kerkee tekee ku siivota koko aika.

 

[muahhaa]

No joo.. Meillä on 4v, 2,5v ja 1v lapset ja tuossa kun isommat oli yhden päivän mummolassa ja kotona oli tosiaan vaan tuo pienin niin kyl maar sain aikaiseksi ihan toisella tapaa kuin kaikkien kolmen kanssa. Päiväunien aikaan mm. tapetoin olkkarin, heräämisen jälkeenkin vielä järjestelin vaatekomeron uuteen uskoon, pesin ikkunat yms. pienin köpötteli siinä lelujensa kanssa vieressä ja katseli.
Että on se nyt ihan oikeastikin pikkusen siitä lapsiluvusta ja lasten iästäkin kiinni, että mihin kaikkeen siinä päivän aikana aikaa jää. Ellei sitten istuta niitä videoiden ääreen että saa siivottua.. Ja kyllä, myös arvomaailmasta on asia kiinni, mies kun töistä tulee ja olen sen 8h täällä yksin sinkoillut kuin kumipallo niin todellakaan ei ensimmäisenä tee mieli imuriin ja moppiin tarttua vaan joko mies lähtee ulos lasten kanssa ja saan hetken olla vaan ja möllötellä kahvikupin ja lehden kanssa tai sitten lähden itse lenkille, kirjastoon, ihan mihin vaan hetkeksi pois.

 

[,,,]

Hah, ja sinähän sen ap tiedät kun itselläsi on se yks lapsi.Tule sit loistamaan kun saat sen kolmannenkin!

 

[siivousta siivousta]

Nää jutut et ei oo lapsiluvusta kiinni paljonko ihminen siivoaa on ihan täyttä puppua. Mulla oli siisti koti ennen lapsia enkä paljon siivoilut. Imuri, pyykki- ja tiskikone kävivät ehkä kerran viikkoon. Mutta nyt jos haluaisin, että koti olisi yhtä siisti niin en muuta tekisi kuin siivoaisi ja silti yritykseni olisi tuhoon tuomittu.

Nyt jonkinlainen perussiisteys pysyy yllä kun koneet käy sen kerran pari päivässä ja minä toimitan siivoojan virkaa kaikki ne ajat kun en nuku, imetä tai laita ruokaa. Jos päätän tehdä muuta sen kyllä sitten siiteydessä huomaa... joskus vaan on tärkeämpiäkin asioita.

En koe tarvetta syyttää tästä tilanteesta ketään kun mielestäni se on normaalia. Enemmän ihmisiä = enemmän siivottavaa. Ehkä tämä minun sarkani tästä penenee kun lapset oppii siivoamaan itse. Siihen asti meillä vaan ei ole niin siistiä kuin haluaisin.

 

[Kahden yh]

Ei kukaan, ei yhden, eikä kolmenkaan lapsen äiti voi julistaa totuutena, että lasten kanssa saa tehtyä saman kuin yksinään elellessä. Jotkut ja joissain tilanteissa ei vaan yksinkertaisesti saa. Ja lisäisin tähän vielä, että esim kahden uhmiksen kanssa jo alkaa olla haasteita saada ihan perusasiat hoidettua, jos tähän vielä otettais yksi vaikkapa vauva lisäksi, vois siisteystaso laskea.
Katsos kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin juuri sinä, eivätkä toimi samalla lailla. Jokaisella on omat resurssinsa, ja joillain voi se energia mennä ihan niihin arkisiin asioihin ja niiden hoitamiseen, ja siivous on jotain mitä tehdään kun se on oikeasti tarpeellista. Silloin sitä vaan sitten venyy kun on pakko. Päivittäinen imurointi on mulla ainakin ihan viimeisenä pakollisten asioiden listalla. Puhdasta ja siistiä meillä silti on.

 

[Silja.S]

Kahden lapsen (4v ja 6v) työssäkäyvä yksinhuoltaja, jolla kissa ja paljon liikuntaa tarvitseva koira, mutta kyllä minä ehtisin imuroida joka päivä, jos näkisin siinä jotain järkeä. En imuroi, koska pienet pölypallerot ei maailmaani kaada. Kerran viikossa siivotaan kunnolla ja muutoin pidetään yleisjärjestystä yllä mitä on pakko. Eläinten takia vähän enemmän tulee pölyä ja karvaa, joten imuroitava eniten käytettyjä tiloja useammin, mutten todellakaan joka päivä. Ei ole kyse laiskuudesta vaan siitä, mitä pitää tärkeänä. Lähdenkö esimerkiksi lenkille lasten ja koiran kanssa sinä aikana, kun voisin imuroida pitääkseni nurkat tiptop tms. Ennemmin valitsen lenkin tai lähdetään vaikka kyläilemään niin saa vaihteeksi tuijotella muidenkin pölypallukoita kuin omia.

 

["joopajoo"]

Yhden lapsen kanssa on pikkasen eri kuin kolmen kanssa. On kokemusta. Ja lapsia on erilaisia, toisten kanssa voi tehdä mitä vain ja toisten kanssa mikään ei onnistu. Mun mielestä sulla ei ap oo paljo siinä varaa sädekehää kiillotella.

 

[villakoiran kouluttaja]

Katsos kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin juuri sinä, eivätkä toimi samalla lailla.

Niin ja ap sinäkään tuskin olet sellainen kuin nyt luulet olevasi. Superäiti joka siivoasi samalla tavalla niin kolmen kuin yhdenkin jäljet. Tuskinpa vaan.

Olen aika varma, että tulet huomaamaan merkittävän eron jo kahden lapsen kanssa siinä vaiheessa kun nuorempi oppii liikkumaan = tekemään sotkua tehokkaammin. Itse ainakin yllätyin miten suuri ero on yhdessä tai kahdessa lapsessa. Kolmas tässä nyt opettelee liikkumista... ihan jännittää miten paljon kohta saa siivota kun tuntuu, että nytkin sitä tekee kaiken liikenevän ajan. Toisaalta vanhemmasta päästä (5v.) taas alkaa jo olla kotitöissä avuksi.

Ajattele ap niin, että on ihanaa kun sinä jaksat, se ei tosiaan ole itsestäänselvyys. Lapsiperheissä (tieysti muissakin mutta usein lasten mukana tulee murhe jo toinenkin) kun on yhtä ja toista isompaakin murhetta kuin päivittäinen imuroiminen.

 

[chef]

Kun mulla ei ollut lapsia lainkaan, kämppä kiilsi ja lattiasta pystyi peilaamaan omaa kuvaansa.

Kun mulla oli yksi lapsi, imuroin edelleen joka ilta ja moppasin lattiat.

Kun lapsia oli kaksi, imuroin enää vain joka toinen ilta ja lattiat moppasin sillointällön ja sunnuntaina.

Nyt, kun lapsia on kolme imuroin kyllä monasti ns. pikaisesti, mutta kunnon imuroimiseen (koko kämppä) ja lattioidenpesuun en todellakaan kykene edes joka viikko.

Osansa tekee se, että lapsia on nyt useampi, mutta toki myös se, että kämppä on kolme kertaa suurempi ja ennen kun pääsen siihen imuroimisvaiheeseen, pitää ensin roudata puoli maailmaa lattialta hyllyille.

Jos joku ei ymmärrä, niin sitten ei ymmärrä.

 

["vieras"]

Kun meillä oli vaan 3 lasta, niin me pidettiin perjantaisin siivouspäivä, ja kerran kuussa pyyhittiin pölyt myös seinistä ja imuroitiin katto. Sittemmin muutettiin isompaan taloon ja lapsimäärä kasvoi, nyt kuuden lapsen kanssa, joista puolet on jo aktiivisesti harrastavia kouluikäisiä, on tyydyttävä esim 8v pojan imurointitasoon, 11v ruuanlaittotaitoon, 4v itsenäiseen omien lelujen keräämiseen...taso on laskenut huomattavasti, mutta en millään kerkeä, ainoat pakolliset on ruokahuolto ja suht puhtaat vaatteet ja lakanat Kuskaamista riittää kun asutaan vähän syrjemmässä: tänään olen käynyt neljä kertaa muskarissa (siis kaksi vienti- ja tuontireissua), 5 kertaa koululla (kävin päivällä yhden kanssa lääkärissä), käyttänyt yhden soittotunnilla, toisen shakkikerhossa, kolmannen koripallossa, neljännen partiossa ja kerrottakoon esim että keittiön pöytää ei ole pyyhitty koko päivänä!!

 

["vieras"]

Kyllä se on totta että useamman lapsen myötä sotkuisuustaso ja sietokynnys sotkulle nousee, ei vaan jaksa olla koko ajan imurin ja rätin kanssa riehumassa, se on ihan turhaa kun hetikohta on samannäköistä. Ei ihminen pölyyn kuole jos ei joka päivä imuroi. Sotku kertyy tiettyyn pisteeseen niin ettei jaksa enää katsoa, kuten meillä just äsken, imuroitiin ja oiottiin ja yhdeks illaksi on kivan siistiä, viikon päästä ehkä seuraavan kerran. Tehokkaina koti-intoilujaksoina imuri saattaa olla seinässä muutaman kerran viikossa.