Onko koirani poikkeuksellisen arka? Vähän reilu 1-vuotias koira

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "koirallinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"koirallinen"

Vieras
Kun on nukkumassa, pomppaa säikähtäneenä ylös, jos kuuluu joku oudompi ääni.

Samoin jos kotona olen vaikka laittanut repun jakkaran päälle, koira pitää sitä pelottavana. Murisee repulle ja lähestyy suunnilleen ryömimällä toisesta päästä taloa, oikein varovaisesti repun luo. Ensin tosiaan tekee sellaista sahaavaa liikettä, maha maassa, ja kurottelee kohti pelottavaa asiaa. :(

Tietenkin uutena vuotena pelkäsi paukkuja ihan hirveästi, eikä mielellään edes mennyt ulos, vaan pyrki koko ajan sisälle silloinkin.

Mitä tuollaisen kanssa voi nyt tehdä? Se on ihan varmaa, että jalostuskelpoinen se ei ainakaan taida olla?! Muuten on tosi nätti ja terve. Mutta pää taitaa olla paskana. :(

Ensin kuvittelin tuon olevan nuoruuden "mörköilyä", mutta minusta koira on nyt ihan jatkuvasti säikky ja säpsy.
Voiko tuon koiran itsevarmuutta mitenkään vahvistaa enää tässä vaiheessa, vai onko peli kokonaan menetetty? Voiko tuollaisen koiran kanssa elää, vai pitääkö se lopettaa? Stressaavaahan tuollainen on. :(
 
minkä ikäisenä koira on teille tullut, ja onko se kokenut jotakin pelottavaa mikä voisi aiheuttaa nämä?! lopettaminen ei ainakaa ole oikea ratkaisu tähän asiaan!

Meillä koira pelkäsi aluksi ihan hirveästi, mutta kouluttamalla ja kehumalla hyvistä asioista rohkastui ja nyt on elämänsä intoa täynnä.
 
[QUOTE="Juh";25979448]Ensiksi varmaankin miettisin, vaikuttaako oma käytös koiraan? Ts. ruokitko koiran epävarmuutta? Onko koiraa sosiaalistettu kunnolla?[/QUOTE]

Olen yrittänyt olla kannustava. Ollaan käyty tutkimassa pelottava asia yhdessä, niin, että itse olen mennyt etua ja näyttänyt koiralle, ettei mikään hyökkää päälle.

Olen pyrkinyt sosiaalistamaan koiraa, ollaan käyty eri paikoissa. Kaupungin keskusta oli pentuaikana aivan liikaa, mutta kävimme silti säännöllisin väliajoin kaupungilla hengailemassa. Muihin koiriin ollaan totutettu heti kun koira kotiutui meille. Ollaan käyty isoissa koiraporukoissa ja koiralla on yksi oikein läheinen "bestis", jonka kanssa on saanut viettää paljon aikaa 8-viikkoisesta lähtien.
 
Aran koiran kouluttaminen on itseasiassa aika helppoa. Ensin luot kouluttamalla ja leikkimällä vahvan siteen koiraan niin, että se luottaa sinuun kunnolla.
Sitten alkaa siedätyshoito, nameilla ja kehuilla opetat koiran aina lähemmäs pelottavaa asiaa ja sinun täytyy olla itse tyyneys.
Joillain koirilla sitten on niin pahoja traumoja tai paukkuarkuutta johon tarvitaan lääkitystä.
 
Ei sillä pää ole pipi, mutta olet oikeassa että jalostukseen ei parana käyttää. Sun täytyy hyväksyä koiran luonne ja auttaa sitä tulemaan reippaammaksi (niin reippaaksi kun se voi tulla, koirasi kun on arka luonteeltaan).

Jos et voi auttaa koiraa kärsivällisesti ja rauhallisesti, kirjoituksesta kun vähän paistaa että koiran piirre ärsyttää sua, niin etsi koiralle koti jossa ollaan kärsivällisiä. Tuollainen säpsyminen ei kuitenkaan ole peruste lopetukselle koska koira voi koulutettuna ja rauhallisessa ympäristössä elää onnellisena ja tyytyväisenä.
 
Mä itse välttäisin ehkä sitä kannustamista, raja siihen, että koira tulkitsee sinukin olevan kauhuissaan asiasta, on aika pieni. Positiivinen ehdollistaminen voisi toimia, mutta se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Oletko lukenut kirjaa Kuuntelen koiraani (Jan Fennell)? Suosittelen.
 
jos sinulla on mahdollisuus, niin käytä koira ongelmakoirakouluttajalla, pätevä kouluttaja voi testata koirasi luonteen ja antaa sinulle ohjeet kuinka koiran kanssa toimia.
 
Meillä oli pentu arka myös ainakin 1½-vuotiaaksi. Uskon, että ihan pentuna tuo sosiaalistaminen jäi vähän vähälle, vaikka mielestämme yritettiin kyllä. :( Lenkilläkin se oli tietyissa paikoissa arka, vaikka ikinä sille ei olllut sillä kohdalla sattunut mitään, mikä voisi pelon aiheuttaa. Puhuin kasvattajan ja muiden koiraihmisten kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että meidän pennulla oli juurikin tuo "mörkö-vaihe". Haukkui olemattomille asioille, säikkyi ja öisinkin tepsuttelu ympäri taloa murisemassa. MUTTA se meni kyllä ohi, kun ikää tuli lisää :)

Tutustuimme yhdessä pelottaviin asioihin, kuljimme, kiersimme ja totuttelimme asioihin ja esineisiin.

Toivottavasti teilläkin menee se vaihe ohi :)

Nykyään tuo koira on leppoinen ku mikä, kuorsaten nukkuu milloin missäkin. Siitä paljon puhutusta "koiran unesta" ei ole tietoakaan :D

Jos nuo pelkotilat jatkuu, niin kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan :)

Onnea koiran kanssa jatkossa! :)
 
Ei sillä pää ole pipi, mutta olet oikeassa että jalostukseen ei parana käyttää. Sun täytyy hyväksyä koiran luonne ja auttaa sitä tulemaan reippaammaksi (niin reippaaksi kun se voi tulla, koirasi kun on arka luonteeltaan).

Jos et voi auttaa koiraa kärsivällisesti ja rauhallisesti, kirjoituksesta kun vähän paistaa että koiran piirre ärsyttää sua, niin etsi koiralle koti jossa ollaan kärsivällisiä. Tuollainen säpsyminen ei kuitenkaan ole peruste lopetukselle koska koira voi koulutettuna ja rauhallisessa ympäristössä elää onnellisena ja tyytyväisenä.

Älä lue rivien välistä sellaista mitä ei ole! Tuo on aika jyrkkää syyllistämistä! Ai niin, se kuuluu palstan metodeihin. :D

Koira luottaa minuun.

En vain halua, että koira kärsii. Pelottavissa tilanteissa koira erittää paljon hilsettä, joten huomaan koirasta jo siitä, että nyt on jotain stressaavaa lähettyvillä.
Yritän olla mahdollisimman viilipytty, haukottelen ja venyttelen oikein välinpitämättömän näköisenä. Olen yrittänyt kaikkeni sen eteen, että koira rentoutuisi ja huomaisi, ettei ole mitään hätää.
Koira meinasi kehitellä ukkosestakin pelon syyn, näin kuinka salaman iskiessä koiran silmät suorastaan muljahtivat päässä, mutta osasin rentouttaa itseni juuri oikeassa kohdassa ja näin, miten koira havaitsi, ettei mitään hätää ole tuosta salamoinnista ja jyrinästä. Vaikka itse kammoan ukkosta, koira ei enää viime kesänä yhtään kertaa säikkynyt ukkosta.

Voitteko ehdottaa luotettavaa ongelmakoirien kouluttajaa Keski-Suomessa? Viitasaari/Jyväskylä akselilla? Haluan puuttua tähän nyt tässä vaiheessa, ennen kuin tämä menee vielä pahemmaksi tästä. :(
 
Olen yrittänyt olla kannustava. Ollaan käyty tutkimassa pelottava asia yhdessä, niin, että itse olen mennyt etua ja näyttänyt koiralle, ettei mikään hyökkää päälle.

Millä tavalla olet kannustanut? Ei saa olla liian innokas, vaan puhua pikemminkin välinpitämättömällä/tyynillä äänensävyllä, tai olla puhumatta ollenkaan. Intoilu pahentaa tilannetta.
Luottaako koira sinuun 100% ? Tulee ulkona vapaana luoksesi kun kutsut jne?
Meille tuli 8v rescue-koira Virosta joka pelkäsi kaikkea, esim ilmapalloja, kun olin luonut koiraan luottamus-siteen, aloin kuljettamaan aina ilmapalloja, juttelin niille, koskettelin ja jopa halailin niitä. :D tietenkin hillitysti niin, että en ottanut koiraan kontaktia ja ikäänkuin en huomaisi, että koira edes oli paikalla.
Lopulta koiraa alkoi kiinnostaa ja jos istuin sohvalla ilmapallo vieressä ja koira lähestyi niin sanoin rauhallisesti, että tule vain ja ota nami ja tässä tilanteessa en noteerannut ilmapalloa vierelläni.
Vaikea yrittää pukea sanoiksi miten pitäisi toimia ja toimintamalleja on monia, joten kannattaa käydä koirakouluttajalla.
 
Älä lue rivien välistä sellaista mitä ei ole! Tuo on aika jyrkkää syyllistämistä! Ai niin, se kuuluu palstan metodeihin. :D

Koira luottaa minuun.

En vain halua, että koira kärsii. Pelottavissa tilanteissa koira erittää paljon hilsettä, joten huomaan koirasta jo siitä, että nyt on jotain stressaavaa lähettyvillä.
Yritän olla mahdollisimman viilipytty, haukottelen ja venyttelen oikein välinpitämättömän näköisenä. Olen yrittänyt kaikkeni sen eteen, että koira rentoutuisi ja huomaisi, ettei ole mitään hätää.
Koira meinasi kehitellä ukkosestakin pelon syyn, näin kuinka salaman iskiessä koiran silmät suorastaan muljahtivat päässä, mutta osasin rentouttaa itseni juuri oikeassa kohdassa ja näin, miten koira havaitsi, ettei mitään hätää ole tuosta salamoinnista ja jyrinästä. Vaikka itse kammoan ukkosta, koira ei enää viime kesänä yhtään kertaa säikkynyt ukkosta.

Voitteko ehdottaa luotettavaa ongelmakoirien kouluttajaa Keski-Suomessa? Viitasaari/Jyväskylä akselilla? Haluan puuttua tähän nyt tässä vaiheessa, ennen kuin tämä menee vielä pahemmaksi tästä. :(

Itse sinä lopettamisesta ja pelin menettämisestä puhuit ja siitä että koira on pipi päästään... Siksi sanoin että tunnut nyt vähän ylireagoivan tätä ongelmaa joka kuitenkin on koulutettavissa. Hyvä että nyt lähdet sitä työstämään oikein tosissasi. :) Toivotan onnea eteenpäin.
 
Itse sinä lopettamisesta ja pelin menettämisestä puhuit ja siitä että koira on pipi päästään... Siksi sanoin että tunnut nyt vähän ylireagoivan tätä ongelmaa joka kuitenkin on koulutettavissa. Hyvä että nyt lähdet sitä työstämään oikein tosissasi. :) Toivotan onnea eteenpäin.
Todellakin lopetan, mikäli myös ongelmakouluttaja toteaa, ettei asialle ole mitään tehtävissä.
 
Jos et löydä pätevää ongelmakoirakouluttajaa (sellaista, joka kouluttaa positiivista vahvistamista käyttäen, eikä todellakaan suostu tekemään mitään "luonnetestejä". Nämä ovat niitä "koirakorjaajia" joista kannattaa pysyä kaukana.) niin sujuuko englanti? Tilaa vaikka adlibriksestä kirja nimeltä "Click to Calm" (toivottavasti muistan kirjan nimen oikein) ja ala harjoittelemaan sen ohjein ja klikkerin kanssa.
 
Todellakin lopetan, mikäli myös ongelmakouluttaja toteaa, ettei asialle ole mitään tehtävissä.

anteeks vaan, mut anna se koira eteenpäin samantien, koska noi sun puheet alkaa olla sellasia et haluat koirasta eroon! koiran lopettaminen on aivan tyhmä idea! ei eläinlääkärit suostu lopettamaan koiraa sen takia, että se pelkää jotakin! jos olisin sinä niin myisin tai antaisin koiran eteenpäin, kun et näköjää itse kestä sitä!

ja puhut itses vähä pussii näillä sun kirjotuksilla!
 

Yhteistyössä