Mä en oikeastaan ymmärrä, että mikä siinä oikeassa kynäotteessa loppujen lopuksi on se taika, että sitä toitotetaan. Siis, toki jos kynä on kädessä kuin 1-vuotiaalla lusikka, eli nyrkissä, niin sitten... Mutta jos siis kuitenkin piirtäminen ja kirjoittaminen onnistuu ns. väärälläkin otteella, niin mikä siinä on kamalaa? Siis voiko siitä olla oikeasti haittaa?

Mä en ole koskaan osannut pitää kynää ns. oikein kädessä. Muistan isäni joskus repineen pelihousunsakin sen vuoksi, mutta se nyt oli lähinnä sellainen turhautunut tuhahdus. Mä en ole kokenut tästä "virheasennosta" mitään haittaa itselleni. Käsialani on aina ollut hyvä, ja sen lisäksi harrastan piirtämistä/maalaamista. Lukiossa samalla luokalla kanssani oli tyttö, joka piti kynää aivan samalla tavalla kädessä kuin minäkin. Enkä mä sitäkään olisi huomannut, ellei silloinen opettajamme olisi siitä leikkisästi huomauttanut. Niin, ja tämäkin tyttö harrasti/harrastaa piirtämistä.