Toggle sidebar

Lapsen näköinen nimi (nimen keksimisestä kysymys)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MolliMelooni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
No meidän esikoinen ainakin oli syntymähetkestään asti oma itsensä. Topakka, liinatukkainen suomalainen poika, joka ei huutanut vaan murahti. Periaatteessa rauhallinen, mutta kiukustuneena aivan itse piru. Ja hirveän kova tekemään töitä.

Hätäkastepapereissa oli äidinisän nimi, mutta lopulta poika kastettiin isänäidinisän mukaan, erään suomalaisen kirjan päähenkilön kaimaksi. Ja olemme kuulleet varmaan ainakin 50 kertaa, että onpa nimensä oloinen poika.
 
Voin sanoa että ku meiän poika synty ni otiin ajateltu nimeksi Sisu. No poika ku synty ja oli liki viis kilonen ja näytti ihan Sampolta eihän hälle voinu antaa nimeksi Sisu vaan hänestä tuli Sampo. Ja ei vois nimi enään paremmin hänelle passata.
 
[QUOTE="vieras";26049304]No ei se nyt niin outoa ole. Kyl varmaan sullakin on ollut semmonen fiilis, et tää on nyt se just oikee nimi. Vaikka olisit tiennyt nimen paljon ennen lapsen syntymää.[/QUOTE]

No ei ole ollut. Miksi on vaikea uskoa tai hyväksyä, että tämä asia on minulle outo?
 
Meillä on ns. pehmeä nimi pojalla. lista oli piiitkä ja kun saatiin ultrakuvat niin vauva vaan näytti ihan sen nimiseltä niin muut nimet häipyi listasta :) ja edelleenkin näyttää 1 vuotiaana..
 
[QUOTE="vieras";26049304]No ei se nyt niin outoa ole. Kyl varmaan sullakin on ollut semmonen fiilis, et tää on nyt se just oikee nimi. Vaikka olisit tiennyt nimen paljon ennen lapsen syntymää.[/QUOTE]

Minulla ei ainakaan ole ollut :O. En ylipäänsä ymmärrä, että vaikka Maijan pitäisi olla tietyn näköinen, oikeasti kuvaavat nimet kuten Sisu tai Keiju eri asia (mutta niistäkin olen sitä mieltä, että vauvasta ei oikein voi sanoa minkälainen sisupussi tai keijukainen siitä saattaa kasvaa).
Mutta ehkä joskus koen sitten tällaisen intuition ja sitten ymmärrän :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja SeInka:
Minulla ei ainakaan ole ollut :O. En ylipäänsä ymmärrä, että vaikka Maijan pitäisi olla tietyn näköinen, oikeasti kuvaavat nimet kuten Sisu tai Keiju eri asia (mutta niistäkin olen sitä mieltä, että vauvasta ei oikein voi sanoa minkälainen sisupussi tai keijukainen siitä saattaa kasvaa).
Mutta ehkä joskus koen sitten tällaisen intuition ja sitten ymmärrän :).
Click to expand...

En itse ainakaan ajattele, että joku nimi näyttää joltakin. Joku nimi vain tuntuu oikealta tai hyvältä tai sopivalta.
 
[QUOTE="vieras";26049528]Ehkä siksi, et yleensä tulee jonkinlainen fiilis tai varmuus. Mut kait sit joillekin nimi aika yhden tekevä.[/QUOTE]

Ei minulle ainakaan ole yhdentekevää, minkä nimen lapselleni annan, ei ollenkaan. Mutta en näe yhteyttä nimen ja lapsen ulkonäön tai luonteen välillä.
 
[QUOTE="vieras";26049528]Ehkä siksi, et yleensä tulee jonkinlainen fiilis tai varmuus. Mut kait sit joillekin nimi aika yhden tekevä.[/QUOTE]

Meidän lapselle valitsemamme nimi oli ja on erittäin merkityksellinen ja tärkeä. Se löytyi/rakentui raskauden aikana täydelliseksi meidän mielestä. Se ei missään nimessä ollut yhdentekevä. Lapsi syntyi nimeensä ja on sen jälkeen tehnyt nimestään itsensä näköisen.

Nimien suhteen siis toki on fiiliksiä. Se juttu mitä tässä ketjussa ihmettelin on se vastasyntyneen jonkin nimiseltä näyttäminen (mitä en siis näe).
 
Meillä esikoinen sai juuri sen nimen jota oltiin mietitty odotusaika,se tuntui ihan oikealta heti.Kakkosen kohdallakin oli nimi valmiina,mutta muistan kun poika syntyi ja katseltiin häntä ja sitten toisiamme ja todettiin että ei,uusi nimi tarvitaan,se ei vaan tuntunut oikealta.Kolmoselle taas häthätää heitetty sairaalanimi olikin ihan nappivalinta ja se jäikin käyttöön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MolliMelooni:
Meidän lapselle valitsemamme nimi oli ja on erittäin merkityksellinen ja tärkeä. Se löytyi/rakentui raskauden aikana täydelliseksi meidän mielestä. Se ei missään nimessä ollut yhdentekevä. Lapsi syntyi nimeensä ja on sen jälkeen tehnyt nimestään itsensä näköisen.

Nimien suhteen siis toki on fiiliksiä. Se juttu mitä tässä ketjussa ihmettelin on se vastasyntyneen jonkin nimiseltä näyttäminen (mitä en siis näe).
Click to expand...

Minusta se on enemmänkin sanonta, että näyttää nimeltään. Se kuvaa tunnetta, että ihminen on nimensä kaltainen. Ei sitä, että tietty nimi näyttää tietynlaiselta (fyysiset piirteet tai ominaisuudet) vaan et nimi sopii kantajalleen ja nimenantajasta tuntuu et nimi on juuri oikea.

Eli sinulla on syntynyt fiilis, et nimi on juuri sinun lapsellesi oikea. Eli lapsesi on nimensä näköinen.
 
no meillä oli jokunen nimi valmiina tytölle ennen kun hän synty, mutta sitten kun nähtiin pieni ekaa kertaa, tuli heti sellanen olo, että nämä nimet ei sovi tytölle. meni siis koko nimi asia uusiksi, kun ei ne nimet vaan yksinkertasesti sopinu tytön ulkonäköön. mutta keksittiin kuitenkin tytölle nimi, joka on kaunis, ja sopii kun nyrkki silmään :)
 
[QUOTE="vieras";26049621]Minusta se on enemmänkin sanonta, että näyttää nimeltään. Se kuvaa tunnetta, että ihminen on nimensä kaltainen. Ei sitä, että tietty nimi näyttää tietynlaiselta (fyysiset piirteet tai ominaisuudet) vaan et nimi sopii kantajalleen ja nimenantajasta tuntuu et nimi on juuri oikea.

Eli sinulla on syntynyt fiilis, et nimi on juuri sinun lapsellesi oikea. Eli lapsesi on nimensä näköinen.[/QUOTE]

Nimi oli oikea, juu. Siinä vaiheessa ei ollut mitään tietoa, kuka sitä tulee kantamaan. Saatuaan nimensä lapsi tietysti alkaa näyttämään juuri sen nimiseltä. Eli meillä oli fiilis nimestä, ei lapsesta.

Edelleenkään se ei ole se pointti, vaan ketjussa keskusteltu asia siitä, miten joku vastasyntynyt ei ole näyttänyt jonkin nimiseltä tai on saanut toisen nimen koska näytti siltä.
 
Sukuun syntyi poika, jolla oli paksu, punainen tukka. Lapsi oli tosi vanttera, nyrkitkin kuin sepällä. Kun näimme pojan, oli hän aika pullukka, hyvin syönyt ja syötetty. Poika sai nimen Ukko...Se sopi hänelle erittäin hyvin, paremmin kuin Niklas, Noel...
 
Alkuperäinen kirjoittaja MolliMelooni:
Saatuaan nimensä lapsi tietysti alkaa näyttämään juuri sen nimiseltä. Eli meillä oli fiilis nimestä, ei lapsesta.
Click to expand...
Meillä myös. Nimet valmiina jo raskausaikana, ja ihan "nimiensä näköisiä" nuo ovat vielä vuosia myöhemminkin.

En oikein tiedä, miltä tämän tulevan vauvan tulisi näyttää, että suunniteltu nimi ei hälle sopisi. Mun mielestä vain harva nimi näyttää joltain, suurin osa sopii just sille jolle se on annettu (paitsi tietyt merkitysnimet kuten Keiju tai Uljas voi aiheuttaa joskus tahattomia mielleyhtymiä, mutta ei vastasyntyneestä kyllä voi nähdä tuleeko tästä keijumainen tai uljas).
 
Meillä oli mietittynä muutama vaihtoehto tytölle ja pojalle. Aateltiin että kattoo sitten miltä tulokas näyttää. Odotusaikana kutsumanimi oli jotain aivan muuta hömppää.
Salissa sitten molemmille tuli mieleen sama nimi kun ekakerran nähtiin poika. Joten se hänestä sitten tuli ja kai se sitten meni just silleen että nimensä näkönen lapsi. Toinen vaihtoehto ei sillon yhtään tuntunu oikealta.
 
eka tyttöni sai nimen uneni perusteella,isänsä kyllä ehdotti niinkin hohdokasta nimeä kuin Diana :D ei tosiaankaan tullut Dianaa..en missään vaiheessa ajatellut,etteikö tyttö ole nimensä näköinen..toiselle tytölle nimen keksi isänsä,antoi mulle 3 vaihtoehtoa ( itselläni ei tullut mitään nimeä missään vaiheessa mieleen ) ja niistä valitsin sen,mikä mielestäni oli paras ( mies piti nimeä myös parhaimpana ) ja sillä nimellä on neitiä kutsuttu syntymästä asti,vaikkei vielä ole ristiäisiä ollut.
 
Me ei tiedetty esikoisesta odottaessa kumpi on tulossa ja mietittiin valmiiksi mieleisiä nimiä sekä tytölle että pojalle. Poika tuli ja pojalle oli etukäteen vahvimpina nimivaihtoehtoina Antti tai Tuomas. Todettiin melkein samantien kun poikaa katseltiin, että ei tämä ole kyllä kumpikaan, sama tunne tuli sekä mulle että miehelle. Sopiva nimi löytyi parin viikon päästä, tuli mieleen ihan ykskaks ja sen vaan tiesi että siinä se nimi on, tuntui oikealta heti meistä molemmista. Vastaavasti kuopuksesta tiedettiin, että todennäköisesti tulee tyttö. Sillä kertaa ei kauheasti nimiä etukäteen mietitty, mutta Venla nousi silti jostain mieleen. Kävikin niin, että ystävät saivat muutamaa kuukautta aiemmin tytön, joka nimettiin Venlaksi, joten se nimi unohdettiin-ja hyvä niin, koska ei tuosta rymy-reetasta Venlaa saa tekemälläkään. Nimi kuopukselle löytyi sitten samalla tavalla kuin esikoisellekin, eli fiilispohjalta. Heti kun nimeä maisteltiin, tuntui se oikealta lapselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bonaire:
eka tyttöni sai nimen uneni perusteella,isänsä kyllä ehdotti niinkin hohdokasta nimeä kuin Diana :D ei tosiaankaan tullut Dianaa..en missään vaiheessa ajatellut,etteikö tyttö ole nimensä näköinen..toiselle tytölle nimen keksi isänsä,antoi mulle 3 vaihtoehtoa ( itselläni ei tullut mitään nimeä missään vaiheessa mieleen ) ja niistä valitsin sen,mikä mielestäni oli paras ( mies piti nimeä myös parhaimpana ) ja sillä nimellä on neitiä kutsuttu syntymästä asti,vaikkei vielä ole ristiäisiä ollut.
Click to expand...

Minkä kielinen tuo toisen tytön nimi?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa