Miten ihmeessä te yh-äidit jaksatte?

["ihmetys"]

Taas olen tämän viikon ykisn 3,5v lapsen kanssa joka flunssassa,mies työmatkalla koko viikon. Miten ihmeessä te jaksatte jotka olette kotona aina vastuussa lapsesta/lapsista yksin?

 

["aamuvirkku"]

en ymmärrä minäkään. kaikki pisteet vielä monen lapsen yh-mammoille!

 

[MarieHos]

Eiköhän kaikkeen sopeudu. Se kun on vaan jaksettava, niin ei auta muukaan.

Reissu yh-täälläkin, mies on nyt pari viikkoa poissa taas ja yksinään arkea joutuu pyörittää kahdelle lapselle.
Viime syksynä mies oli 4kk poissa ja tulevana syksynä 5kk.
Pakko jaksaa.

 

[Zefyrina]

Kai siihen on sopeutunut kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Jaksaa kyllä, kun lapsi on aina ollut helppo tapaus.

 

[yhis]

niimpä, mies on viikot poissa joten tää yh-elämä tuntuu raskaalta. Oikea yh-kaveri ei ymmärrä mistä marmatan, mutta onneksi hänen toinen lapsi käy päiväkodissa melkein päivittäin. Itsellä saman ikäiset ja molemmat kotona! Silti hatun nosto heille jotka tekee tän kaiken yksin arjet,juhlat ja viikonloput yhden tai useamman kanssa.

 

[fortunate]

Miksi en jaksaisi?
Mä en ole ikinä tajunnut naisia jotka EIVÄT pärjää lasten kanssa yksin, vaikka lapsia olisi useampikin.
Hienoa kyllä, että niillä jotka kokevat etteivät pärjäisi ilman kumppania on se kumppani.

 

[....]

En ole yh, mutta siltä monesti tuntuu. Ja olen sitä mieltä, että nyt kun lapsi on osan viikosta hoidossa, elämä on paljon rankempaa. Kun lapsi oli koko ajan tässä, siihen tottui. Ei osannut haaveilla paremmasta

 

["mellan"]

Välillä tuntuukin ettei jaksa. Vaikka mulla onkin "vain" yksi lapsi. Kun pitäis jaksaa käydä töissäkin ja kotihommatkin tehdä.

 

[MarieHos]

Miksi en jaksaisi?
Mä en ole ikinä tajunnut naisia jotka EIVÄT pärjää lasten kanssa yksin, vaikka lapsia olisi useampikin.
Hienoa kyllä, että niillä jotka kokevat etteivät pärjäisi ilman kumppania on se kumppani.

No se on se mihin on tottunut. Jos on tottunut että kumppani auttaa lastenhoidoissa, ja yhtäkkiä jääkin yksinään niin onhan se alku haasteellista =)
Mutta kaikkeen tottuu ja yh-elämäänkin on vaan sopeuduttava. Ja mitä enemmän sitä itsekseen kaiken tekee, sitä paremminhan sitä pärjää.

 

["Aamukahvi"]

no aika raskasta oli, kun lapset oli pienempiä, nyt melkoisen lennokasta ja kiireistä, kun ovat isompia. Ihan tip top meillä ei huusholli ole, eikä ole aikaa ja jaksamista ihan kaikkeen, mitä haluaisi, mutta näillä mennään. Kuitenkin helpompi näin, kuin sietää huonoa parisuhdetta ja hoitaa sitä kolmatta lasta, eli miestä.

 

[EX YH]

Lähdin lätkimään lasten kanssa kun toinen oli alle 2kk ja toinen 1,4 vuotta. Ostin remonttia vaativan talon, autoa ei ollut ja lähimpään kauppaan 2km. Lisäksi oli vielä kolme koiraa Apua oli vaikea saada ja kun talvella kauheassa lumisateessa työnsi rattaita kauppareissulta tullessa niin välillä tuli äitiä ikävä Mutta illalla kun ihanat lapset nukkuivat, talo oli siisti ja sain istua rauhassa sohvalla ilman narsistiexäni painostava seuraa - minä nautin. Se oli sen arvoista

Ja se mikä siitä seurasi, että kun tapasin nykyisen mieheni (oltu yhdessä kohta 10 vuotta) osasin arvostaa aivan tavallisia asioita ja muistin ehkä kiittää miestäni asioista joita toiset pitivät itsestäänselvyytenä.

Se mikä ei tapa- vahvistaa

 

[fortunate]

No se on se mihin on tottunut. Jos on tottunut että kumppani auttaa lastenhoidoissa, ja yhtäkkiä jääkin yksinään niin onhan se alku haasteellista =)
Mutta kaikkeen tottuu ja yh-elämäänkin on vaan sopeuduttava. Ja mitä enemmän sitä itsekseen kaiken tekee, sitä paremminhan sitä pärjää.

Niin, toi on totta, että sen kokee usein helpoimmaksi mihin on tottunut.
Parisuhteessa olevien kavereiden juttuja kun kuuntelee niin tuntuu joskus että huh huh, miten noi jaksaa sitä MIESTÄ ja taas he ihmettelevät miten kukaan pärjää ilman.
Mä en ole ikinä saanut sellaista "osallistuvan" ja kotona jatkuvasti asuvan klo8-16x5pv/vko töitä tekevän miehen mallia joten en ole ikinä sellaista osannut kaivatakaan, oikeastaan päinvastoin.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

yllättävästi sitä jaksoi silloin aikanaan,lapset olivat sillloin 1v ja 4v.kävin töissä bussilla 15km päässä.aamulla lapset hoitoon puol7 ja iltapäivällä olin hakemassa niitä 17.00 kauppaan suoraan sen jälkeen,kotona ruoka äkkiä lämpenemään,yleensä en kerenny nähä tätä 1v kun yhden tunnin päivässä,hän kun meni nukkumaan jo ennen seiskaa illalla.illalla kun lapset nukkui niin tein seuraavan päivän ruuan valmiiksi.kumminkin jaksoin olla iloinen ja energinen,noi ajat on vahvistanut mua ihmisenä aikas lailla.en hirveän helposti nujerru.

 

["shihtzu"]

No kyllä tää yh elämä on paljon helpompaa kuin silloin kun exä vielä tässä majaili. Silloin ei tiennyt yhtään, milloin toinen tulee töistä ja milloin töihin menee, millä tuulella se milloinkin ja tekeekö se kotona yhtään mitään. Nyt minä tasan tiedän mitä milloinkin tapahtuu, eikä tarvitse miettiä ja pähkäillä.
Onneksi on turvaverkostoa, jotka tarvittaessa auttavat kyllä.

 

["mä"]

Kyllähän se aika paljon ottaa. Itse olen totaaliyh, joten olen 100% vastuussa lapsestani. Itse olen opiskelija ja teen töitä opintojen ohessa rahoittaakseni elämisemme ja olenkin monta kertaa kiittänyt luojaa ihanasta nuoresta naisesta, joka usein auttaa lapseni hoidossa kun minulla on töitä. Huomaan osaavani arvostaa ihan pientäkin apua enemmän kuin ennen lasta.

 

["Kolmen äitee"]

Kolme alle kouluikäistä ja koen arkemme oikein ihanana Olen melkein aina lasten kanssa, tarvittaessa käytän lastenhoitajaa apuna. Joskus enemmän, joskus vähemmän.

 

["vierastus"]

Paljon helpompaa tämä elämä on yh:na kuin oli naimisissa ollessa. Lähinnä siis henkisesti helpompaa, oma hyvä mieli heijastuu myös arkeen jolloin sitä arkea jaksaa paremmin. Onhan tämä toki melko hektistä välillä mutta kun tietty rutiini millä arki sujuu niin en minä tätä mitenkään raskaana koe.
Lapsia on neljä.
Kaikista parasta tässä on "oma tupa oma lupa".

 

[lissukka.]

juu en tiedä kyllä miten pärjäisin yhoona. Kai kaikkeen tottuu ja onhan mun lapsilla myös läheiset isovanhemmat, jotka vois auttaa. Päivät on ollut nyt raskaana ollessa yhtä selviytymistä yhden vilkkaan uhmaikäisen ja yhden temperamenttisen vauvan kanssa tosin noi lapset ei ollu yhtä ärsyttäviä silloin vielä kun en ollut raskaana joten eiköhän pinna ole tiukilla ihan raskauden takia. =)

 

["minnis"]

Olen merimiehen rouva ja kahden lapsen äiti. Meidän arki lasten kanssa kolmestaan sujuu mukavasti. Mitenkään huippusiistiä meillä ei ole, mutta kaikki hommat tulee hoidettua. Tavataan paljon kavereita, kun ei ole isi jaloissa pyörimässä

Tylsää on se, että kahden pienen kanssa ei voi esim. lähteä pyöräretkelle vain yhden aikuisen voimin. Tosin esikoinen on nyt vähän harjoitellut pyöräilyä, joten ehkä lähipuistoon vielä kevään aikana...

 

["Minx"]

Jaksan, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Mulla ei lapset ole koskaan isän luona. Lisäksi pyöritän yritystoimintaa joka syö kaiken "ylimääräisen" ajan mutta on pakollista rahallisesti. Välillä on niin väsy ja masentunut olo, että ei tosikaan. Mutta tästäkin ajasta selvitään...

 

["tiinuska"]

En ole yh. Mutta mies on rekkakuski ja pitkin Suomen niemeä hyvin huitelee mennä. Meillä on kolme lasta ja yksinpä niiden kanssa on saanut elää ja olla. Ja on ollut pakko jaksaa ja pakko pärjätä. Ja vaikka mies on kotona niin ei nukkuvasta miehestä ole iloa.. ei äidille eikä lapsille. Ja kun arki pyörii niin,että vastuu on minulla lapsista yms. niin eipä mies sitä kovin innokkaasti ole itselleen edes ottamassa.

 

["nelli"]

onko siinä muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jos on niin moraaliton että on yh:ksi päätynyt. toki lesket ovat eri asia ja heille kaikki kunnioitus ja arvostus, mutta muut yh:t ovat kyllä soppansa itse keittäneet.

 

["mä"]

[QUOTE="minnis";26057758]Olen merimiehen rouva ja kahden lapsen äiti. Meidän arki lasten kanssa kolmestaan sujuu mukavasti. Mitenkään huippusiistiä meillä ei ole, mutta kaikki hommat tulee hoidettua. Tavataan paljon kavereita, kun ei ole isi jaloissa pyörimässä

Tylsää on se, että kahden pienen kanssa ei voi esim. lähteä pyöräretkelle vain yhden aikuisen voimin. Tosin esikoinen on nyt vähän harjoitellut pyöräilyä, joten ehkä lähipuistoon vielä kevään aikana...[/QUOTE]

Mietin usein, että kun te monet naimisissa olevat vertaatte itseänne yksinhuoltajiin niin ettekö voi jakaa edes lasta koskevia päätöksiä miehenne kanssa saati että tekisitte ne päätökset yhdessä? Tuo on yksi raskaimmista asioista yksinhuoltajuudessa, että kaikki päätökset on tehtävä aivan yksin, ilman toisen mielipidettä tai tukea. Myös taloudellinen tilanne ilman toisen osapuolen osuutta on aika hermoja ja jaksamista koettelevaa.

 

["mä"]

[QUOTE="nelli";26057780]onko siinä muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jos on niin moraaliton että on yh:ksi päätynyt. toki lesket ovat eri asia ja heille kaikki kunnioitus ja arvostus, mutta muut yh:t ovat kyllä soppansa itse keittäneet.[/QUOTE]

Höpöhöpö...

 

["shihtzu"]

[QUOTE="nelli";26057780]onko siinä muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jos on niin moraaliton että on yh:ksi päätynyt. toki lesket ovat eri asia ja heille kaikki kunnioitus ja arvostus, mutta muut yh:t ovat kyllä soppansa itse keittäneet.[/QUOTE]

Mitä moraalitonta yh on tehnyt, jos esim. mies on ottanut ja jättänyt naisen yksin, ei sitten mitään. Ei sitä miestä väkisin voi pitää ja toisekseen, kuten sanoin, meidän elämä on helpottunut siitä, kun exä päätti lähteä.