I
Itku Pilli
Vieras
Kun mulla on todella vaikeuksia käsittää saati hyväksyä miehen pornon katselua. Tästä on miehen kanssa paljon käyty keskustelua, ja hän n. vuosi sitten kertoi ettei moista tarvitse, jos se kovasti häiritsee ja loukkaa minua. Ja hän ymmärtää sen. Kuulemma vuosi menikin ilman, mutta nyt sitten lipsahti, ja mies itse kertoi silloin tällöin katsoneensa pornoa viime aikoina. (Koska keväällä alkaa kai kuulemma hyrräämään nuo himot erilailla..)
Hän on itse asiasta pahoillaan, koska tietää sen loukkaavan minua, ja häntä itseään ahdistaa se että sen katsominen on niin helposti saatavilla, ja hän on siihen "sortunut." Mutta miten ihmeessä itse oppisin suhtautumaan asiaan? Yritän kovasti ajatella asiaa järjellä, että kyse on vaan masturboimisesta ja mies siihen useimmiten tarvii sen visuaalisenkin puolen, mutta en voi sille mitään että koen tän asian takia itseni vastenmielisemmäksi kuin uskoisikaan. Vertaan itseäni noihin "täydellisiin" naisiin, ja ahdistun koska en itse ole noin upea kroppainen. Varmasti asiaa pahentaa fakta että olen raskaana (kolmas lapsi), enkä ole koskaan raskaana ollessa edes sen vertaa sujut kroppani kanssa kuin normaalisti. Kuulemma olen kaunis ja upea nainen, raskaana tai ei, mutta tää ongelma on lähinnä oman pään sisäpuolella.
Mutta miten siis suhtautua, itken täällä miehen tunnustuksen takia silmät päästäni, en jaksa olla vihainen, olen vaan äärettömän loukkaantunut, asia sattuu, ja vihaan ja häpeän entistä enemmän omaa ulkomuotoani. Haluaisin unohtaa asian vaan olankohautuksella, mutta en ole siihen vielä koskaan pystynyt. Koen toisen pornon katsomisen yhtä pahana kuin pettämisen. Auttaisikohan mua jonkinlainen terapia tms..? Ja pitääkö parisuhteessakin pornon katselu vain hyväksyä osana miehen luontoa?
Hän on itse asiasta pahoillaan, koska tietää sen loukkaavan minua, ja häntä itseään ahdistaa se että sen katsominen on niin helposti saatavilla, ja hän on siihen "sortunut." Mutta miten ihmeessä itse oppisin suhtautumaan asiaan? Yritän kovasti ajatella asiaa järjellä, että kyse on vaan masturboimisesta ja mies siihen useimmiten tarvii sen visuaalisenkin puolen, mutta en voi sille mitään että koen tän asian takia itseni vastenmielisemmäksi kuin uskoisikaan. Vertaan itseäni noihin "täydellisiin" naisiin, ja ahdistun koska en itse ole noin upea kroppainen. Varmasti asiaa pahentaa fakta että olen raskaana (kolmas lapsi), enkä ole koskaan raskaana ollessa edes sen vertaa sujut kroppani kanssa kuin normaalisti. Kuulemma olen kaunis ja upea nainen, raskaana tai ei, mutta tää ongelma on lähinnä oman pään sisäpuolella.
Mutta miten siis suhtautua, itken täällä miehen tunnustuksen takia silmät päästäni, en jaksa olla vihainen, olen vaan äärettömän loukkaantunut, asia sattuu, ja vihaan ja häpeän entistä enemmän omaa ulkomuotoani. Haluaisin unohtaa asian vaan olankohautuksella, mutta en ole siihen vielä koskaan pystynyt. Koen toisen pornon katsomisen yhtä pahana kuin pettämisen. Auttaisikohan mua jonkinlainen terapia tms..? Ja pitääkö parisuhteessakin pornon katselu vain hyväksyä osana miehen luontoa?