Toggle sidebar

Huudatteko lapsillenne suuttuessanne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja annanna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

annanna

Vieras
Tämä ihmetyttää.. Jatkuvasti esim ruokakaupassa näkee vanhempia jotka karjuvat lapsilleen "älä koske siihen, älä mene sinne, älä tee tätä, älä tee tota, lopeta, pysähdy, nyt tottelet jne.."
Kaikenlisäksi tämän karjumisen tehon huomaa siitä ettei lapset usein reagoi tähän huutamiseen, ainakaan toivotulla tavalla.
Missäköhän on vika, eikö lapsia voi "komentaa" huutamatta? Mun mielestä on tosi huomiota herättävää ja ennenkaikkea karmean epäesimerkillistä huutaa lapsille kaikista pienistä asioista mistä voisi sanoa ihan toisella tavalla. Mun oma tyttö kysyi joskus kaupassa että miksi toi äiti huutaa sen lapselle. Lapsi yritti työntää itse ostoskärryä..
Kaikki hermostuu joskus, enemmän tai vähemmän, mutta tätä huutamista näkee paljon ja se kummastuttaa mua. Ymmärtääkö kukaan pointtia :)
 
Huudan kahdesssa tapauksessa. Huudan kiellon, jos tekee jotain todella kiellettyä, tyyliin juoksee ajotielle, niin silloin todella karjun. Tai sitten toisaalta huudan, jos todellla todella menetän malttini meidän uhmiksen kanssa. Tämä ei hyvä ja sattuu aika harvoin, mutta silti aina harmittaa.

En kyllä itse ole julkisella paikalla törmännyt useinkaan huutavaan vanhempaan.
 
Tässä muutamia syitä, jotka tulee helpsti mieleen:
* vanhemmilla on pinna koko ajan kireällä, työ stressaa ja lasten ja kodin pitäisi olla täydellisiä
* aikuiset eivät muista, että lapset ovat lapsia ja heidän pitäisi myös saada olla lapsia

Tuollainen "huutamisputki" jää helposti päälle, jos sitä ei tajua stopata ja tajuta, että yleensä lapset tottelevat vähemmälläkin karjumisella ja jopa katseesta kun siihen oppivat, ainakin vieraamman ihmisen tuima katsekin jo riittää, sen huomaa töissä pk:ssa aikas hyvin.
 
Kyllä. Meillä on kovaääninen "serranon perhe". Ääntä käytetään hyvässä ja pahassa:) En huuda mitään älä sitä tai tätä, vaan ääni on varmaan kovempi kuin ihmisillä keskiverrosti. Lapset ovat samaa maata. Onneksi asutaan omakotitalossa.
 
  • Tykkää
Reactions: Big Bang Theory
Valitettavasti välillä turhastakin. Mutta olen tämän huomannut ja koitan kehittää tapojani. On kamalaa, ettei lasta kohdella kuin ihmistä, kukaanhan ei sellaista jatkuvaa huutamista sietäisi tai tottelisi. Enkä halua, että lapseni oppii tällaisen tavan kommunikoida. Joskus se huutaminen on ihan sallittuakin. Ja on myös ihan ok olla silloin syyllistymättä tästä.
 
En huuda. Mä en edes muista milloin olisin huutanut - varmaan joskus 14-vuotiaana vanhemmilleni.
Mun tyyliin ei vain kuulu huutaa vaikka olisin kuinka vihainen ja turhautunut.
Joskus kyllä saatan tiuskaista tai "urahtaa" jotain.
 
Kyllä, huudan suuttuessani. Lapsille, miehelle, kotieläimille, naapurille.....

Mut, mut... Mä en yleensä suutu sillä siunaaman sekunnilla, kun lapsi tekee jotain kiellettyä. Tai jotain sellaista mikä on niin kertakaikkisen aivotonta, etten ole edes älynnyt lisätä sitä kiellettyjen asioiden listalle.

Eli komennan tai ojennan ja opastan ihan normaalivolyymilla, mutta sitten jos joudun suuttumaan, niin sitten myös huudan.
 
[QUOTE="nekku";26131147]Huudan kahdesssa tapauksessa. Huudan kiellon, jos tekee jotain todella kiellettyä, tyyliin juoksee ajotielle, niin silloin todella karjun. Tai sitten toisaalta huudan, jos todellla todella menetän malttini meidän uhmiksen kanssa. Tämä ei hyvä ja sattuu aika harvoin, mutta silti aina harmittaa.

En kyllä itse ole julkisella paikalla törmännyt useinkaan huutavaan vanhempaan.[/QUOTE]

Samat syyt huutamiseen. Enkä ole koskaan kuullut julkisilla paikoilla vanhempien huutavan (muuta kuin tule tänne tmv. jos lapsi on kauempana ja sitä ääntä on pakko korottaa että lapsi sen kuulee). Itse olen ehkä kerran kaupassa sanonut äänekkäämmin lo-pe-ta (lapsi karjui koko ostosten teon siihen malliin että ihmiset ympärillä tuijotti), mutta ei sekään ollut huutamista.

Ei se huutaminen monesti autakaan, joskus ehkä. Lähinnä se kai on meille aikuisille joku tapa purkaa sitä omaa turhautumista/suuttumista. Ja se sallittakoon kunhan se huutaminen ei ole ihan jatkuvaa.
 
Mä olen melko kovaääninen ihan normaalissa puheessakin, joten mun ei kannattanut huutaa, jos lapsi oli kuuloetäisyyden päässä. Toki jossain vaaratilanteissa - esim lapsi juoksemassa kadulle - karjaisi "Varo!! Pysähdy!!" tai jotain muuta vastaavaa. Mä huomasin, että meillä tehosi lapsiin parhaiten se, että madalsin ääntäni ja puhuin tavallista hiljempaa. Silloin lasten oli pakko keskittyä kuuntelemaan, mitä mä sanoin. Mä varoitin kerran, toisesta kerrasta seurasi jokin sanktio ja lapseni oppivat varsin varhain siihen, että kannattaa kuunnella, mitä mutsi sanoo.
 
En aina. Joskus kun olen oikein väsynyt. Yritän käyttäytyä kaupassa. Joskus vaan kotosalla menee kuppi nurin, mutta ei se yleensä johdu juuri muusta kuin omasta väsymyksestä. Inhoan sitä jos huuto ja ärinä jää päälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja annanna:
Tämä ihmetyttää.. Jatkuvasti esim ruokakaupassa näkee vanhempia jotka karjuvat lapsilleen "älä koske siihen, älä mene sinne, älä tee tätä, älä tee tota, lopeta, pysähdy, nyt tottelet jne.."
Kaikenlisäksi tämän karjumisen tehon huomaa siitä ettei lapset usein reagoi tähän huutamiseen, ainakaan toivotulla tavalla.
Missäköhän on vika, eikö lapsia voi "komentaa" huutamatta? Mun mielestä on tosi huomiota herättävää ja ennenkaikkea karmean epäesimerkillistä huutaa lapsille kaikista pienistä asioista mistä voisi sanoa ihan toisella tavalla. Mun oma tyttö kysyi joskus kaupassa että miksi toi äiti huutaa sen lapselle. Lapsi yritti työntää itse ostoskärryä..
Kaikki hermostuu joskus, enemmän tai vähemmän, mutta tätä huutamista näkee paljon ja se kummastuttaa mua. Ymmärtääkö kukaan pointtia :)
Click to expand...

Joo. Mä en yleensä huuda, mutta tänään oli hermo vähän kireällä ja väsytti. En huutanut, mutta sanoin aika topakasti. Et sinäkään ole varmaan täydellinen?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa