Miltä tuntuu, kun rakastaa miestä (tai naista)?

[ap.]

Palstalla useimmista viesteistä ei oikein rakkaus välity, joten kiinnostaisi tietää teidän tunteistanne. Miltä se tuntuu, ei miten se näkyy? Vai onko mies lähinnä miellyttävä kumppani, jota ei inhoa ja jota surisi kyllä, jos se tuosta sohvalta kuolisi pois, mutta ei mikään ''elämää suurempi rakkaus''? Ja miltä tällainen elämää suurempi rakkaus tuntuu...

Terveisin ilmeisen tunnekylmä ihminen

 

[astrolabe]

Miltä tuntuu?

Omalla kohdallani se tuntui ainakin siltä, että millään muulla maailmassa ei ollut väliä. Halusi vain olla paras mahdollinen versio itsestään toista ihmistä varten. Se tuntui siltä, että sielu sai siivet ja mieli huoleton. Ruoka lakkasi maistumasta ja yöt tuli valvottua tai vaihtoehtoisesti nukuttua erittäin makeasti.

Ajatukset kiersivät yhtä kehää. Lämmin, pöpperöinen olo 24/7.

 

[trhrth]

Mulla on elämää suurempi rakkaus. Ketään muuta en elämääni halua, vaikkei me yhdessä ollakaan. Se suurin rakkaus on pelottava tunne, pitää olla vahva, että siihen uskaltaa lähteä mukaan. Mä uskaltaisin, hän ei.

 

[Anatolia]

Miltä tuntuu?

Omalla kohdallani se tuntui ainakin siltä, että millään muulla maailmassa ei ollut väliä. Halusi vain olla paras mahdollinen versio itsestään toista ihmistä varten. Se tuntui siltä, että sielu sai siivet ja mieli huoleton. Ruoka lakkasi maistumasta ja yöt tuli valvottua tai vaihtoehtoisesti nukuttua erittäin makeasti.

Ajatukset kiersivät yhtä kehää. Lämmin, pöpperöinen olo 24/7.

Rakastuminen tuntui minulle tuollaiselta.

Rakastaminen taas...no, välillä tulee niitä lämpimiä pöpperöisiä oloja. Tekee mieli kyhnöttää toisen kainalossa, ja olla tälle kaikin tavoin oikein hyvä. Enimmäkseen se on sitä, että toisen kanssa on hyvä olla. Turvallinen olo, voi olla täysin oma itsensä eikä tarvitse esittää mitään. Joskus toisen naama pistää ärsyttämään, mutta silti tietää että tuon vieressä mun kuuluu olla. Ainakin näin 11 v jälkeen koen asian tällä lailla

 

[hyytikyppynen]

Se tuntuu että se JOKU on se jota ei vois kuvitella korvattavan millään toisella. Ja onkait se joku sanontaki, tietää sinusta pahimman mut rakastaa silti. Ei tahallisesti satuta. Se jonka vieressä on lämmintä ja hyvä olla, turvallista ja hymy huulilla, vaikka itkisinki maailman menoa... Tietää useimmiten oikeat sanat joilla saa nostettua jaloilleen takasin. Vois kai sitä loputtommiin luetella niitä asioita, miltä se tuntuu, se vain on rakkautta. Ihana tunne, jonka voimalla pääsee läpi monenki asian elämässä. Se kannattellee yli pahojenki päivien. Ja antaa anteeksi. Siltä se tuntuu.

 

[....]

Se pitää itse kokea.

 

[Ultramariini]

Rakastumisen huuma tuntui sellaiselta leijuttavalta, jalat maasta irrotavalta tunteelta.
Jolloin toisen olemassaolo ja sen ajatteleminen täytti lähes kaiken valveillaoloajan.
Sitä hehkui. valvoi, kävi sellaisilla jonkinlaisilla ylikierroksilla koko ajan. Ja sitä halusi olla toisen seurassa koko ajan.
Se oli rakastumista, .. se oli ah niin ihanaa, mutta kaikessa antavuudessaan myös sangen kuluttavaa. Sen rakkauden huumassa tanssi kuitenkin kokoajan sellaisella veitsenterällä, jossa pelkäsi sen ihanuuden särkyvän.

En tiedä jaksaisinko elää sellaista aikaa uudelleen. Ehkä, jos rakastuisin.

Ja kyllä rakastan miestäni, olkoonkin se sitten sellaista - mukava mies kotisohvalla- ja jonka katoaminen siitä surettaisi- rakkautta. Sellaista suuren tunteen palon roihua se rakkaus ei ole. Mutta se on sitoutumista toiseen, tahtoa rakastaa ja sitotumista siihen tahtomiseen, silloinkin kun tuntuu ettei sitä toista lainkaan rakastaisi.

Rakkaus muodostuu yhdessä eletystä elämästä, vuosista ja kumppanuudesta, jolle suhde on rakentunut. Oivallukselle siitä, ettei joka hetki voi tunteakaan niin suuria tunteita. Ei riemuita rakkaudenhuumassa, oivallukselle siitä, että siinä väliin niin tympeässä., tutussa ja turvallisessa arjessa on onnen avaimet. Ja rakkaus, vaikkain arkipäiväistyneenä on kuitenkin sen kantava voima.

 

[iugoiy]

"Never opened myself this way
Life is ours, we live it our way
All these words I don't just say
And nothing else matters

Trust I seek and I find in you
Every day for us something new
Open mind for a different view
And nothing else matters

So close no matter how far
Couldn't be much more from the heart
Forever trusting who we are
No, nothing else matters"
- Metallica

Imelää, niin että itseänikin vähän yököttää, mutta niin se vain on. 12 vuoden jälkeen eikä vain vastarakastuneena. Se on... no, se on se itse täydentävä puolisko. Se jonka seurassa olet parempi itsesi. Ja jonka seurassa sinulla on turvallisesti mahdollisuus olla myös heikoimmillasi. Se jota suuttuessaankin voi katsoa että "piru vie tuo ärsyttäis jos en rakastais sitä niin paljon!". Se jota haluaa aidosti ymmärtää ja jonka tarpeet on tärkeitä - niin että joskus tulee onnellisemmaksi tekemällä "toisen mieliksi". Jota kunnioittaa niin ettei haluaisi satuttaa edes vahingossa. Se, joka hymyilyttää joskus pelkällä läsnäolollaan. Ja johon voi välillä ottaa hajurakoa ja olla vaikka vaan hiljaa, ja tietää, että molemmat silti rakastaa edelleen ihan yhtä paljon.