P
"pirtelö"
Vieras
Noh, juu..
Lähdetään siittä, että olin yläasteella ihan täysin pihkassa mieheen, joka kävi silloin lukiota.. oli mua pari vuotta vanhempi. Olin siihen korviani myöten rakastunut. Olisin voinu antaa kaikkeni, että olisin hänet sillon saanu ja yritin tehdäkkin kaikkeni, mutta oma ujouteni esti lähes kaiken lähestymisen tähän mieheen...mutta siis olin ihan täysin rakastunut ja just HÄN oli se mikä oli mulle kaikki kaikessa yläasteella, kuulostaa naurettavalta, mutta se oli kuulkaa sillon niin kauheen tunteellista!
No sitten mä sain opiskelupaikan muualta, toiselta pikkupaikkakunnalta ja mun oli lähdettävä ja vaan unohdettava tää mies, kun mulla oli vanhemmilta niin kova painostus opiskeluun jne..
No tää mies olikin sitten muuttanu isommalle paikkakunnalle omien opiskelujen perässä..
No sitten mä löysin oman mieheni(nykyisen) ja tehtiin kaks lasta, mutta koskaan en vois kuvitellakkaan meneväni naimisiin nykyisen mieheni kanssa, rakastan häntä jne.. mutta omassa päässäni vaivaa ajatus koko ajan, että en ole koskaan rakastanu ketään niin paljon kun tuota nuoruusrakkauttani......ja että menen sitten naimisiin kun löydän vastaavan tms.
NO, NYT tuo nuoruuteni rakkaus otti facebookin kautta yhteyttä... kyseli, mitä mulle kuuluu jne. TULI KUULKAA IHAN PUSKASTA, mä luulin ettei se koskaan es huomannu mua ......
No Nyt mua itteeni kauheesti kiinnostaa pitää yhteyttä, mutta mietin että missä menee pettämisen raja ja en mä tiiä... sitä miettii kaiken laista.... Suoraan sanottuna, jos ei olis lapsia, lähtisin heti kokeilemaan jotain, mutta AUTTAKAA!
Lähdetään siittä, että olin yläasteella ihan täysin pihkassa mieheen, joka kävi silloin lukiota.. oli mua pari vuotta vanhempi. Olin siihen korviani myöten rakastunut. Olisin voinu antaa kaikkeni, että olisin hänet sillon saanu ja yritin tehdäkkin kaikkeni, mutta oma ujouteni esti lähes kaiken lähestymisen tähän mieheen...mutta siis olin ihan täysin rakastunut ja just HÄN oli se mikä oli mulle kaikki kaikessa yläasteella, kuulostaa naurettavalta, mutta se oli kuulkaa sillon niin kauheen tunteellista!
No sitten mä sain opiskelupaikan muualta, toiselta pikkupaikkakunnalta ja mun oli lähdettävä ja vaan unohdettava tää mies, kun mulla oli vanhemmilta niin kova painostus opiskeluun jne..
No tää mies olikin sitten muuttanu isommalle paikkakunnalle omien opiskelujen perässä..
No sitten mä löysin oman mieheni(nykyisen) ja tehtiin kaks lasta, mutta koskaan en vois kuvitellakkaan meneväni naimisiin nykyisen mieheni kanssa, rakastan häntä jne.. mutta omassa päässäni vaivaa ajatus koko ajan, että en ole koskaan rakastanu ketään niin paljon kun tuota nuoruusrakkauttani......ja että menen sitten naimisiin kun löydän vastaavan tms.
NO, NYT tuo nuoruuteni rakkaus otti facebookin kautta yhteyttä... kyseli, mitä mulle kuuluu jne. TULI KUULKAA IHAN PUSKASTA, mä luulin ettei se koskaan es huomannu mua ......
No Nyt mua itteeni kauheesti kiinnostaa pitää yhteyttä, mutta mietin että missä menee pettämisen raja ja en mä tiiä... sitä miettii kaiken laista.... Suoraan sanottuna, jos ei olis lapsia, lähtisin heti kokeilemaan jotain, mutta AUTTAKAA!