se lähti eilen käymään kaupoilla.. eipä maininnu sitten että aikoo kaljaakin ottaa, ja mä täällä sitä taas odottelin puolen yötä. en tie miten se oli siihen törmänny.. oli varmaan soittanu tai viestitelly sen kans (se selvii varmaankin sitten kun se tulee kotiin) ja lähteny niille ottamaan kaljaa. mä pommitin sitä koko illan viesteillä, ja yritin saada kotiin, mutta ei kuulemma kiinnosta olla täällä

sanoin että on pakko olla sitten aamulla kotona kun mulla on se neuvola, ja saan kuulla tänään siellä sokerirasituksen tulokset, ni en voi skipata sitä, ni hän sano että sen näkee sitten aamulla onko kotona..

ja ainakaan vielä ei näy eikä kuulu, vaikka viestinki laitoin jo päälle puolen tuntia sitten että millon on tulossa. meillä oli tälläsestä samaisesta aiheesta kriisi tossa viime kesän alussa, kun hän vietti sillon samantapaisen yön yhden toisen naisen kanssa, ja mä en tajua miks tekee taas näin. alan kyllä oleen pikkusen väsyny tämmöseen paskaan. toinen vaan on mulle niin tärkee.. ei kyllä silti sais antaa tälläin polkee maahan. me ollaan toisaalta erottu, tai sormukset on tossa pöydällä, mutta tilanne vielä vähän auki että yritetäänkö me vielä, vai ei, mutta kyl musta alkaa tuntua siltä, ettei miehellä oo mitään haluja yrittää. hitto et ihminen voi olla rikki

miten joku oikeesti edes voi tehdä toiselle tällästä.. ei pysty ymmärtämään.. ja vielä kun mä odotan sen toista lasta!