Voiko kätilö koskaan olla hyvä jos ei ole synnyttänyt alakautta?

[synnyttänyt epäilijä]

Mietin tuossa että miten kätilön ammattia voi harjoittaa lapsettomat ja ne joilla ei ole omakohtaista kokemusta normaalista synnytyksestä (esim. vain sektio takana)? Synnyttäminen kun on sellaista ettei sitä tiedä ennenkuin itse kokee. Vaikka olisi kuinka ammattimaista tietoa, olen vakaasti sitä mieltä että kunnollinen ammattitaito tulee vasta kun on todellakin oma kokemus siitä millaista on synnyttää.

 

[nöppäri]

Olen ajatellut esim vatsalaukuntähystyksen tekijästä täysin samoin, ainakin silloin olisi jonkilaista omakohtaista kokemusta, vaikka jokainen senkin kokee omalla tavallaan.

 

["jaa-a"]

Miten voi olla miesgynekologeja kun heillä ei ole koskaan ollut emätintäkään, kohdusta puhumattakaan?

Voiko psykiatri hoitaa hulluja jos ei ole koskaan ollut itse hullu? (No aika monet kyllä onkin...)

Voiko KALANHOITAJA osata hoitaa kaloja jos ei ole ollut koskaan kala...?

Ihanii avauksii.

 

["hop"]

Koska jokainen synnytys on erilainen, alakautta yhden tai kaksi lasta synnyttänyt käilöhän on ihan vasta-alkaja. Ehdottomasti pitää vaatia vähintään 9 omakohtaista kokemusta alatiesynnytyksestä.

 

["vieras"]

Voiko ajokortiton opettaa autokoulussa ajamaan autolla?

 

[totta puhut]

Samaa mieltä. Myös huumepoliisien kohdalla olen miettinyt, että näihin tehtäviin voi soveltua vain ne, joilla on narkomaanitausta.

 

[Anatolia]

Todellakin voi olla hyvä kätilö, vaikka ei omistaisi itse edes kohtua.

 

["tii-"]

Ehkä se on joskus parempi, ettei kätilö muka tiedä miltä toisesta pitäisi tuntua tai miltä nyt ehdottomasti ei voi tuntua?

 

[nöppäri]

Niin ja tohon pitää lisätä, että kätilö voi siitäkin huolimatta olla erinomainen, vaikka ei olisi perus alatiesynnytystä kokenutkaan itse.

 

[kätilö -58]

Minä olin parempi kätilö, ennen kun sain omat lapset. En osaa tätä oikeastaan selittää sen enempää, mutta koen onnistuneeni silloin paremmin noudattamaan lääketietellisiin syihin perustuvia asioita. Nyt olen viimeiset pari vuosikymmentä ajatellut liikaa tunteella ja näin ollen välillä vaarantanut sekä äidin että vauvan turvallisuuden.

 

[Teehoo]

Mäkin luulin että vasta itse raskaana olleena tietäisi enemmän. Ei pidä paikkaansa. Kyllä se työkokemus ja erilaisten asiakkaiden tapaaminen on se mikä on paras kouluttaja. Olin noin 10v töissä ennen ekaa lasta.

Mun raskaudet on ollut helppoja, takana alatiesynnytys ja sektio, imetyskielto ja onnistunut helppo imetys. Kaksi melko helppoa lasta, koliikista en tiedä vieläkään mitään.

Lastenneuvolatyöhön omilla lapsilla on jonkun verran helpotusta, mutta liikaa se ei saa vaikuttaa. Siis se että jos meillä esim. pottailu/kiinteät ruoat/uhmaikä on sujunut helposti, se ei kaikilla suju.

Kyllä mä sanoisin että persoona se on tärkein.

 

[ap.]

Niin ja tohon pitää lisätä, että kätilö voi siitäkin huolimatta olla erinomainen, vaikka ei olisi perus alatiesynnytystä kokenutkaan itse.

Joo mutta kyllä se oma kokemus tuo erilaista syvyyttä kokea empatiaa ja olla tuskassa mukana synnyttäjän kanssa. Ihan varmasti vaikuttaa!
On pikkasen eri asia joku vatsalaukun tähystys kuin synnytys, että ihan naurettavuuksiin ei sentään tarvitse mennä!

Minusta paras kätilö on se joka osaa ammattimaisesti tekniikat sun muut sydeemit MUTTA joka myös osaa henkisellä tasolla olla ikäänkuin potilaan "housuissa", eli siinä tulee ihan eri herkkyys kuin sellaisella joka ei tiedä kokemuksesta mitä se mötkäle on punnertaa maailmaan!
Sellaisen kätilön kanssa joka on normaalisti synnyttänyt, voi jutellakin ja vaihtaa kokemuksiaan. Muistan sellaiset kätilöt lämmöllä ja he ovatkin itse juurikin synnyttäjiä olleet, joten... en ole ihan hakoteillä :

 

["tarua"]

Paras kätilö, joka minulla on ollut oli nuori mies Kättärillä. Eikä taatusti ollut synnyttänyt alakautta.

 

[komppimomppi]

ei sen kätilön kuulukaan tietää, miltä siitä synnyttäjästä tuntuu vaan että miten se voi auttaa, että synnytys sujuu turvallisesti...

 

[leijona76]

Niin ja tohon pitää lisätä, että kätilö voi siitäkin huolimatta olla erinomainen, vaikka ei olisi perus alatiesynnytystä kokenutkaan itse.

ja kamala vaikka olis ite synnyttäny. Persoona ja asenne rtkasevat enemmän.

 

["vieras"]

Aivan sama olisiko kätilöni synnyttämätön nainen tai mies, hän ei kuitenkaan tietäisi minun kipujani. Jokainen ammattimainen kätilö ymmärtää tämän eikä yritäkään väittää tietävänsä "oman kokemuksensa kautta". Jokaisen synnytys on erilainen. Jokainen synnytys on erilainen. Minulla on takana 5 omaa synnytystä enkä edelleenkään voi väittää tietäväni toisten synnytyskivuista ja -kokemuksesta mitään.

 

[Teehoo]

Joo mutta kyllä se oma kokemus tuo erilaista syvyyttä kokea empatiaa ja olla tuskassa mukana synnyttäjän kanssa. Ihan varmasti vaikuttaa!
On pikkasen eri asia joku vatsalaukun tähystys kuin synnytys, että ihan naurettavuuksiin ei sentään tarvitse mennä!

Minusta paras kätilö on se joka osaa ammattimaisesti tekniikat sun muut sydeemit MUTTA joka myös osaa henkisellä tasolla olla ikäänkuin potilaan "housuissa", eli siinä tulee ihan eri herkkyys kuin sellaisella joka ei tiedä kokemuksesta mitä se mötkäle on punnertaa maailmaan!
Sellaisen kätilön kanssa joka on normaalisti synnyttänyt, voi jutellakin ja vaihtaa kokemuksiaan. Muistan sellaiset kätilöt lämmöllä ja he ovatkin itse juurikin synnyttäjiä olleet, joten... en ole ihan hakoteillä :

Mä en halua kuulla mitä vaioja mun kätilöllä on ollut tai että lääkäri kertois "niin mullakin" ei kiitos. Pitkässä asiakassuhteessa, pienellä paikkakunnalla nyt tiedetään että tolla terkkarilla/lääkärillä on kouluikäiset/pienet lapset/se on eronnut/naimisissa jne mutta en kerro omista kokemuksistani!

 

["vieras"]

Voi antakaa mun kaikki kestää näiden aloituksien kanssa!! Tietääköhän aloittaja, että jokainen synnytys on erilainen ja vaikka olisi kokenutkin synnytyksen, niin ei tiedä mitään mitä toinen synnyttäjä kokee?

 

["tarua"]

Jatkan vielä, että "huonoin" kätilö minulle oli 6 lasta synnyttänyt nainen lapsivuode-osastolla.

 

[lääkäri harmaana]

Muistan hyvin kun nuorena kandina sain ekan kerran ruusun potilaalta.

Olin synnärillä ja meidän lääkisläisten piti sitten vuoron perään mennä synnytyksiin mukaan. Kun mua tämä homma kiinnosti, roikuin siellä polilla muutenkin enkä makoillut taukohuoneessa, niin sitten sinne tuotiin yksi naisparka jolla oli syöksysynnytys menossa. Koko henkilökunta tietty säntäsi siihen laittamaan naiselle tippaa ja lääkettä ja tsekkaamaan lapsen kuntoa. Itse en vielä tietty osannut yhtään mitään tehdä itse synnytyksen hyväksi, mutta menin sitten siihen naisen pään viereen ja pidin häntä kädestä ja juttelin ja juttellin. Hän puristi mua kädestä ihan hirveesti. Vauva syntyi, pahasti ennenaikaisena, ja vammaisena... mutta molemmat selvisi silloin hengissä, äiti ja vauva. Eikä se kyllä mitenkään mun ansiota ollut. Niin tämä nainen oli sitten myöhemmin toimittanut kandille ruusun sinne synnärille, eli siis mulle!!! Siinä oli kätilöt ja gynekologit syystäkin vähän katkeria, koska hehän siinä sen tärkeimmän työn oli tehneet.

Silloin kandina mua vähän nolotti se ruusu. Mutta sitten myöhemmin, itsekin synnyttäneenä olen oppinut ajattelemaan, että oikeestaan aika hyvää työtä mä nuoruudestani huolimatta tein, kun osasin lohduttaa....

 

[Anatolia]

Joo mutta kyllä se oma kokemus tuo erilaista syvyyttä kokea empatiaa ja olla tuskassa mukana synnyttäjän kanssa. Ihan varmasti vaikuttaa!

Minusta paras kätilö on se joka osaa ammattimaisesti tekniikat sun muut sydeemit MUTTA joka myös osaa henkisellä tasolla olla ikäänkuin potilaan "housuissa"

Kiesus, tuota mä kaikkein vähiten haluaisin kokea synnyttäessäni.

Että kätilö myötäelää mun "tuskassa" mukana, ja kuvittelee tietävänsä miltä musta nyt tuntuu, koska hän on itsekin synnyttänyt. Itse asiassa rähjäsinkin tällaiselle kätilölle toista lasta synnyttäessäni; se hoki että "mä tiedän, että suhun sattuu, mutta..." ja mä totesin että no ei kuule satu, ei edelleenkään satu, joten lopeta jo. Kun ei sattunut, ponnistusvaiheessa, alkoi vaan jo väsyttää kun väärässä tarjonnassa tulleen lapsen ulos puskeminen oli voimia vievää. "Mä tiedän, että suhun sattuu, mutta ponnistele nyt". Huoh.

Ylipäätään mikään "tiedän, mitä käyt läpi"-myötäeläminen ei pure muhun. Synnytyskokemukset on niin erilaisia eri naisilla, ja synnyttäessäni haluan että minuun ja mun synnytykseen keskitytään, eikä mietitä että miten se kätilö oman synnytyksensä aikoinaan koki, ja mitä se kuvittelee mun nyt kokevan.

 

[nöppäri]

Juu, ei kyllä kannattaisi mullekkaan kätilön käydä avautumaan, että tiedän miltä sinusta nyt tuntuu...
Siinä kohdassa tämäkin suhteellisen rauhallinen äkäpussi saattaisi ottaa ko kätilöltä senkan nenästä

 

["Noo"]

Ei auta raskautua, ei ole ollut ennen äiti, ei isä, eikä lapsikaan, kokemusta puuttuu, voivoivoi.

 

["vieras"]

Kiesus, tuota mä kaikkein vähiten haluaisin kokea synnyttäessäni.

Että kätilö myötäelää mun "tuskassa" mukana, ja kuvittelee tietävänsä miltä musta nyt tuntuu, koska hän on itsekin synnyttänyt. Itse asiassa rähjäsinkin tällaiselle kätilölle toista lasta synnyttäessäni; se hoki että "mä tiedän, että suhun sattuu, mutta..." ja mä totesin että no ei kuule satu, ei edelleenkään satu, joten lopeta jo. Kun ei sattunut, ponnistusvaiheessa, alkoi vaan jo väsyttää kun väärässä tarjonnassa tulleen lapsen ulos puskeminen oli voimia vievää. "Mä tiedän, että suhun sattuu, mutta ponnistele nyt". Huoh.

Ylipäätään mikään "tiedän, mitä käyt läpi"-myötäeläminen ei pure muhun. Synnytyskokemukset on niin erilaisia eri naisilla, ja synnyttäessäni haluan että minuun ja mun synnytykseen keskitytään, eikä mietitä että miten se kätilö oman synnytyksensä aikoinaan koki, ja mitä se kuvittelee mun nyt kokevan.

Jos sinua ei oikeasti sattunut, miksi olit niin tyly kätilölle? Jos synnytys olisi helppo, niin en kyllä puhuisi epäystävällisesti henkilökunnalle, jotka haluavat auttaa!

 

[leijona76]

Muistan hyvin kun nuorena kandina sain ekan kerran ruusun potilaalta.

Olin synnärillä ja meidän lääkisläisten piti sitten vuoron perään mennä synnytyksiin mukaan. Kun mua tämä homma kiinnosti, roikuin siellä polilla muutenkin enkä makoillut taukohuoneessa, niin sitten sinne tuotiin yksi naisparka jolla oli syöksysynnytys menossa. Koko henkilökunta tietty säntäsi siihen laittamaan naiselle tippaa ja lääkettä ja tsekkaamaan lapsen kuntoa. Itse en vielä tietty osannut yhtään mitään tehdä itse synnytyksen hyväksi, mutta menin sitten siihen naisen pään viereen ja pidin häntä kädestä ja juttelin ja juttellin. Hän puristi mua kädestä ihan hirveesti. Vauva syntyi, pahasti ennenaikaisena, ja vammaisena... mutta molemmat selvisi silloin hengissä, äiti ja vauva. Eikä se kyllä mitenkään mun ansiota ollut. Niin tämä nainen oli sitten myöhemmin toimittanut kandille ruusun sinne synnärille, eli siis mulle!!! Siinä oli kätilöt ja gynekologit syystäkin vähän katkeria, koska hehän siinä sen tärkeimmän työn oli tehneet.

Silloin kandina mua vähän nolotti se ruusu. Mutta sitten myöhemmin, itsekin synnyttäneenä olen oppinut ajattelemaan, että oikeestaan aika hyvää työtä mä nuoruudestani huolimatta tein, kun osasin lohduttaa....

just sitä mitä tää synnyttäjä tartti. En mäkään ruusua niille mun kätilöille ois antanu vaan sille ihanalle opiskelijalle joka kohtas mut ja antoi aikaansa olemalla läsnä.