En jaksa enää! (asiaa vajaa 8kk vauvan nukkumishulinoista sekä siitä kun vain äiti kelpaa...)

["väsynyt äiti"]

Olen aivan poikki. Lapseni oppi ryömimään pari viikkoa sitten ja yöt muuttuivat ihan mahdottomiksi. Joskus lapsi saattaa valvoa keskellä yötä parikin tuntia, joskus muuten vain heräilee vähän väliä huhuilemaan tuttia ja äitiä. Nukuttamiseen kelpaa yöllä vain äiti, muuten jos isä yrittää, vauva herää ainakin kunnolla, kun heti ala järjetön huuto jos isä sattuu ottamaan syliin.

Nyt ovat sitten nukkumaanmenotkin menneet yhtä katastrofiksi. Heräilee neljäkin kertaa ekan tunnin aikana täyteen huutoon, johon kelpaa avuksi vain äiti. Ja päiväunet! Ennen nukkui kolmet, mutta siihen aikaan kun oppi ryömimään, vaihtoi unet vain kaksiin. Aamu-unet ovat yleensä 1,5h ja iltapäiväunet noin 30 min. Mutta nyt lapsi on alkanut herätä kesken aamu-unien (yleensä 30min jälkeen) ja joskus hänet saa nukkumaan takaisin, joskus ei. Jos ei saa, menee koko loppupäivä kitistessä (vaikka nukkuisi vielä kahdet unet päälle eli yhteensä kolmet).

Ryömimään opittuaan on alkanut ryömiä koko ajan mun perästä ja kitisee koko ajan, että pitäisi syliin ottaa. Jos on kylläinen ja pirteä, kelpaa isänkin seura, muuten ei. Kitinä on jatkuvaa ja perässä ryömiminen on jatkuvaa.

Onko kellään ollut vastaavaa? Kauanko tämä kestää? Onko normaalia? Mua väsyttää, kun en pysty lepäämään yöllä kun lapsi heräilee vähän väliä ja mun pitää nousta häntä hoitamaan, kun isä ei kelpaa enkä voi levätä päivällä kun lapsi tosiaan nukkuu sellaisia 20-30 min pätkiä vain (ja isänsä on töissä päivät).

Olisi kiva kuulla jotain kommentteja!

 

[fjd]

En osaa auttaa yhtään mutta totean vain että meillä ihan samanlaista! ollut jo muutaman kuukauden ja lapsi nyt 9 kk.. huoh.. ehkä tämä joskus helpottaa..

 

["vieras"]

meillä rauhoittui noin 1 vuotiaana..

 

[....]

Meillä on ihan samanlaista suunnilleen samanikäisen vauvan kanssa. Itseäni helpottaa,että nukkuu vieressäni,jottei tarvitse nousta ylös rauhoittelemaan tms.

 

["Vieras"]

Ihan normaalia eroahdistusta/vierastusta. Laita pinnasänky ihan sun sängyn viereen niin voit tarvittaessa pinnanraosta silittää/laittaa tuttia eikä kenenkään tarvi nousta tai herätä kunnolla. Tai ota viereen nukkumaan. Sitten se vasta hulinaksi muuttuu kun lapsi alkaa nousta sängyssä seisomaan..

 

["..."]

Oletko yrittänyt vaunuhin nukuttaa päiväunille. Meillä lapsi (1v) nukkuu kaikki päiväunet vaunuissa, kun niissä nukkuu niin paljon paremmin ja nukuttaminen helpompaa, ainakin näin kesäaikaan. Kahde päiväunet ovat tuon ikäiselle ihan tarpeeksi, mutta yrittäisin venyttää mielummin noita jälkimmäisiä, mutten illoista tulee kamalaa kitinää.

Meillä on kyllä edelleen sama juttu, että vain äiti kelpaa uneenlaittajaksi. Ainoa, mikä tuohon auttaa, on se, että mies on ensin todella paljon mukana päivän hoidossa (siis esim. pari viikkoa) ja sitten vasta alkaa edes yrittämään noita nukutuksia.

 

[Kumipuu]

Ota lapsi viereen nukkumaan. Edes yhdeksi yöksi että saat kerättyä voimia.

 

["Tiinuliini"]

Valitettavasti tuo kuuluu ikään, siis sekä eroahdistua että uusien taitojen mukanaan tuoma heräily. Se on rankkaa, tiedän, mutta yritä lohduttautua sillä, että se menee yleensä ohi muutamassa kuukaudessa. Esikoisen pahin aika oli juuri noin 8-10 kk, sitten helpotti. Kuopus taas heräili koko ensimmäisen elinvuotensa jatkuvasti, joten hänen kohdallaan tilanne ei muuttunut mihinkään

Kannattaa antaa isinkin hoitaa lasta, vaikka se johtaisi itkuun ja protestointiin. Me olemme ainakin tehneet sellaisen päätöksen, että lapsi ei valitse sitä kumpi vanhempi häntä hoitaa. Protestointi vähenee kun lapsi huomaa, että isin on kelvattava ja äiti on taas käytössä jonkin ajan kuluttua. Näin jaksat itsekin paremmin.

 

["väsynyt äiti"]

Ikävä sanoa, mutta on jopa lohdullista kuulla, ettei ole ainoa. Meillä vauva on hyvin herkkäuninen ja siksi hänet siirrettiinkin alunperin vierestä omaan sänkyyn nukkumaan kun herää siihen, jos vaikka vähän liikahdan. Nyt olemme yrittäneet niin, että vauva on laitettu omaan huoneeseen nukkumaan, niin pari yötä on ollut parempia (ei varmaan ole kuullut, kun minä olen kääntynyt sängyssä tms.).

Vaunuihin nukahtaa, jos lähtee ulos työntelemään. Parvekkeelle on hankala nukuttaa, kun ei heijaamalla oikein nukahda. Eikä aina ehdi/jaksa koko vauvan päiväunien aikaa työntääkään vaunuja.

Iltapäiväunien pidentäminen ei onnistu, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, että jos nukkuisi edes nuo aamupäiväunet hyvin, niin jaksaa iltaan asti. Olemme siis kokeilleet nukuttaa takaisin tavalla jos toisella iltapäivällä, mutta ei nukahda. Lapsi on luonteeltaankin hyvin vilkas, liekö sillä vaikutusta.

 

["Neiti"]

Voisiko lapsella olla nälkä? Kulutus kuitenkin kasvaa paljon lapsen liikkuessa. Lisää ruokaa siis. Joku häntä häiritsee, kun ei saa päikkäreitä nukuttua. Yritä lähteä vaunulenkille, kun lapsi herää? Jos nukahtaisi uudestaan päiväunille. Kun on pirteä ja hyvin nukkunut, kitinäkin vähenee.

 

["väsynyt äiti"]

En usko, että nälkää itkee? Syö aamulla 2,5dl puuroa+marjasosetta, lounaalla 2dl kasvis-lihasosetta, iltapäivällä pienen purkin hedelmäsosetta, päivälliseksi 2dl kasvissosetta ja illalla vielä 2dl puuroa... Ja rintaa 4 krt/vrk, muutoin vettä ruokajuomana. Noista imetyksistä yksi on aamuyön maito. Mutta toki kaikki vaihtoehdot täytyy miettiä.

Lapsi ollut kyllä aina tosi huonouninen. Ihan vauvana nukkui noin 20min pätkissä koko päivän päikkärit. Hereillä välissä siis toisen 20 min tai vajaan tunnin joskus. Joskus nukkui lyhyempiäkin pätkiä. Isompana unet vakiintui olemaan aina 40min, kunnes ihan reilu kuukausi sitten alkoi nuo aamu-unet olla sen 1,5 tuntia.

 

[Silja.S]

Ole iloinen väsymyksestäsi huolimatta. Vauvasi kasvaa, on kohta jo taapero. Onnea! Sillä kuvailusi perusteella lapsesi kehitys on tervettä. Äiti-vaiheet tulevat ja menevät, ja kun ne menevät, jäät ihmettelemään kuinka sinä et yhtäkkiä kelpaakaan yhtään mihinkään. Älä ylireagoi, rauhoitu. Älä mene lastesi tunteiden mukaan, rauhoita lapsesi tunnemyrskyjä omalla tyyneydelläsi.

Kun lapsi oppii liikkumaan, se on huikea tunne! Ajattele itse, jos koko pienen elämäsi et muusta tietäisi kuin kanniskelusta ja vaunuilusta, sitten yhtäkkiä kuin taikaiskusta hoksaat, että sinähän pääset liikkeelle, sinulla on kädet ja jalat ja HALLITSET NIITÄ ITSE! "Mikä mahtava tunne, eihän tässä malta edes nukkua! Haluan harjoitella, harjoitella harjoitella!"

Älä nosta lasta sängystä pois vaan anna huikkailla sieltä aikansa. Kun kukaan ei tule, pistää päälle huudon. Käväise lapsen luona, laske takaisin sänkyyn, peittele, lähde huoneesta. Älä katso taaksesi, koska lapsi todennäköisesti on jo noussut ylös ennen kun olet viereltä poistunut. Anna huutaa vähän pidempään ennen kun menet uudestaan luokse. Kun menet, peittele takaisin sänkyyn, ja palaa nukkumaan. Samalla mallilla sinnikkäästi niin kauan kuin vaatii. Joudut todennäköisesti pari yötä taistelemaan. Älä hermostu, älä huuda, yritä vaan sinnillä jaksaa.

ÄLÄ PUHU LAPSELLE YÖLLÄ. Älä sanaakaan.

Älä syötä. Ja muista, ettei lapsi kuole itkuun.

Kyllä se vaihe ohi menee. Vaikeat vaiheet tuntuvat iäisyyden mittaisilta, mutta ne menevät ohi. Tulee uusia, nekin menevät ohi. Ja kun lapset tulevat vanhemmiksi (omani tällä hetkellä 4v. ja 6v.) on heidän kehitystään huomattavasti helpompaa ymmärtää. Yritä jaksaa, kaikki me vähän vanhempien lasten vanhemmat olemme kokeneet saman ja selvinneet hengissä. Tsemppiä ja iso hali :hug:

 

["Vieras"]

[QUOTE="väsynyt äiti";26416372]Ikävä sanoa, mutta on jopa lohdullista kuulla, ettei ole ainoa. Meillä vauva on hyvin herkkäuninen ja siksi hänet siirrettiinkin alunperin vierestä omaan sänkyyn nukkumaan kun herää siihen, jos vaikka vähän liikahdan. Nyt olemme yrittäneet niin, että vauva on laitettu omaan huoneeseen nukkumaan, niin pari yötä on ollut parempia (ei varmaan ole kuullut, kun minä olen kääntynyt sängyssä tms.).

Vaunuihin nukahtaa, jos lähtee ulos työntelemään. Parvekkeelle on hankala nukuttaa, kun ei heijaamalla oikein nukahda. Eikä aina ehdi/jaksa koko vauvan päiväunien aikaa työntääkään vaunuja.

Iltapäiväunien pidentäminen ei onnistu, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, että jos nukkuisi edes nuo aamupäiväunet hyvin, niin jaksaa iltaan asti. Olemme siis kokeilleet nukuttaa takaisin tavalla jos toisella iltapäivällä, mutta ei nukahda. Lapsi on luonteeltaankin hyvin vilkas, liekö sillä vaikutusta.[/QUOTE]

No nukkuisko lapsi jos kävelet sen aikaa että nukahtaa ja kärräät rattaat eteiseen missä saa nukkua unensa loppuun. Nytkun ei tarvi enää pukea niin paljon päällekään niin tuskin siinä kuuma tulee. Laittaa vaikkampeiton päälle ulos ja ottaa sen pois sisälle tullessa

 

[Donatella]

Meillä 6kk neiti nukkuu yöllä huonosti. Ei kuku mutta heräilee usein ja vaatii tissiä! Illalla 22-23 aikoihin nukahtaessaan herää tunnin-parin päästä tissille. Se on niinkuin huvitutti sille. Ei ole pariin kuukauteen nukkunut sängyssään yöllä, meidän vieressä vaan, ja nyt se alkaa riittää koska potkii ja heiluu nukkumaan mentäessä ja aikaisin aamulla herätessään --> herättää miehen jonka pitäisi saada unta jotta jaksaa töihin mennä. AAARRGGH!!! Kaikinpuolin perseestä illalla nukuttaminen!

 

["vieras"]

Meillä 6kk neiti nukkuu yöllä huonosti. Ei kuku mutta heräilee usein ja vaatii tissiä! Illalla 22-23 aikoihin nukahtaessaan herää tunnin-parin päästä tissille. Se on niinkuin huvitutti sille. Ei ole pariin kuukauteen nukkunut sängyssään yöllä, meidän vieressä vaan, ja nyt se alkaa riittää koska potkii ja heiluu nukkumaan mentäessä ja aikaisin aamulla herätessään --> herättää miehen jonka pitäisi saada unta jotta jaksaa töihin mennä. AAARRGGH!!! Kaikinpuolin perseestä illalla nukuttaminen!

No miksette pidä unikoulua? Tarkoitan siis ihan sen takia, että lopettaa sun pitämisen huvituttina. Meillä oli sama tilanne kun lapsi 6kk, söi päivällä täydet ateriat, mutta yhtäkkiä alkoi yöllä vaan vaatia tiheämmin tissiä. Me tehtiin sitten päätös, että nyt riitti lutkuttelu ja lopetettiin yösyötöt kerrasta, ei annettu edes nukahtaa tissille vaan omaan sänkyyn. Iskä hoiti unikoulun, tassutellen mentiin ja 2 yötä oli aika peestä, kolmas yö meni jo yhdellä tutin laitolla ja sen jälkeen on nukuttu ilman tissittelyjä aamuun asti

 

["vieras"]

Ja aloittajalle sen verran, että noita äiti-vaiheita tulee ja menee. Anna lapselle aikaa, mutta anna myös iskän osallistua hoitoon, vaikka huuto tuliskin. Meillä itse livistin toiseen huoneeseen yöksi välillä, jolloin sain nukkua rauhassa edes kerran ja kumma kyllä tuolloin kelpasi ihan hyvin iskänkin lohduttelu kun heräsi.

 

["Vieras"]

Onko korvat tutkittu? Meillä korvatulehdus oireili ainoastaan siten, että lapsi ei saanut nukuttua kuin pieniä pätkiä
Kerrallaan ja itki herätessään. Varsinkin nukkumaan käydessä, nukkuin nn 30 min ja itki herätessää, ja yöllä
Saattoi valvoa parikin tuntia. Vein lapsen lääkäriin ja molemmissa korvissa oli paha tulehdus.

 

[Donatella]

[QUOTE="vieras";26416982]No miksette pidä unikoulua? Tarkoitan siis ihan sen takia, että lopettaa sun pitämisen huvituttina. Meillä oli sama tilanne kun lapsi 6kk, söi päivällä täydet ateriat, mutta yhtäkkiä alkoi yöllä vaan vaatia tiheämmin tissiä. Me tehtiin sitten päätös, että nyt riitti lutkuttelu ja lopetettiin yösyötöt kerrasta, ei annettu edes nukahtaa tissille vaan omaan sänkyyn. Iskä hoiti unikoulun, tassutellen mentiin ja 2 yötä oli aika peestä, kolmas yö meni jo yhdellä tutin laitolla ja sen jälkeen on nukuttu ilman tissittelyjä aamuun asti [/QUOTE]

Just neuvolassa avauduin tästä tilanteesta. Täti sano että nyt vaan kiinteitä kunnolla päivällä että saadaan se ruokapuoli kuntoon ja sitten voi vasta miettii unikoulua. "Katellaan kahden kuukauden päästä" :O Puuron oon joka ilta syöttäny ja syö sitä kohtalaisesti mutta siltikin herää tissille vähän ajan päästä. Muuten on ilonen lapsi, nukkuu päivälläkin ihan hyvin mutta illat on kitisemistä ja parkua jos en tissiä heti anna. Ja tuttiin oon yrittäny totuttaa, sylkee kerta kerran jälkeen pois.

 

[Pahvikannu]

Kuulostaa tosi tutulta. Paitsi sillä erotuksella, että meilläkin pieni(tai oikeastaan pienet, koska molemmilla lapsilla on ollut samaa) vaati tissiä tutin asemasta. Molemmille pidettiin 9kk:n iässä unikoulu ja siirrettiin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukkumaan, joka sitten esikoisen kohdalla auttoikin, ja yöt alkoivat olla kokonaisia tai menivät yhdellä herätyksellä. Kuopuksen kohdalla unikoulu auttoi hetkeksi, mutta korvatulehdusten myötä heräily alkoi uudestaan enkä jaksanut enää toista unikoulua(koska ensimmäinenkin oli täyttä helvettiä).

Olin jo ihan poikki tilanteesta, mutta sitten 1-vuotiaana poika alkoikin ihan ykskaks nukkua. Herättyään yöllä kieltäytyi tissistä ja itki hetken, mutta sitten vaan nukahti, ihan itsekseen ja ilman mitään. Vähän aikaa tuosta eteenpäin niin heräilyt loppui kokonaan, ja iltanukahtaminen on nyt ollut jo useamman kuukauden (poika 1v3kk) sitä että poika viedään sänkyyn (ihan sama kuka vie) ja hän ottaa pehmolelun kainaloon ja nostaa pyllyn pystyyn ja nukahtaa siihen, ja nukkuu aamuun asti. Sillon 1-vuotiaana poika ilmeisesti saavutti jonkun sellaisen kehityspisteen, että nukkumisesta tuli helpompaa. Nyt kun poika nukkuu, niin hyvä kun muistan sitä minkälaista se oli kun hän ei nukkunut (eikä niin väliksi, ei tee paljon mieli sitä muistellakaan... )

Niin, ja kaikki muukin... Meilläkin etenkin tuolle pienemmälle kelpasi vain äiti, isin sylissä alkoi jo pikkuvauvana aina itku. Oppi varmaan ryömimäänkin koska piti vaan päästä itse äidin nilkkaan kiinni kitisemään. Ikinä ei missään rattaissa ole viihtynyt, koska äidin sylissä on parempi. Ekat puoli vuotta ainakin päiväunet oli max. 30 minuutin pätkissä, nukuttamiseen meni enemmän aikaa kun minkä lapsi lopulta nukkui. On syntymästään asti ollut todella voimakastahtoinen, ja jos itku alkaa(eikä siihen paljoa vaadita!) niin se loppuu vasta kunnes tahtotila(=äidin, ei siis esim. isän, syli) on saavutettu tai väsymys käy niin valtavaksi että lapsi nukahtaa(voi mennä tunteja). Mutta nyt kun tuo ensimmäinen vuosi on eletty niin helpommaksi on muuttunut, vaikka aika mukavasti haastetta tuo pieni edelleen tarjoaa...

 

[Saman kokenut]

Meillä oli esikoisen kanssa vähän samanlaista kuin kuvailit. Ystäväni antoi vinkin Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta ja sen luettuani tajusin tehneeni tiettyjä "virheitä". Pikkuhiljaa otin käyttööni hänen metodit (en aivan sanatarkasti vaan meille soveltaen) ja saimme rauhan taloon. Nyt toinen lapsi on kasvatettu aika pitkälti hänen oppien mukaan ja emme ole kärsineet univaikeuksista tai mistään muistakaan vaikeuksista. Toki yksilöeroja on, mutta uskon että olen saanut tätä kautta suuren avun. Kannattaisi kokeilla, et siinä ainakaan mitään häviä.

 

["vieras"]

eroahdistusta, menee ohi kuukaudessa ellei aiemmin. Kannattaa vaan pitäytyä siinä, että nukkuu omassa sängyssään.