V
"vieras"
Vieras
Hah.... mielipiteet on ku persreikiä. Jokaisella on omansa
Kylläpäs nyt herralla ottaa koville. Mene siitä nuolemaan haavojasi
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Hah.... mielipiteet on ku persreikiä. Jokaisella on omansa
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;26416488:Tsempit. Mä koin pienen kuoleman syksyllä, kun ero tuli. Luulin olevani vahva. Nyt jo ehkä vähän helpottaa.
erotessa hoksaa että oikein tiukan paikan tullen voit luottaa vain itseesi,
lääke maistuu karvaalle mutta siitä saatu oppi on tärkeä
ei kai ero, vaikka olisi väistämätön, kaivattu tai helpottavakin ole kuitenkaan koskaan helppo. Joillain se kirpaisee kovasti silloin, kun se ero on todella sitten lopulta konkreettinen, joillain sitä vasta pohtiessa. Mutta tuskinpa kenenkään teitten eroaminen ei olisi jossain vaiheessa tehnyt kipeää.Sitä pitää itteensä henkisesti jumalattoman vahvana, Kunnes eron hetki sitten koittaa, sitä huomaakin olevansa todella pieni ihminen.
Mitkä asiat johtivat/johtavat eroon? Toisen luonne, omat mieli, tunteet/niiden puute, aika?
Ihan vain uteliaisuuttani kysyn, sillä itselläni ei ole viimeiseen puoleen vuoteen ole ollut oikeasti mitään tunteita puolisota kohtaan, ei vihaa surua rakkautta taikka edes kiintymystä. Kaksi ihmistä joilla on yhteinen lapsi ja sama sänky jossa nukutaan...
en mä niitä ala täällä puimaan, mut tunteista asiat ei ollut kiinni. Eikä väkivallasta, saatika pettämisestä. Ehkä yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ei täsmää ja en pysty tarjoamaan hälle sitä, mitä hän loppuelämältään haluaa.
Olen kuullut kahden parisuheterapeutin sanovan, että ihmisten ei pitäisi erota niin kauan kuin perheessä on pieniä/alle kouluikäisiä lapsia. Eri asia tietysti on jos suhteessa on väkivaltaa tai vastaavaa. Se vaan on niin kuluttavaa aikaa, että jos sen pääsee yli, niin sitten kestää ehkä jopa ne lasten murrosiätkin yhdessä.
Tämä nyt vaan tuli mieleen, vaikka en tunne tilannettasi ollenkaan. Tämä ajatus on minua/meitä auttanut vaikeimpina aikoina vielä yrittämään. Ja meillä on samoina vuosina syntyneet lapset kuin sulla.
Jaksamisia vaikeana aikana. Ja sivuaiheena: On se kumma kun pitää tulla haukkumaan ihmistä asiaan liittymättömistä jutuista kun on vaikea aika henkisesti. Mutta kaipa se empatia on joillekkin täysin käsittämätön asia.