Toggle sidebar

2-vuotiaan puheenkehitys, tai sen puute

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Äityli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

"Äityli"

Vieras
Meillä 2v pojalla jonkinasteista puheenviivästymistä. Neuvolassa olivat sitä mieltä, että puolen vuoden päästä, jos puhe ei oo lähtenyt KUNNOLLA kehittymään, on mentävä puheterapiaan... Poika sanoo yksittäisiä oikeita sanoja, suurin osa kuitenkin on sellasta taaperokieltä. Myöskin käyttää äännähdyksiä ja ähinää yms. jos ei osaa sanoa jotain, mitä haluaa.

Lapsen kuulo on testattu toimivaksi, ymmärtää puhetta. Tekee asioita pyydettäessä ja kuuntelee ja osaa keskittyäkin.

Takaraivoon jäi sellanen pieni peikko kummittelemaan, että mitä tästä voi seurata?
Onko kellään täällä kokemusta, tietoa tai mielipidettä aiheesta? mä en oikein tajua, että miten ja mihin se terapia auttaa..?
 
Minä taas en ymmärrä, että miksi osa porukkaa on sitä mieltä, että se puheterapia on jotenkin huono/hävettävä asia. Jos sille on tarve, niin suosittelen sinne menoa. Minun poika aloitti 2,5vuotiaana käymään siellä (ei puhunut sanaakaan), ja todellakin odottaa edelleen käyntejä intoa puhkuen. Siellä terapeutti leikkii, pelaa ja puuhailee lapsen mielestä kivoja asioita. Puheterapeutti osaa kiinnitää huomioita oikeisiin asioihin lapsen ääntelyssä, kannustaa oikella tavalla puhetta tulemaan ja antaa toimivia vinkkejä kotiin/hoitoon.

Meillä poika siis ei puhunut 2,5vuotiaana vielä yhtään, mutta nyt lähes 3,5vuotiaana puhuu täysiään, joskin puhe ei aina täysin selkeää ole.
 
Onko lapsi siis tasan 2-vuotias? Jos on, sanoisin että jo on virka-intoinen terkkari teillä. Mä en tajua sitä painostusta, että jokaisen 1,5-vuotiaankin pitäisi innolla osoitella ja nimetä kaikkea mahdollista ja treenata puhetta kuin papupata. Oppiminen voi tapahtua myös huomaamattomammin ja lapsi alkaa puhua kun on mielessään asian valmiiksi miettinyt.

Mun esikoiseni oli lähes puhumaton vähän yli 2-vuotiaaksi. Lapsi kommunikoi eleillä, äänillä ja ilmeillä ja itse puhuin normaalisti takaisin. Ihan yhtäkkiä joku pato aukesi ja ipana alkoi kuukaudessa puhua 4-sanaisilla lauseilla. Nyt on 4-vuotias todella rikasta kieltä käyttävä tapaus, jonka puheenlahjat herättävät huomiota neuvolassakin. Kuopus on nyt 2-vuotias ja käyttää tasan kahta sanaa sekä huutamista ja eleitä. Hyvin pärjätään enkä stressaa puheesta yhtään. Uskon, että kohta tääkin tyyppi huomaa puhumisen helpottavan elämää ja sitten täällä ei ole hiljaista enää ikinä:) Kannattaa yrittää muistaa, että muutamassa kuukaudessa saattaa tapahtua aivan ihmeellinen kehitysryöppy, jota vanhempi voi vain katsella hämmästyneenä vieressä!
 
Se puhe voi tulla sieltä tosi nopeaankin kunhan pyörät pyörähtävät käyntiin. En olisi vielä huolissaan. Kai se terapia on osaltaan samoja juttuja mitä kotonakin voi alpsen kanssa tehdä, lukemista, laulamista, loruttelua. Ja niitä teidän kannattaakin tehdä paljon. Kirjoja kanattaa lukea niin että sinämosoittelet kuvia ja kysyt 'mikä tuo on?, entäs tuo? Kehut ja ihastelet kunhan lapsi jotain vastaa, ei tarvitse osata sanoa oikein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mörtsykkä;26426847:
Minä taas en ymmärrä, että miksi osa porukkaa on sitä mieltä, että se puheterapia on jotenkin huono/hävettävä asia. Jos sille on tarve, niin suosittelen sinne menoa. Minun poika aloitti 2,5vuotiaana käymään siellä (ei puhunut sanaakaan), ja todellakin odottaa edelleen käyntejä intoa puhkuen. Siellä terapeutti leikkii, pelaa ja puuhailee lapsen mielestä kivoja asioita. Puheterapeutti osaa kiinnitää huomioita oikeisiin asioihin lapsen ääntelyssä, kannustaa oikella tavalla puhetta tulemaan ja antaa toimivia vinkkejä kotiin/hoitoon.

Meillä poika siis ei puhunut 2,5vuotiaana vielä yhtään, mutta nyt lähes 3,5vuotiaana puhuu täysiään, joskin puhe ei aina täysin selkeää ole.
Click to expand...

Minä en näe sitä hävettävänä asiana, olen vain huolissani. Tottakai sinne menemme, jos tarve niin sanoo.

Neuvolassa kuulosti aika rajulta, että 2,5-vuotiaana "puheen pitäisi jo ihan soljua", neuvolantätiä suoraan lainaten. En itse usko, että puolessa vuodessa tapahtuisi joku ihme ja poika alkais puhumaan, ku papupata.
 
Niin joo ja lisäyksenä, että jos lapsi tarvitseekin ammattilaisen apua tuuppaamaan puheenkehitystä eteenpäin, niin sitten tarvitsee. Lapsen parastahan siinä haetaan. Ei vaan kannata etukäteen murehtia mahdolliseen terapiaan joutumista/pääsemistä, koska voi käydä myös kuten meillä ja kehitys edetä hyökyaaltona yhtäkkiä.
 
[QUOTE="Aapee";26426877]Minä en näe sitä hävettävänä asiana, olen vain huolissani. Tottakai sinne menemme, jos tarve niin sanoo.

Neuvolassa kuulosti aika rajulta, että 2,5-vuotiaana "puheen pitäisi jo ihan soljua", neuvolantätiä suoraan lainaten. En itse usko, että puolessa vuodessa tapahtuisi joku ihme ja poika alkais puhumaan, ku papupata.[/QUOTE]

Sulla taitaa olla eka lapsi? Ei se puhe tule kellekään lapselle mitenkään pikku hiljaa, se muutos on hurjan nopea sitten ku se tulee, nimenomaan 'ihme'.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oppii se:
Onko lapsi siis tasan 2-vuotias? Jos on, sanoisin että jo on virka-intoinen terkkari teillä. Mä en tajua sitä painostusta, että jokaisen 1,5-vuotiaankin pitäisi innolla osoitella ja nimetä kaikkea mahdollista ja treenata puhetta kuin papupata. Oppiminen voi tapahtua myös huomaamattomammin ja lapsi alkaa puhua kun on mielessään asian valmiiksi miettinyt.

Mun esikoiseni oli lähes puhumaton vähän yli 2-vuotiaaksi. Lapsi kommunikoi eleillä, äänillä ja ilmeillä ja itse puhuin normaalisti takaisin. Ihan yhtäkkiä joku pato aukesi ja ipana alkoi kuukaudessa puhua 4-sanaisilla lauseilla. Nyt on 4-vuotias todella rikasta kieltä käyttävä tapaus, jonka puheenlahjat herättävät huomiota neuvolassakin. Kuopus on nyt 2-vuotias ja käyttää tasan kahta sanaa sekä huutamista ja eleitä. Hyvin pärjätään enkä stressaa puheesta yhtään. Uskon, että kohta tääkin tyyppi huomaa puhumisen helpottavan elämää ja sitten täällä ei ole hiljaista enää ikinä:) Kannattaa yrittää muistaa, että muutamassa kuukaudessa saattaa tapahtua aivan ihmeellinen kehitysryöppy, jota vanhempi voi vain katsella hämmästyneenä vieressä!
Click to expand...

Joo, 2-vuotisneuvolassa tämä tuli tänään puheeksi. Meinaatko, että ihan kuukaudessa vois tapahtua edistystä? Aika hurjalta kuulostaa.. Oon jotenki vähän hölmistynyt tosta neuvolakäynnistä, täti oli niin kriittinen siitä puheesta..
 
Ei mullakaan tyttö puhunut paljoa mtään 2 vuotiaana,ihan muutamia sanoja.

Päiväkoti suositteli puheterapiaa ja puheterapeutti ei nähnyt puheessa mitään ongelmaa (vaikka tosissaan edes lauseita tullut).Sanoi että katsotaan 3 vuotiaana uudestaa.

2.5v alkoi tulemaan lauseita ja paaaaljon sanoja yhtäkkiä,tosin ei heti muut niin ymmärtänyt kaikkea.Nyt 6v ja olis välillä hiljaa.. :D
 
[QUOTE="Aapee";26426877]
Neuvolassa kuulosti aika rajulta, että 2,5-vuotiaana "puheen pitäisi jo ihan soljua", neuvolantätiä suoraan lainaten. En itse usko, että puolessa vuodessa tapahtuisi joku ihme ja poika alkais puhumaan, ku papupata.[/QUOTE]

Soljua my ass:) Kun mietin lähipiirin 2,5-vuotiaita, niin on soljumiset aika vähissä.

En mäkään olisi uskonut mykästä lapsesta tulevan Runebergia kuukaudessa-parissa, mutta näin kävi!
 
[QUOTE="Vieras";26426891]Sulla taitaa olla eka lapsi? Ei se puhe tule kellekään lapselle mitenkään pikku hiljaa, se muutos on hurjan nopea sitten ku se tulee, nimenomaan 'ihme'.[/QUOTE]

On eka, kuinkaniin? Ihmettä odotellessa...
 
[QUOTE="Aapee";26426877]Minä en näe sitä hävettävänä asiana, olen vain huolissani. Tottakai sinne menemme, jos tarve niin sanoo.

Neuvolassa kuulosti aika rajulta, että 2,5-vuotiaana "puheen pitäisi jo ihan soljua", neuvolantätiä suoraan lainaten. En itse usko, että puolessa vuodessa tapahtuisi joku ihme ja poika alkais puhumaan, ku papupata.[/QUOTE]

Ei tarkoitus olla sinua kohtaa syyttävä tuosta terapian häpeämisestä, vaikka se siltä saattoi vaikuttaakin :)

Mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä ettei sinun tarvitse huolissasi olla vielä. Puolessa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua vaikka mitä, ja jos ei tapahdu, niin sitten menette sinne terapiaan josta saatte vinkkejä arjen tilanteisiin. Jos lapsi on muuten terve, niin on aika epätodennäköistä ettei hän puhumaan oppisi. Ja jos joitain sanoja jo käyttää, niin seihän on hyvä merkki. Myönnän kyllä että itsekin olin tosi huolissani lapseni puheesta, hetkittäin vielä edelleenkin, mutta kyllä se sieltä tulee kun sen aika on.

Meidän poika oli muuten ainakin tosi ujo, niin se vaikutti myös siihen ettei uskaltanut edes yrittää sanoa mitään. Ja suun motoriikka oli vähän hakusessa, eli treenailtiin pärisyttämistä, puhaltamista jne..
 
Meillä ei esikoinen 2-vuotiaana puhunut kuin muutaman sanan selvästi ja sitten pääosin sitä omaa kieltään. Poika keksi ihan omia sanoja kuvaamaan asioita. Silloin oli sitten puhetta neuvolassa, että 2,5-vuotiaana käydään välineuvolassa ja kun sitten aikanaan soitin tilatakseni aikaa, niin neuvolatäti kysyi miten puhe sujuu ja sujuihan se meillä varsin hyvin, vaikkakin vielä oli paljon sitä omaa kieltä, mutta koko ajan mentiin oikeaan suuntaan, niin terkka sitten totesi, että jos en ole itse yhtään huolissani, niin ei meidän tartte sielläkään käydä.
Nyt poika on 3v10kk ja puhuu kuin papupata, se puhe lähti oikeastaan silloin 2,5-vuotiaana kunnolla sujumaan huimin askelin. Ainoastaan r- ja s-kirjain vielä puuttuu.

Kuopus on nyt 1v7kk ja ainut mitä selvästi sanoo on hau hau, muuten ei puhu vielä mitään ja itse en ainakaan ole yhtään huolissani vielä, eikä terkkakaan vaikuttanut olevan, kun tällä viikolla siellä käytiin. Taidetaan mennä isoveljen jalanjälkiä tuossa asiassa :)
 
meijän poika alkoi kunnolla puhua vasta yli 3 vuotiaana, puheterapiassa käytiin vähän yli kolmevuotiaana, mutta puheterapeutti oli sitä mieltä, että hyvällä mallilla on... nyt melkein 4 vuotias, ei nyt ihan täydellisesti puhu, mutta kyllä tuosta selvän saa... ja puheterapeutti sanoi, että jos 5 vuotiaana vielä puuttuu kirjaimia, niin sitten päästään uudestaan puheterapiaan... mutta on tosiaan terkat joskus hieman virkaintoisia tuon asian suhteen, puheterapeutit sitten ehkä suhtautuu hieman tyynemmin... mutta kyllä sinne kannattaa mennä, jos kokee että on tarvetta!
 
Ei tarvitse juuri 2v osata puhua, 3vuotiaana ohjataan täällä puheterapiaan, 2vuotiaana riittää kun on selkeästi osoittanut ymmärtävänsä puhetta ja tekee mitä pyydetään. Meillä maaliskuussa 2vuotta täyttänyt puhua pulputtaa kyllä, mutta sitten taas siskontyttö, joka on juuri 2v täyttänyt, ei juuri puhele kuin yhtä khta sanaa kerrallaan. Lapset on erilaisia ja se, että puheterapian mahdollisuus on, on erittäin hieno asia. Meillä juri keskiviikkona 7v täyttävä sai luvan lopettaa puten, jonka aloitti 3v täytettyään.
 
Kiitos kommenteista, oli valaisevaa lukea teidän kirjoituksia! Tsemppailen ja treenaillaan pojan kanssa leikin lomassa. :) varmasti paineet lähipiiristäkin vaikuttaa alitajuisesti, monet kun aina kyselevät, että joko puhuu jne.. Lapsen isoisovanhemmat vähän kärkkäästi ihmettelivät tuossa keväällä, että onpas vähäpuheinen lapsi! Että kyllähän meidän "janne" ja "ellu" puhuivat jo suuna päänä ja heidänkin lapsensa.. Täytyy vaan nyt päästää korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapsi on kuitenkin terve ja muuten oikein hyvin kehittynyt taapero. :)

Hyvää kesänjatkoa! :)
 
Meillä on kaksi vauhtiveikkoa, jotka eivät juuri puhuneet ennen 2v. päivää. Muutamia sanoja tuli. Ja meidän neuvolan th:n kanta oli se, että kaksivuotiaalle riittää sanat, 3veenä pitää puhua lauseilla. Eli kumpaakaan ei ole lähettetty puheterapiaan, eikä kyllä olisi tarvinnutkaan. Esikoisen vasukeskustelussa 4-vuotiaana päikyn täti kehui sanavarastoa ja luovaa kielenjäyttöä, ja sanoi että varmaan poika puhunut aikasin. Olin vaan, että ei todellakaan. Yli 2-vuotias oli kun puhe puhkesi. Eli kehitys oli huimaa hänelläkin, ja R:n sanoi heti kun suunsa auki sai. :)
 
Kyllä 2-vuotiaan pitäisi periaatteessa osata jo 2-3 sanan lauseita, tosin voi se puhe edetä siitä vauhdikkaastikin muutamassa kuukaudessa.

Mutta, kertoisiko ne tarinoitaan, joilla 2-vuotias ei ole puhunut ja puhe ei ole terapiassakaan ikätasoisesti edennyt? Olisi hyvä huomata myös se puoli, että puhumattomalla 2-vuotiaalla saattaa olla oikea puheen kehityksen häiriö.
 
[QUOTE="vieras";26427024]Kyllä 2-vuotiaan pitäisi periaatteessa osata jo 2-3 sanan lauseita, tosin voi se puhe edetä siitä vauhdikkaastikin muutamassa kuukaudessa.

Mutta, kertoisiko ne tarinoitaan, joilla 2-vuotias ei ole puhunut ja puhe ei ole terapiassakaan ikätasoisesti edennyt? Olisi hyvä huomata myös se puoli, että puhumattomalla 2-vuotiaalla saattaa olla oikea puheen kehityksen häiriö.[/QUOTE]

Lapsi ei puhu, kuin yksittäisiä sanoja. Ei edes lyhyitä lauseita.
 
no ei meidänkään tyttö puhunut kun yksittäisiä sanoja (joita niitäkään ei ollut kovin paljoa), sitten sellaisia omakeksimiä sanoja ja pari sellaista kahden sanan lausetta vielä kaksivuotisneuvolassa. Saatiinkin sen vuoksi 2,5 v uusi neuvola-aika ihan vaan sen kielellisen kehityksen tarkistamisen vuoksi. Tässä välissä vaihtui neuvolatätikin ja kun joku aika sitten käytiin siinä 2,5 v tarkastuksessa niin ei tuo ollut yhtään huolissaan. Nyt toki on alkanut puhua paljon enemmän, lauseitakin löytyy ja kyselee mm mittä vauva on jne. Välillä en ymmärrä mitä haluaa sanoa, mutta tulee kuitenkin yleensä ymmärretyksi.

Todellakin kehitys on niiin yksilöllistä, eikä välttämättä ole mitään syytä huoleen, jos lapsi ei puhu kunnolla 2 vuotiaana. Tärkeämpää siinä vaiheessa on todeta se, että lapsi kuitenkin ymmärtää puhetta eli jos sinä sanot vaiikkapa että annappa tuo nukke äidille, niin hän ymmärtää mistä on kyse...
 
Joskus puheen kehityksen häiriö voi olla seurausta suun lihaksiston ja kielen koordinaation häiriöistä. Onko puheen ymmärrys alkuperäisen kirjoittajan lapsella normaalisti kehittynyt? 2-vuotiaan pitäisi ymmärtää jo monimutkaisempiakin kehoituksia (esim. tuo pallo eteisestä ja laita se äidin syliin).
 
Ja taas mennään. En voi muuta kuin pyöritellä päätä, niin ärsyttää jotkut terkat. Ei kannata ap olla yhtään huolissaan, eiköhän se puhe sieltä tule kun lapsi on kypsä. Meillä 2-vuotisneuvolassa ei ainakaan mihinkään puheterapiaan oltu ohjaamassa, eikä erityisesti huolissaankaan vaikka lapsi ei juurikaan puhunut. Joitakin sanoja kyllä mutta epäselvästi. Kehitystä on tapahtunut, mutta en edelleenkään ole huolissani vaikka puhe ei mitenkään "solju". Pääasia että yrittää ja kehittyy omaan tahtiinsa ja tulee kutakuinkin ymmärretyksi.

Turhia huolia laitetaan vanhempian niskaan. Miksei lapset saa kehittyä omaan tahtiinsa? Kun selvästikään mistään sen kummemmasta ei ole kyse!
 
[QUOTE="huoh";26427171]Miksei lapset saa kehittyä omaan tahtiinsa? Kun selvästikään mistään sen kummemmasta ei ole kyse![/QUOTE]

Mistäs sinä sen osaat sanoa, ettei "kummemmasta" ole kyse? ja jos puhe ei ole edistynyt ikätasoisesti, eikö se ole hyvä asia, että puututaan?
 
[QUOTE="vieras";26427416]Mistäs sinä sen osaat sanoa, ettei "kummemmasta" ole kyse? ja jos puhe ei ole edistynyt ikätasoisesti, eikö se ole hyvä asia, että puututaan?[/QUOTE]

Siksi osaan sanoa koska se on epätodennäköistä siihen määrään nähden mitä jotkut ylihysteeriset terkat hössöttävät. Todennäköisempää on että puhe alkaa kehittyä ihan omaa tahtiaan normaalisti, ilman että turhilla terapioilla puututaan luonnolliseen kehitykseen.

Ja toisekseen, "ikätasoinen" on liukuva käsite. Kuka sen määrittelee ja kuinka tarkasti? Ei ihminen ole mikään robotti jossa on päivämäärä sisällä ja eräpäivä tietyille kehitysvaiheille. Ymmärrän että todellisissa ongelmissa, jossa on oikeasti kehityshäiriöitä, on viivästymisiä. Mutta eiköhän suurin osa ole ihan "normaaleita" tapauksia.

Peräänkuulutan vähempää hysteriaa ja mikroskooppitutkimuksia mitä tulee lasten kaikenmaailman kehitysviivästymille kun ei ole muka "ikästasoisesti" tasoissa jonkun toisen kanssa.

Sitäpaitsi on epäreilua että toiset vanhemmat saavat kohtuuttomia huolia niskaansa, koska käytännöt vaihtelee neuvoloiden välillä. Toisessa neuvolassa ei oltaisi huolestuttu kun toisessa huolestutaan turhan varhain. Ja lopputulos on kuitenkin luultavimmin sama: lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ihan normaalisti.

Aamen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa