Alkuperäinen kirjoittaja kätevä emäntä;26430824:
Aika monen aikuisen arvomaalima on hukassa nykypäivänä. Lapset heijastavat vanhempiensa arvomaailmaa ja elämisen taitoja. Näin se on, kukin vanhempi seisköön peilin edessä ja punnitkoon arvomaailmaansa.
Olenkin miettinyt, että onko mitään järkeä opettaa lapselle käytöstapoja, jos häiriköt omistavat maailman.
Näinhän ihmiset alkavat ajatella. Mutta ei käytöstapojen opettelu tarkoita, että pitää olla aina kusi sukassa, moraalisesti ylempänä mutta käytännössä alempana myötähäpeään tukehtuen, ja antaa häiriköiden pomppia vapaasti. Päinvastoin, häiriköt ovat usein vain ajattelemattomia tolloja tai pelokkaita ensin hyökkääjiä. Kumpiinkin auttaa koulutus, ja käytöstapoja opiskelemalla voi opetella kouluttamaan häiriköitä taitavammin.
Tässä käytännön esimerkki siitä, mitä se tollous voi tarkoittaa. Mieheni on periaatteessa fiksukin ihminen, muttamutta. Meillä kävi vieraita tänään, ja en havainnut mitä pääsi tapahtumaan, kun vierailla oli niin kiire aikataulu niin suunnitelmat pettivät, hajaannuttiin ja lapset olivat miehen valvonnassa pihalla. No, oli vesiletku, ja oli viilenevä alkuilta. Meidän pikkuinen oli huvikseen kastellut ne vieraat lapset, ja meidän ukkokulta piti sitä hassuna pikku lapsellisuutena. Ei sitten hänelle tullut yhtään mieleen, että lapsilla ei ole varmaankaan vaihtovaatteita mukana, ja vaikka sillä hetkellä tarkeni vielä märkänäkin niin tilanne voi muuttua äkkiäkin kalseaksi kun aurinko alenee. Toisella lapsista oli vielä yskäkin, ja lähti aika surkean oloisena kotia kohti, enkä silloin ymmärtänyt miksi.
Mä tajusin kunnolla mitä oli tapahtunut vasta nyt illalla, kun mies naureskellen kertasi pojalle mitä kivaa oli päivän aikana tehty. Jumalauta. Että vituttaa nyt. Vaikka se näki mun ilmeestä tehneensä jotain erittäin typerää, niin näin kun sillä löi tyhjää, että mikäs tässä nyt saattoi sitten pieleen mennä.
Kyllähän se on jo nähty, että mies ei pidä minään vaikka kaksivuotias häntä huitoo. Ja tätä olen pelännyt, että se tulee tarkoittamaan myös sitten sitä, että jos poika jonain päivänä huitoo vieraita lapsia, niin sekään ei ole mitään. Kaikki mitä lapsi tekee on isän mielestä vain ylettömän söpöä ja liikuttavaa, eikä empatiakyky riitä miettimään asioita niiden toisten lasten kannalta. Eikä mies siis ymmärrä ajatella asioita pojan itsensäkään kannalta, koska kyllähän tuo sitten kostautuu.
Huomenna mies soittaa vieraille ja pyytää anteeksi, tai itkee ja pyytää. Tätä on käytöstapojen opettaminen, ja jos se ei onnistu yhdeltä, niin jostain löytyy aina joku joka sen tekee. Mieluummin omainen kuin viranomainen. Edes jonkun omainen. Niin paljon tuijotetaan niitä lasten tapoja, vaikka pääasia olisi opettaa tapoja edes niille aikuisille. Kyllä ne lapset sitten perässä tulevat, mallioppimisen kautta.
