Onko täällä muita jotka haluaa kokea raskausajan mutta ei halua lasta? mitä mieltä asiasta?

[emmm]

Täällä kirjoittaa 18 vuotias neito, joka haluaisi tosi paljon kokea raskausajan, mutta ei halua lasta. Tuntuu, että en ole valmis ikinä ottamaan sitä vastuuta mitä lapset minulle toisi.. Haluan vaan elää niin, että kukaan ihminen ei ole riippuvainen minusta 18 vuotta. Tästä huolimatta olen jo monta vuotta halunnut kokea raskauden. Haluan kokea sen, ja antaa vauvan parille jotka eivät itse kykene saamaan lasta. Mitä mieltä?

 

[Anatolia]

Ööö...sitä mieltä, että odota useampi vuosi ennen kun ryhdyt tuumasta toimeen.

 

[Katylina]

Ei kannata haluta vielä. Halua sitten, kun haluat sen lapsenkin. Sitä rääkkiä harvempi haluaisi koettuaan uusia, ellei saisi sitä lasta palkinnoksi. Tosin adoptiokin voi olla miellyttävä ajatus, se vain ei ole niin helppo toteuttaa kuin voit kuvitella sen nyt.. Mieli voi muuttua kun se lapsi mahassa potkii, kun sitä synnytät ja kun lopulta sen 9 kkn jälkeen menet tyhjin käsin kotiin, alapää kipeänä ja vuotavana, rinnat ja maha mahdollisesti raskausarpien peitossa ja lukuisien kilojen kera.

 

[fortunate]

Ajattele vaan noin, mutta älä tee mitään konkreettista.
Joku kaunis päivä vaikkapa kymmenen vuoden päästä saatat huomata, ettei se lapsi niin suuri taakka olisikaan.

 

[emmm]

Ööö...sitä mieltä, että odota useampi vuosi ennen kun ryhdyt tuumasta toimeen.

miksi pitäis odottaa? :O

 

["MiMeira"]

Siis pahimmassa tapauksessa oksentamiset, närästykset, suonikohjut, raskausarvet, 15 lisäkiloa, turvotukset, liitoskivut, hengenahdistuksen.... Pahimmassa tapauksessa veritulpan, kouristukset, alapään repeämisen tai kohdun repeämisen.

Ihan vaan siksi että haluat kokea raskausajan? Se ei aina ole hanaa kädet vatsalla hyräilyä.

 

[7thHeaven]

Minä :wave:

Mutta en kyllä oo ikinä ajatellu hankkiutuvani raskaaksi vaan siitä fiiliksestä, ja sitten antavani adoptioon.

Tyydyn vain kuvittelemaan raskausaikaa, ja sitten joskus kun aika on kypsä kersalle niin ehkä sen kokee oikeasti

 

[Anatolia]

miksi pitäis odottaa? :O

Niin, miks?

Tottakai 18-vuotiaana kannattaa hankkiutua raskaaksi, vaikkei edes halua lasta.

Kukapa ei suosittelisi tekemään niin.

 

[emmm]

Ei kannata haluta vielä. Halua sitten, kun haluat sen lapsenkin. Sitä rääkkiä harvempi haluaisi koettuaan uusia, ellei saisi sitä lasta palkinnoksi. Tosin adoptiokin voi olla miellyttävä ajatus, se vain ei ole niin helppo toteuttaa kuin voit kuvitella sen nyt.. Mieli voi muuttua kun se lapsi mahassa potkii, kun sitä synnytät ja kun lopulta sen 9 kkn jälkeen menet tyhjin käsin kotiin, alapää kipeänä ja vuotavana, rinnat ja maha mahdollisesti raskausarpien peitossa ja lukuisien kilojen kera.

läskin saa aina pois mutta uskon kyllä itekkin että mieli varmaan muuttuis sen synnytyksen jälkeen.

 

[.....]

Mä haluaisin lapsen, mutta en raskausaikaa. 20 viikkoa oksensin tiputuksessa ja vatsa räjähti tiikeriraidoille ja rinnat myös. Tuli suonikohjut, peräpukamat ja erinäisiä alapään ongelmia. Kuka suostuu tieten tahtoen jo nuorena pilaamaan kroppansa ilman sitä "palkkiota" eli lasta. Ja se hormoonihuuru mikä synnytyksen jälkeen tulee, voi olla aika ylläri. Eipä sitä lasta kaikki niin vain voi pois antaa. Onhan se hyvä miettiä tuollaisia, mutta käytöntö on sitten aika kaukana niistä omista ajatuksista...

 

["sondersson"]

Ma haluisin synnyttämään ja saada vauvan, mutten todellakaan haluis olla raskaana.

 

[7thHeaven]

läskin saa aina pois mutta uskon kyllä itekkin että mieli varmaan muuttuis sen synnytyksen jälkeen.

Ku Suomen teinimamoja kattoo, niin ilmeisesti ei saa......

Ja oikeasti noi tarinat synnytysten jälkeisistä fiiliksistä, siitä miten ei voi istua ja vessassakäymisen vaihtais mielummin giljotiiniiin on aika hurjaa. Ei voi ikinä tietää miten oma keho käyttäytyy..

 

[......]

läskin saa aina pois mutta uskon kyllä itekkin että mieli varmaan muuttuis sen synnytyksen jälkeen.

Mulla ei läskiä edes tullut, mutta koska vatsa kasvoi, veny nahka ja nyt on sellainen kunnon kengurupussi. Kun menee kontilleen, löysä nahka roikkuu. Lihoisinpa edes niin se vähän pullistuisi Vain kirurgin veitsi auttaa tuohon ongelmaani.

 

["susu"]

mieti tuota uudemman kerran kun olet 25+

 

[Katylina]

läskin saa aina pois mutta uskon kyllä itekkin että mieli varmaan muuttuis sen synnytyksen jälkeen.

Itse tulin raskaaksi 18-vuotiaana ja synnytin kun olin 19 ja usko pois, keho ei ole ihan saman näköinen kuin ennen raskautta. Todellakaan. Rinnat varsinkaan, raskausarvet harvinaisen kauniit, persus ja lantionalue leveämpi kuin ennen. Ja rinnat kasvoivat 4 kuppikokoa, tyhjää ihoa ja löllöä. How sexy is that. Tosin en kyllä koskaan edes kuvitellut luopuvani lapsesta, mutta olihan se synnytys verta ja suolenpätkiä, paniikkia, 36 tuntia kipua ja kesän turvotus oli n. 10 kiloa extranestettä. Eipä se painokaan pudonnut yhtä helposti kuin ennen ja aineenvaihdunta hidastui. Melko shokeeraava kokemus nuorelle ihmiselle, sanoisin.

 

[UniQuePopPy]

mä tykkään raskausajasta ja siitä mahasta :heart: voisin kokea sen aina uudelleen ja uudelleen. Mutta en kyllä lasta antaisi pois..

 

[Deleted member 70007]

Ku Suomen teinimamoja kattoo, niin ilmeisesti ei saa......

Ja oikeasti noi tarinat synnytysten jälkeisistä fiiliksistä, siitä miten ei voi istua ja vessassakäymisen vaihtais mielummin giljotiiniiin on aika hurjaa. Ei voi ikinä tietää miten oma keho käyttäytyy..

No joo, tarinat on tarinoita.
Itellä oli esikon kans touhu ihan yhtä helvettiä, kun ei voinu vessaan mennä ja tuntu että alapää repeää ku istumaan nousen. Toisaalta synnytys oli kliseisesti sanottuna eheyttävä ja vahvistava kokemus, siis sanallisesti, oikeasti paikat repeili, tuntu ku vauva yrittäisi tahallaan hajottaa mut osiksi ja huusin ku halvattu. Silti se ei ollut oikeasti niin kamalaa, kuin mitä puhutaan.

Niin, että odota 10 vuotta ja jos tunnet vielä samoin, niin siitä vaan.

 

[mama the strange]

Mä taas voisin ihan hyvin olla raskaana, synnyttää yms, mutta en halua vauvaa. Haluaisin kuitenkin toisen lapsen, noin 2-3-vuotiaan, kiitos.

Koin esikoisen raskausajan ja synnytyksen helppoina, mutta vauva-aika oli raskas. Elämä helpotti kummasti, kun vauva-aika päättyi ja mukavampaa on vuosi vuodelta.

 

["hmmm"]

Odota kunnes haluat molemmat. Se voi olla kahden vuoden päästä, viiden vuoden tai kymmenen.

 

[emmmm]

[QUOTE="sondersson";26470156]Ma haluisin synnyttämään ja saada vauvan, mutten todellakaan haluis olla raskaana.[/QUOTE]

ajatteleekohan kukaan mun kans samoin?

 

[tai pari]

Ajattele vaan noin, mutta älä tee mitään konkreettista.
Joku kaunis päivä vaikkapa kymmenen vuoden päästä saatat huomata, ettei se lapsi niin suuri taakka olisikaan.

Minä en tuohon ikään tarvinnut kuin kolme vuotta ja halusin lapsen. Ja samalla hassulla tavalla ajattelin teini-ikäisenä.

 

[7thHeaven]

No joo, tarinat on tarinoita.
Itellä oli esikon kans touhu ihan yhtä helvettiä, kun ei voinu vessaan mennä ja tuntu että alapää repeää ku istumaan nousen. Toisaalta synnytys oli kliseisesti sanottuna eheyttävä ja vahvistava kokemus, siis sanallisesti, oikeasti paikat repeili, tuntu ku vauva yrittäisi tahallaan hajottaa mut osiksi ja huusin ku halvattu. Silti se ei ollut oikeasti niin kamalaa, kuin mitä puhutaan.

Niin, että odota 10 vuotta ja jos tunnet vielä samoin, niin siitä vaan.

No nää lauseet ei nyt ihan tue toisiaan

Siis tiedän, että parin vuoden sisään tulen lisääntymään jos luonto suo. Kiva ajatus on iso maha ja tuleva vauva, kamala ajatus on kaikki muu mikä siihen liittyy Sen voi tietää sitten.

 

[Möppöläinen]

Ei kiitos. Mä inhosin raskausaikaa molemmilla kerroilla. Ekalla kerralla oli järkyttävää katsoa miten kroppa muuttuu, venyy ja paukkuu. Tokalla kerralla olin vaan niin julmetun kipeä koko ajan.

 

[Katylina]

Mä taas voisin ihan hyvin olla raskaana, synnyttää yms, mutta en halua vauvaa. Haluaisin kuitenkin toisen lapsen, noin 2-3-vuotiaan, kiitos.

Koin esikoisen raskausajan ja synnytyksen helppoina, mutta vauva-aika oli raskas. Elämä helpotti kummasti, kun vauva-aika päättyi ja mukavampaa on vuosi vuodelta.

Voin lainata sulle tätä miltei 2-vuotiasta uhmaikäistä, kerros kuinka ihanaa mahtaa olla

 

[Jellybeany]

Mulla raskaudet oli väsymystä lukuunottamatta helppoja. Tulihan niitä arpia ja muuta, mutta ei mitään häiritsevää. Lisäksi olen jotenkin sitä tyyppiä, etten osannut kiintyä vauvaan mahassa, enkä vielä heti syntymänkään jälkeen vaan kiintymys ja rakkaus tuli pikkuhiljaa.. Joten on sanottava, ettei olisi mahdoton ajatus olla raskaana ja antaa vauva pois. Raskausaika oli ihan kivaa aikaa, synnytyskin ihan jees. Mutta en kyllä vasta 18-vuotiaalle sellaista suosittele!