Toggle sidebar

Raha-asiat ja valehteleminen miehelle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja money
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

money

Vieras
Olen joutunut salailemaan ja valehtelemaan miehelle, että mulla jäi aika lailla laskuja rästiin kun olin masentunut... Vaikka tilillä oli rahaa, en edes avannut kuoria. Välillä ostin holtittomasti lapsille vaatteita.

En vaan ole uskaltanut kertoa kun mies räjähtää vähemmästäkin. Nyt sain maksettua viimeisen erän ja vielä kun jaksan kuukauden elää minimibudjetilla, saan vihdoin ja viimein käyttää palkkani kokonaan... tai säästää johonkin. Mies luulee että tuhlaan kaiken nytkin.

Olen joutunut keksimään laskuja että olen voinut ottaa miehen tililtä rahaa niihin (todellisuudessa perintätoimistojen maksuihin) ja kerran mieheltä perittiin ulosotossa yksi terveydenhuoltomaksu ja jouduin sen takia varastamaan ja sen jälkeen piilottamaan miehen palkkakuitinkin.

Huh huh.

Kertoisitteko ikinä tämmöisestä miehelle vai pitäisittekö salaisuutena loppuun asti?
 
Oletko vapautumassa asiasta ja saamassa asioita kuntoon? Minusta tämä on ollut helvetin stressaavaa, pitää aina ehtiä ensin kotiin ettei mies näe postia, olen joutunut laittamaan postin keskeytyksiä jos mies on lomalla ilman mua...

Alkuperäinen kirjoittaja minä...;26474356:
mulla vähän sama homma:( en koskaan kerro kellekkään!!!
Click to expand...
 
[QUOTE="aapee";26474386]Olen itse antanut paljon pahemman luottamuksen petoksen anteeksi 2001. Pettämisen.[/QUOTE]

luuletko olevasi parempi ihminen noiden tekojesi kanssa kuin pettäjä. luottamuksesta on kysymys kummassakin!
 
[QUOTE="aapee";26474386]Olen itse antanut paljon pahemman luottamuksen petoksen anteeksi 2001. Pettämisen.[/QUOTE]

Kerroinkin vain mitä itse tekisin tuossa tilanteessa. Jos luottamus petetään, se on suhteen menoa minulle.
 
Kun ne holtittomuudet tapahtuivat tai etten avannut laskuja, en vaan jaksanut. Olin masentunut. Sitten kun sen verran tokenin että sain otettua yhteyttä perintätoimistoihin ja sovittua asiat, olen maksanut kaikki.

Mies on äkkipikainen ja ei ymmärrä, että masennus on sairaus. En jaksaisi tapella uudestaan noista vanhoista asioista.

Menin naimisiin sen jälkeen kun mies oli pettänyt ja jäänyt kiinni. Epäilen välillä edelleen. Halusin niin kovasti perheen. Olen käynyt terapiaa ja ymmärrän itse syyni kyllä.

Alkuperäinen kirjoittaja nåo;26474396:
ihan sairasta touhua. avioliiton perusta on luottamus.
Click to expand...
 
Ei vaan kärähti. Senkin jälkeen kiisti asian vaikka se ei ollut mitenkään tulkinnanvaraista. Ko. nainen oli puolituttu.

[QUOTE="hmh";26474453]Kertoiko mies pettämisestä sinulle itse, vai saitko tietää jotain muuta kautta? Saattaisi vaikuttaa siihen, kertoisinko vai en.[/QUOTE]
 
[QUOTE="aapee";26474467]Ei vaan kärähti. Senkin jälkeen kiisti asian vaikka se ei ollut mitenkään tulkinnanvaraista. Ko. nainen oli puolituttu.[/QUOTE]

Miehesi oli siis sitä mieltä, että sinä et ansaitse kuulla totuutta, tai edes asian tunnustusta kun totuus oli jo tullut ilmi. Miksipä hän sitten ansaitsisi totuutta sinultakaan? En kertoisi.
 
Toisaalta haluan klertoa. Taidan jopa haluta, että mies suuttuu ja ottaa eron. Elämäni oli materialistisesti köyhempää, mutta rauhallisempaa ja voisin paremmin. Välillä tuntuu ettei mulla ole mitään tilaa edes hengittää tässä suhteessa.

Mutta meillä on 2 lasta. Heidän kannaltaan en toivo eroa.
 
[QUOTE="hmh";26474491]Miehesi oli siis sitä mieltä, että sinä et ansaitse kuulla totuutta, tai edes asian tunnustusta kun totuus oli jo tullut ilmi. Miksipä hän sitten ansaitsisi totuutta sinultakaan? En kertoisi.[/QUOTE]
Näinpä.
Mutta miettisin, kannattaako tällaista suhdetta jatkaa, jossa ei voi luottaa toiseen, ja joutuu pelkäämään toisen äkkipikaisuutta ja riitaa...
 
[QUOTE="aapee";26474506]Toisaalta haluan klertoa. Taidan jopa haluta, että mies suuttuu ja ottaa eron. Elämäni oli materialistisesti köyhempää, mutta rauhallisempaa ja voisin paremmin. Välillä tuntuu ettei mulla ole mitään tilaa edes hengittää tässä suhteessa.

Mutta meillä on 2 lasta. Heidän kannaltaan en toivo eroa.[/QUOTE]
Et sä voi lapsien takia kiduuttaa itteäsi suhteessa mikä ei toimi. Jos kerta toivot sen eroa...
 
Kyllä hän lopulta tajusi lopettaa kiistämisen ja pyysi anteeksi multa. Tuo toinen nainen tuli raskaaksi siitä pettämisestä. Teki abortin kylläkin.

[QUOTE="hmh";26474491]Miehesi oli siis sitä mieltä, että sinä et ansaitse kuulla totuutta, tai edes asian tunnustusta kun totuus oli jo tullut ilmi. Miksipä hän sitten ansaitsisi totuutta sinultakaan? En kertoisi.[/QUOTE]
 
Onhan taas ketju. Eikö sulla ole muuta tekemistä kuin keksiä juttuja?

Tarinalle jatkoa: itse asiassa mun toinen lapsi on erityislapsi. Ja taidankin, katsos vaan, olla taas raskaana. Ja nyt, nyt kerroin miehelle, ja mies meni uudestaan pettämään mua. Ja se toinen nainen olikin mun sisko. Eikun paras kaveri. Ja ja ja....
 
Minulla on ollut aika häilyvä lapsuus. olen asunut välillä lastenkodissakin.

Ehkä valitsin itselleni tuollaisen koska en uskonut ansaitsevani parempaa. Hän tulee hyvin toimeen ja omilla ansioilla en eläisi tätä elämää. Siinä suhteessa se jos poltin vähän rahaa hukkaan ei ole meillä ongelma.

Välillä silti tuntuu, että vaikka muuttaisin vuokralle kaksioon tai kolmioon, niin olisin silti onnellisempi.

[QUOTE="näinpä";26474513]Näinpä.
Mutta miettisin, kannattaako tällaista suhdetta jatkaa, jossa ei voi luottaa toiseen, ja joutuu pelkäämään toisen äkkipikaisuutta ja riitaa...[/QUOTE]
 
[QUOTE="aapee";26474506]Toisaalta haluan klertoa. Taidan jopa haluta, että mies suuttuu ja ottaa eron. Elämäni oli materialistisesti köyhempää, mutta rauhallisempaa ja voisin paremmin. Välillä tuntuu ettei mulla ole mitään tilaa edes hengittää tässä suhteessa.

Mutta meillä on 2 lasta. Heidän kannaltaan en toivo eroa.[/QUOTE]

Sinulla tuntuu olevan hyvin paha olla suhteessasi. Joko olisi vakavan keskustelun paikka miehen kanssa (myös siitä äkkipikaisuudesta salaamisen lisäksi) tai sitten alat pistää hopeat jakoon. Kyllä lapsesikin huomaavat että äidillä on paha olla, vanhempien huono suhde ei palvele ketään.
 
Ikävä kyllä ei ole keksittyä. Kumpikaan lapsi ei ole erityislapsi, enkä aio enempää lapsia tehdäkään. Eikä mulla ole siskoa.

[QUOTE="hohhoijaa";26474548]Onhan taas ketju. Eikö sulla ole muuta tekemistä kuin keksiä juttuja?

Tarinalle jatkoa: itse asiassa mun toinen lapsi on erityislapsi. Ja taidankin, katsos vaan, olla taas raskaana. Ja nyt, nyt kerroin miehelle, ja mies meni uudestaan pettämään mua. Ja se toinen nainen olikin mun sisko. Eikun paras kaveri. Ja ja ja....[/QUOTE]
 
Niin, kyllähän ne huomaavat. Toinen on jo sanonut, että olen paljon iloisempi aina kun iskä on työmatkalla. hän on säännöllisesti muutaman päivän poissa ja jaksan aina silloin paremmin. Jonkun verran olen matkustellut lasten kanssa kolmestaan ja niilläkin reissuilla virkistyn.

Enhän voi tietää, pettääkö hän siellä työmatkalla mua. Toisaalta olen aika herkkävaistoinen ja silloin aiemminkin vaistolla tiesin miten asiat ovat ennen kuin se paljastui. Nyt ei tunnu että salaa multa silleen mitään.

Toki jos vedetään hopeat jakoon, saanhan mäkin jotain. Ei avioehtoa.

Alkuperäinen kirjoittaja voi voi:
Sinulla tuntuu olevan hyvin paha olla suhteessasi. Joko olisi vakavan keskustelun paikka miehen kanssa (myös siitä äkkipikaisuudesta salaamisen lisäksi) tai sitten alat pistää hopeat jakoon. Kyllä lapsesikin huomaavat että äidillä on paha olla, vanhempien huono suhde ei palvele ketään.
Click to expand...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa