Toggle sidebar

Onko pakko suostua synnytyksen käynnistykseen tai oksitosiinitipan laittamiseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Mitä jos mä vaan en suostu synnyttämään? En avaa jalkoja enkä ponnista (onnistuu kyllä, olen aiemmissa synnytyksissä pidätellyt ponnistamista yli tunninkin ilokaasun avulla vaikka oon tiennyt että vauva ois tulossa).
Se sattuu niin saatanasti ja on nöyryyttävintä mitä voi olla.
On se niin väärin että joku ensisynnyttäjä saa sektion tuosta vaan pelon takia mutta se että on melkein kuollut edellisellä kerralla ei riitä syyksi leikata.
Kaduttaa ihan hirveesti että edes ryhdyin enää lapsen tekoon.
Tuntuu etten edes halua mennä sairaalaan nöyryyttämään itseäni vaan mieluummin yritän synnyttää yksin kotona vaikka sit kuoltais siihen tällä kertaa molemmat.
 
Sulla on ilmeisesti alkanut synnytyksen jälkeinen masennus jo ennen synnytystä, sen verran harhaista ajattelua.

Kaksi synnyttäneenä tiedän, että sitten kun on aika ponnistaa on kyllä pakko ponnistaa. Ilokaasua en ole käyttänyt, mutta en tiedä sitten miten sä meinaat sinne kotiin sitä saada...
 
Alkuperäinen kirjoittaja höh??;26474497:
Sulla on ilmeisesti alkanut synnytyksen jälkeinen masennus jo ennen synnytystä, sen verran harhaista ajattelua.

Kaksi synnyttäneenä tiedän, että sitten kun on aika ponnistaa on kyllä pakko ponnistaa. Ilokaasua en ole käyttänyt, mutta en tiedä sitten miten sä meinaat sinne kotiin sitä saada...
Click to expand...

On kuule aika yleistä, että ponnistaa ei saa, vaikka vauva olisi jo tulossa. Itse jouduin ensimmäisessä synnytyksessä pidättelemään tunnin, kun lapsi oli väärässä tarjonnassa ja odoteltiin, että kääntyisi parempaan asentoon.

Ja kyllä sattuu.
 
minä taas itkin hysteerisenä kun sanottiin, että lapsi on perätilassa ja mahdollisesti joudun sektioon. Ahdisti niin paljon. Onneksi viikossa lapsi kääntyikin itse ja sain synnyttää alakautta.

Älä nyt etukäteen tuollaisia ajattele ja et sinä kyllä voi väkisin ponnistamista pidättää. Ei onnistu vaikka tekisit mitä. Mene pelkopolille nyt hyvä ihminen. Olisi pitänyt mennä jo aikoja sitten!
 
Mitä nöyryyttävää siinä on? Lapsi syntyy ja saat apua, missä ongelma?

Toisekseen, miksi ihmeessä pidätellä ponnnistamista, vauvahan siinä ahdingossa on. Ei se ilokseen synnytyskanavassa vartoile.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höh??;26474497:
Sulla on ilmeisesti alkanut synnytyksen jälkeinen masennus jo ennen synnytystä, sen verran harhaista ajattelua.

Kaksi synnyttäneenä tiedän, että sitten kun on aika ponnistaa on kyllä pakko ponnistaa. Ilokaasua en ole käyttänyt, mutta en tiedä sitten miten sä meinaat sinne kotiin sitä saada...
Click to expand...

Ja minä kolme synnyttäneenä tiedän että pystyn sitä ponnistamista pidättelemään, varmasti pystyisin ilman ilokaasuakin.
Me ihmiset ollaan niin erilaisia, toisilla syntyy vauvat tunnissa ja ekalla ponnistuksella, toisilla niin kuin mulla hommaan menee vuorokausi tai kauemmin ja niin vahvaa ponnistamisen tarvetta ei vaan tule että pakko muka olisi.
Mä haluisin vaan kliinisen sektion, ihan oikeasti valitsisin mieluummin leikkauksen ilman puudutetta kun repisin perseeni enää kertaakaan.
Tai sit synnytän yksinäni kotona ilman että tarvii tuntea itsensä nöyryytettäväksi naudaksi.
Ei mua mkään muu masenna mutta synnytys pelottaa ihan kamalasti (ja syystä, edelliset menneet huonosti kaikki, viimeisimmässä meinasin kuolla). Ja ennen kuin tulette huutelemaan miksi vielä teen neljännen niin siksi että pilleriehkäisy petti, lapsen kyllä olen valmis vastaanottamaan mutta synnytys pelottaa ja ahdistaa niin että melkein harmittaa etten tehnyt keskeytystä.
Neuvolassa ja lääkärillä olen puhunut pelosta mutta ei ne ymmärrä.
 
Emmä kyllä ymmärrä miten sinä pidätellään. Mulle koitti kätilö viimeksi sanoa, että odota vähän, älä ponnista kun sanoin, että nyt syntyy (olis jotenki kuulemma auttanu sitä vauvan päätä) mutta ku tuumasin, että tässä mitään odotella ku syntyy just ja sitten oliki vauva jo ulkona.

Mutta mulla onki ponnistusvaiheet kestäny 4min, 1min ja 2min...että sillee
 
Joko tää on provo, tai sitte sä oot ihan sekasin!

Olisit pitänyt ne jalat kiinni ennenkuin tohon tilaan päädyit! Muista ainakin ens kerralla, ettei tapahdu taas uutta vahingoa, ettet joutuis synnyttämään!

Mulle käynnistys oli tosi positiivinen kokemus. Synnytys kesti 7 tuntia ja ponnistus 10min. Ensisynnyttäjä olin. Pelkäsin ihan kamalasti sektiota, etenkin kun kätilö sanoi että tilasi sektion varmuuden vuoksi. Onneksi ei tehty!
 
Ja pelkopoli on tuttu paikka mutta en koe saaneeni sieltä minkäänlaista apua, itkin ja rukoilin pelkosektiota mutta ei ole kuulemma syytä tehdä. Kahdella eri lääkärillä kävin pelkopolilla. Jos mä vaan kieltäydyn ponnistamasta ja mahdollisesta käynnistyksestä/tipasta (jotka tehty kahdella kerralla kolmesta aiemmin) niin leikkaako ne vai repivätkö vauvan väkisin imukupilla ulos?
Vittu mä en vaan mene sinne koko sairaalaan.
 
Mihin meinasit kuolla edellisessä synnytyksessä? Jos siitä (läheltä piti-tilanteesta) on merkintä papereissa ja sanot että siks synnytys pelottaa,niin kyllä kuuluis neuvolan ohjata sut pelkopolille.

Mikä synnytyksessä on nöyryyttävää? Mä en uskaltais synnyttää kotona,en edes kätilön kanssa saati sitten yksin. Pelkäisin liikaa että jotain menee pieleen/tapahtuu jotain odottamatonta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras aapee:
Ja pelkopoli on tuttu paikka mutta en koe saaneeni sieltä minkäänlaista apua, itkin ja rukoilin pelkosektiota mutta ei ole kuulemma syytä tehdä. Kahdella eri lääkärillä kävin pelkopolilla. Jos mä vaan kieltäydyn ponnistamasta ja mahdollisesta käynnistyksestä/tipasta (jotka tehty kahdella kerralla kolmesta aiemmin) niin leikkaako ne vai repivätkö vauvan väkisin imukupilla ulos?
Vittu mä en vaan mene sinne koko sairaalaan.
Click to expand...

kun kohdunsuu on auki ja vauva laskeutunut, niin tehdään imukuppi jos äiti ei halua tai jaksa ponnista. Avautumista ja laskeutumista sä et pysty itse estämään.
Jos viimeinen synnytys on ollut huono, niin puhu kätilölle mennessä. Voitte hyvinkin löytää yhteisen sävelen ja synnytys voi oikeasti olla hyvä ja voimia antava kokemus.
 
Oletko kännissä aapee?

Tipasta voi kieltäytyä. Oma ensimmäinen synnytykseni käynnistyi lapsiveden tihkumisella, ja sitten käynnistettiin tai oikeastaan vauhditettiin oksitosiinitipalla. Mulle siitä seurasi kaameat laukeamattomat supistukset. Kerrasta viisastuneena seuraavassa synnytyksessä kieltäydyin oksitosiinitipasta. Synnytys käynnistyi samalla tavalla lapsivesitihkulla, mutta halusin odottaa omia supistuksia, kun siitä oksitosiinista tuli niin kaameat supparit kerralla. Olin itse jo tuolloin valmis lääkäri, en tiedä vaikuttiko se sitten, että tippaa ei todella laitettu; aika lailla jouduin kyllä olemaan ponteva ja päättäväinen tässä asiassa, kun synnytyslääkäri laittoi vielä kandinkin viuraamaan siitä oksitosiinitipasta. Odoteltiin omia suppareita, joita hiljakseen tulikin, ja mukavammat ne olivat sietää kuin ne tippasupparit. Henkilökunta oli tyytymätön synnytyksen hitauteen, joten sitten muutaman tunnin päästä annoin luvan kalvojen puhkaisuun. Tämä laittoikin omiin supistuksiin vauhtia. Mulle oli tarkoitus laittaa sitten vielä epiduraali, mutta ei ehditty, kun lapsi syntyi (kalvojen puhkaisun jälkeen meni noin kolme tuntia).

Ehkä voisit vielä käydä siellä pelkopolilla, muitakin vaihtoehtoja on kuin oksitosiinitippa ja sektio.
 
[QUOTE="vieras";26474608]Mihin meinasit kuolla edellisessä synnytyksessä? Jos siitä (läheltä piti-tilanteesta) on merkintä papereissa ja sanot että siks synnytys pelottaa,niin kyllä kuuluis neuvolan ohjata sut pelkopolille.

Mikä synnytyksessä on nöyryyttävää? Mä en uskaltais synnyttää kotona,en edes kätilön kanssa saati sitten yksin. Pelkäisin liikaa että jotain menee pieleen/tapahtuu jotain odottamatonta..[/QUOTE]

On merkinnät papereissa mutta ovat sitä mieltä että läheltä piti-tilanne kuitenkin selvisi ja jos samoin käy seuraavaksi niin osataan hoitaa nopeammin eikä tilanne mene yhtä pahaksi.
Ei ne siellä pelkopolilla mitään kuuntele, katsovat papereita ja kysyvät halauanko psykologille, no en vittu halua kun haluan sen sektion, mikään paskanjauhanta ei saa mua motivoitumaan alatiesynnytykseen.
Synnytyksessä on nöyryyttävää kaikki: se että mä en pysty mitenkään hallitsemaan sitä tilannetta ja kipua ja olen ns. toisten armoilla, se että ihmiset käy jatkuvasti sörkkimässä mun alapääätä ja sekin että pitää pelätä mitä sieltä alapäästä tulee toisen käsille. En mä halua olla muille ihmisille vaivaksi.

Ja ei, enää en luota pillereihin vaan jos tän mukulan saan ulos ja selviän siitä hengissä niin olen selibaatissa niin kauan että on piuhat poikki tms.
 
Ja jos ja kun se synnytys joskus alkaa niin mä olen varmaan jo synnärille mennessä täyshysteerinen ja itken ja hyperventiloin, tuntuu että nytkin suurimman osan ajasta teen niin, laskettuun aikaan kaks viikkoa ja mä vaan haluan perua koko homman!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras aapee:
Synnytyksessä on nöyryyttävää kaikki: se että mä en pysty mitenkään hallitsemaan sitä tilannetta ja kipua ja olen ns. toisten armoilla, se että ihmiset käy jatkuvasti sörkkimässä mun alapääätä ja sekin että pitää pelätä mitä sieltä alapäästä tulee toisen käsille. En mä halua olla muille ihmisille vaivaksi.
Click to expand...

Olisko ensimmäinen lähtökohta se, että sä et ole muille vaivaksi.
Multa tuli ponnistaessa aluksi kilo paskaa, so?
Ei se alapään sörkkiminenkään maailman loppu ole, ja koita aatella että se on sulle parhaaksi eikä se nyt niin traumatisoiva kokemus ole, kun ei pahimmassakaan tapauksessa päiväkausia kestä.

Se vauvan panttaaminen siellä synnytyskanavassa on mielestäni miljoona kertaa nöyryyttävämpää, jos ei voi ponnistaa kun se on niin nöyryyttävää.
 
Tsemppiä sulle tulevaan! Yritän tässä parhaani mukaan miettiä, että miten itse toimisin sinun tilanteessa, enkä todellakaan tiedä. Yritä sitkeästi jutella neuvolassa pääsystä pelkopolille ja siellä vielä sitkeämmin vaadi sektio, kun kerta sun pelot on tuota luokkaa. Älä ihmeessä jää pelon kanssa yksin!!!

Jos synnytys alkaa luonnollisesti, et voi mitenkään sen kulkua estää. Jos et sekstiota saa, niin kerää kaikki voimasi ja luota hoitohenkilökuntaan ja ennenakaikkea itseesi! Kaikki menee varmasti hyvin, kun vaan luotat että kaikki menee hyvin. Kyllä ne kätilöt ovat siellä sairaalassa ihan sinua varten, ei siinä tarvitse miettiä, että onko niille vaivaksi. He tekevät varmasti unelmätyötänsä ja kaikkensa, jotta sinä ja vauva selviäisitte!

Tsemppiä jatkoon! :)
 
[QUOTE="vieras";26474600]Joko tää on provo, tai sitte sä oot ihan sekasin!

Olisit pitänyt ne jalat kiinni ennenkuin tohon tilaan päädyit! Muista ainakin ens kerralla, ettei tapahdu taas uutta vahingoa, ettet joutuis synnyttämään!

Mulle käynnistys oli tosi positiivinen kokemus. Synnytys kesti 7 tuntia ja ponnistus 10min. Ensisynnyttäjä olin. Pelkäsin ihan kamalasti sektiota, etenkin kun kätilö sanoi että tilasi sektion varmuuden vuoksi. Onneksi ei tehty![/QUOTE]

Kysyikö tässä joku että miten sinun synnytyksesi on mennyt? Jos sinulla on mennyt hyvin ja nopeasti, ei se tarkoita että muilla menee.

ÄLÄ vähättele toisen pelkoa, ja tule puhumaan noin halveksivasti ihmiselle joka selvästi tarvitsee apua.
 
Mulla hajos ekassa synnytyksessä paikat niin että en 2kuukauteen istunut. kärsin hirveistä kivuista koska en osannut vaatia.

Tokassa synnytyksessä sain epiduraalin ennenku oikeasti tarvitsin koska sanoin että en kestä ja haluan sen nyt! enpä kärsinyt kovia kipuja... istuin sitten 30min päästä synnytyksestä eikä tullut tikin tikkiä-


Mua pelottais sectio... siitä voi tulla kiinnikkeitä sit kärsii loppuelämänsä vatsakivuista jotka pahimmillaan on yhtä kovat kun kovimmat synnytys poltot.

nimittäin sain kiinnikkeitä vatsanalueen leikkauksesta... kiva kun saa välil käydä siksi hakee kipupiikkei ja makaa kaksinkerroin. tosi hauskaa, mua ei ikinä sais sectioon
 
Kyllä sä sen sektion saat kun olet tarpeeksi epätoivoinen! Mutta sun pitää olla sitä ja todella. Ketään ei Suomessa pakoteta synnyttämään! Hanki itsellesi oikeutettu sektio!
 

Similar threads

N
Minun synnytystarinani (voi triggeröidä)
Viestiä
3
Luettu
268
Aihe vapaa
NewMom23
N

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa