V
"vieras"
Vieras
Erosin lapseni isästä alkuraskauden aikana. Kyseinen mies ei ole sen koommin yhteyttä pitänyt eikä lapseen raskauden aikana eikä nyt hänen syntymänsä jälkeenkään ole minkäänlaista kiinnostusta osoittanut.
Minulle tuli nyt sitten postissa kutsu isyyden selvitykseen.
Olen tässä nyt sitten miettinyt, mitä tässä pitäisi tehdä. Tietysti lapsen kannalta (ihan jotta lapsi tietäisi ylipäätänsä, kuka hänen isänsä on, ja että siitä asiasta olisi mustaa valkoisella) tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta sanoa, kuka lapsen isä on.
Mutta mietinkin nyt sitten, mitä tästä käytännössä seuraa.
Tuossa kutsussa sanotaan, että isyyden selvittämisen jälkeen äiti säilyy yksinhuoltajana, jolla on oikeus itsenäisesti päättää lasta koskevista asioista (no, ei ihan sanatarkasti näin, mutta sisältö on kuitenkin sama). Onko näin? Entä, jos lapsen isä vaatii yhteishuoltajuutta? Tai esimerkiksi säännöllisiä tapaamisia? Voinko minä äitinä vastustaa näitä?
Kyseessä on ihan pieni vauva, ja minusta olisi suoraan sanoen ihan kamalaa jos lapsi olisi esimerkiksi joka toinen viikko pois luotani. Yhteishuoltajuus taas olisi siinä mielessä ongelmallista, että asumme ko. henkilön kanssa eri paikkakunnilla, ja tämä mies on sen verran hankala tapaus, että tokko sopua mistään asioista syntyisi.
Mutta kenties joku osaisi vastata kysymyksiini ja kertoa ehkä vähän jotain muutakin oleellista mitä kenties en kysyä osannut.
Minulle tuli nyt sitten postissa kutsu isyyden selvitykseen.
Olen tässä nyt sitten miettinyt, mitä tässä pitäisi tehdä. Tietysti lapsen kannalta (ihan jotta lapsi tietäisi ylipäätänsä, kuka hänen isänsä on, ja että siitä asiasta olisi mustaa valkoisella) tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta sanoa, kuka lapsen isä on.
Mutta mietinkin nyt sitten, mitä tästä käytännössä seuraa.
Tuossa kutsussa sanotaan, että isyyden selvittämisen jälkeen äiti säilyy yksinhuoltajana, jolla on oikeus itsenäisesti päättää lasta koskevista asioista (no, ei ihan sanatarkasti näin, mutta sisältö on kuitenkin sama). Onko näin? Entä, jos lapsen isä vaatii yhteishuoltajuutta? Tai esimerkiksi säännöllisiä tapaamisia? Voinko minä äitinä vastustaa näitä?
Kyseessä on ihan pieni vauva, ja minusta olisi suoraan sanoen ihan kamalaa jos lapsi olisi esimerkiksi joka toinen viikko pois luotani. Yhteishuoltajuus taas olisi siinä mielessä ongelmallista, että asumme ko. henkilön kanssa eri paikkakunnilla, ja tämä mies on sen verran hankala tapaus, että tokko sopua mistään asioista syntyisi.
Mutta kenties joku osaisi vastata kysymyksiini ja kertoa ehkä vähän jotain muutakin oleellista mitä kenties en kysyä osannut.