Eipä se hyvin toimeentuleva ja fiksu perhekään aina takaa lapsen kasvamista kunnolliseksi :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja E:n äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

E:n äiti

Vieras
Tyttöni 12v on kaveri luokkalaisensa tytön kanssa. Tuo tyttö on käynyt meillä harvakseltaan jo nuorempana kylässä ja nyt sitten ovat ystävystyneet viime talven ja kevään aikana enemmän. Muuten kaveri on aivan ihana, mutta kun varastelee :( Joka kerta hänen käytyään on tytöltäni jotain rakasta kadonnut. Joku lelu, vaate...

Onhan noita "kakaroita", mutta tämäpä kaveri onkin sellaisesta perheestä, että perheen äiti ekalla tapaamisella jo kertoi olevansa kasvatustieteiden maisteri ja työskentelevänsä luokanopettajana. Perhe on ilmeisen varakas, koska matkustelevat useamman kerran vuodessa useammaksi viikoksi ulkomaille yms. Perheen isä on DI ja hyvässä työurassa. Hyvin fiksusti ja lisäksi todella mukavan oloisesti molemmat vanhemmat keskustelee kaikenlaisista asioista. Tyttökin on päällisin puolin tosi mukava, saanut stipendejä ja hymypatsaan yms, mutta sitten tuo :( Perheessä on myös kaksi muuta lasta, joita en sen enemmän tunne, mutta hyvin kohteliaita ja aina kaunisti puettuja yms. ovat. Asuvat ns. paremmalla alueella ihanassa talossa, joka on aina siisti ja kivasti sisustettu ja piha hoidettu vimpan päälle.

Asiasta on toki keskusteltu tytön vanhempien kanssa. Alkuun kuittasimme nämä näpistykset sillä että varmaankin tavara unohtui tytölle mukaan... Alkuun ajattelinkin niin olleen, mutta sitten alkoi tytölleni tulla viestejä, joissa tuo kaveri kiristi tyttöäni että "voin antaa sun xxxx:n takaisin jos suostut siihen että xxxx". Kiristykset oli tyyliin "et saa enää olla sen ja tän kaverin kanssa tms ikävää". Edelleen tuon tytön äiti katsoo tyttärensä toimintaa sormien läpi sillain "Voi että, jäikö se teidän tytön xxx nyt meidän tytölle, heh. Tottakai palautetaan se". Joskus tuo tyttö on kylläkin jo ehtinyt tuhoamaan tytöltäni varastamansa jutut. Viestejäkin näytin tytön äidille ja siitä kyllä näytti vähän tuskastuneelta ja sanoi juttelevansa tyttönsä kanssa asiasta. Nykyään perheen vanhemmat hieman ehkä välttelevät minua :( Alkuun olivat siis todella mukavia kaikessa ja nytkin ovat olleet asiallisen mukavia kaikesta huolimatta, mutta siis vähättelevät ainakin mulle ongelmaa.

Oma tyttöni ei enää halua tuon kaverin kyläilevän meillä sisällä, joska joka ikinen kerta jotain katoaa kyläilyn aikana. Enpä minkään innolla itse tuon kaverin kyläilyjä toivo =/ Nyt alkukesästä näkivät enempi kyllä, koska molemmilla oli vanhemmat vielä töissä ja tytöt jo lomaili.

Nyt kävi sitten vielä selväksi, että tyttö on varastanut muiltakin kavereiltaan ja lisäksi nyt kesällä jäänyt kiinni varastaessaan kaupasta meikkejä. Tämän kuulin tyttöni toisen kaverin äidiltä, jonka luokse tuolla varastelevalla tytöllä on nyt porttikielto.

Ja kun mitään tuo tyttö ei tarvitse. Leluja, merkkivaatteita on enemmän kuin kellään. Jokin on vialla. En tiedä mikä, mutta harmittaa. Ehkä joskus lapsi voi kasvaa kieroon ja "sairastua" (joku pakonomainen varastelunhimo??) vaikka vanhemmat olisi kuinka hyviä vanhempia. Kyllä mietityttää ja surettaa ja ahdistaakin kovin. Onneksi tytölläni muitakin kavereita on ja niiden kanssa nyt itsekin haluaa olla eikä enää tuon varastelevan.
 
No eipä tuo perhe sitten järin fiksu ole?
Niin, ja sanopa tytölle että jos täältä katoaa yksikin tavara hän ei ole enää tervetullut teille. Piste.
 
No eipä tuo perhe sitten järin fiksu ole?
Niin, ja sanopa tytölle että jos täältä katoaa yksikin tavara hän ei ole enää tervetullut teille. Piste.

Joo, eihän tuo nyt miltään fiksulta perheeltä kuulosta. Sehän on ihan sama paljonko varakkuutta on. Miksi se nyt olisi mikään mittari sille minkälaiset kotiolot on?

Varakkuus = hyvät kotiolot ? No ei todellakaan. Huonoja kasvattajia on ihan kaikissa tuloluokissa.
 
Siinä on ehkä tulossa tuleva ns. paremman perheen narkomaani-tytär. :( Ainakin sellaisia olen nähnyt.. lapasella painetaan kaikki ja sitten onkin niin kauhian vaikiaa kaikki, kun saa kaiken ja mistään ei rangaista mitenkään. Pitää ryhtyä vähän jännempiin juttuihin myöhemmin.. Kun lapsi ei koe sitä saamisen iloa mistään ja kaikki sujuu vähän liiankin helposti, sitä turhautuu kai? Alkaa kehittelemään muita keinoja hankkia juttuja kuin saamalla liian helpolla vanhemmilta. + kun sillä voi kiristää/käyttää uutta valtaa kavereihin, koska kukaan siihen ei puutu kyseessä ollessa ns. parempi tyttö.

nim. pari lapsuuden ystävää näin menettänyt ja jotka ovat aikuisina tekojaan selitelleet sekä puolustelleet tuolleen.
 
Eipä kuulosta mitenkään hyviltä kasvattajlta kun katsovat tyttären varastelua läpi sormien eivätkä aseta rajoja. Joskus ongelmalapsia kasvaa kaikinpuolin hyvistäkin perheistä, mutta en usko siitä olevan kyse tämän perheen kohdalla.
 
Mä taas luulen, että tuollainen varastelu on sitä, että lapsi kerjää huomiota vanhemmiltaan.

Mua kyllä myös hämää, että miksi varakkaan perheen oletettaisiin automaattisesti olevan hyvä perhe. Kyllä jokaisen vanhemman täytyy ensisijaisesti olla HYVÄ VANHEMPI; rahapussit ja urat eivät siinä vaakakupissa paina.
 
Kyllä, missä tahansa perheessä voi olla ongelmia, vaikka vanhemmat olisivat opettaja ja DI. Ja kaikissa perhesissä voidaan mennä hakoteille kasvatuksessa. Omasta lapsesta on vaikea uskoa mitään pahaa ja joskus on hankala toimia oikein, vaikka tietäisikin miten pitäisi toimia.
Harmi juttu, että tytöllä on tuollainen ongelma, saattaa liittyä huomion hakuun, vallan käyttöön tms. Mutta toivon, ettet kuitenkaan ole vahingoniloinen tuolle perheelle, koska jotenkin sellainen asenne välittyi rivien välistä.
 
Huomion hakua tuo voi olla.

Ja todellakin, joskus, vaikka kuinka vanhemmat parhaansa tekisivät niin lapsi joutuu ongelmiin.

Itse olen erittäin rakastavasta (ei varakkaasta, mutta keskituloisesta) perheestä. Minut on kasvatettu kaikin palstan ihannenormien mukaisesti, imetettiin lähes kaksi-vuotiaaksi, en ollut päivääkään päiväkodissa, vanhemmat olivat läsnä, aina oli kotiintuloajat, syötiin yhdessä, harrastuksia oli, muttei liikaa, kuunneltiin ja keskusteltiin, pidettiin sylissä ja halattiin. Sain matkustella lapsena, lähellä oli paljon turvallisia aikuisia jne.
SILTI ajauduin ongelmiin aloin käyttää huumeita, varastella yms yms.

Joskus paraskaan ei riitä, etenkään, jos ulkopuolelta tulee uhkia. Itse olin koulukiusattu, adhd-oireinen ja masentunut lapsi. Hain hyväksyntää nuorena vääristä piireistä. Vanhempani eivät olisi voineet tehdä mitään enempää.

Narkkipiireissä pyöri (myönnettäköön) suurimmaksi osaksi eri tavalla rikkonaisista oloista tulevia, mutta joukoittain myös "hyvien" ja "onnellisten" perheiden lapsia.

Lapsensa puolesta ei voi elää. Parhaansa voi tehdä, mutta aina sekään ei riitä.

Sen voi kuitenkin tehdä, että antaa lapselle sen verran hyvät eväät elämään, että tämä osaa (jos tahtoo) voittaa ongelmansa ja hänellä on motivaatio "palata kotiin". Itseni pelasti juurikin se hyvä perusta, jonka vanhempani rakensivat. Sen varassa pystyin voittamaan vaikeudet ja tiesin, että elämässä on muitakin vaihtoehtoja.

Heh. Meni vähän offtopiciksi, mutta tällaista pohdintaa "hyvistä" ja "huonoista" perheistä.
 

Yhteistyössä