Y
"yksin"
Vieras
Mua on alkanut ahdistaa se, että meidän perhe on tosi yksinäinen. Mun omaa isää en ole nähnyt yli kuuteen vuoteen, kun on alkoholisoitunut ja hän ei halua olla tekemissä. Äidilläni on uusi perhe joka tietenkin on aina ja kaikessa ykkössijalla. Appiukkoon ja anoppiin on tosi huonot välit, koska heillä mielenterveysongelmia, joten heidänkään kanssa ei olla pahemmin tekemisissä. Sisaruksien kanssa ei olla tekemisissä myöskään, kun asuvat kaukana, eikä olla vaan koskaan oltu yhteyksissä. Ystäviäkin on vain muutama, mutta heilläkin on niin erilainen elämäntilanne, että ei olla kovin läheisiä.
Kaikki joulut ja juhannukset vietetään aina vaan oman perheen kesken. Kukaan ei oikeestaan koskaan käy meillä, paitsi kesällä jolloin vietetään lasten synttäreitä. Silloin tulee mun äiti ja muutamia sukulaisia. Mun äiti sanoo aina "tekosyyksi" sen, että kun me asutaan niin kaukana... ja välimatkaa meillä on huimat 20km. Me ei oikeestaan koskaan saada lapsia mihinkään hoitoon, että voitais joskus mennä miehen kanssa kahdestaan jonnekkin. Aina vaan ollaan yksin kotona perheen kesken.
Nyt tää yksinäisyys on alkanut ahdistaa varsinkin lasten vuoksi, kun onhan tää nyt niillekkin tosi tylsää olla vaan aina meidän kanssa. Kyllähän me sitten toki reissaillaan jne, mutta millä niille selittää, että kun ei meillä ole ketään joka kävisi tai kun ei itse käydä kenenkään luona ja isovanhemmista ei ole mihinkään. Toivon vaan kovasti sitä, että tämä tilanne jollakin tapaa paranisi ja kai se täytyy vaan yrittää sinnikkäästi tutustua uusiin ihmisiin.
Anteeksi vaan jos jotakin tämä vuodatus ärsytti, mutta halusinpa vain johonkin purkaa tuskaani.
Kaikki joulut ja juhannukset vietetään aina vaan oman perheen kesken. Kukaan ei oikeestaan koskaan käy meillä, paitsi kesällä jolloin vietetään lasten synttäreitä. Silloin tulee mun äiti ja muutamia sukulaisia. Mun äiti sanoo aina "tekosyyksi" sen, että kun me asutaan niin kaukana... ja välimatkaa meillä on huimat 20km. Me ei oikeestaan koskaan saada lapsia mihinkään hoitoon, että voitais joskus mennä miehen kanssa kahdestaan jonnekkin. Aina vaan ollaan yksin kotona perheen kesken.
Nyt tää yksinäisyys on alkanut ahdistaa varsinkin lasten vuoksi, kun onhan tää nyt niillekkin tosi tylsää olla vaan aina meidän kanssa. Kyllähän me sitten toki reissaillaan jne, mutta millä niille selittää, että kun ei meillä ole ketään joka kävisi tai kun ei itse käydä kenenkään luona ja isovanhemmista ei ole mihinkään. Toivon vaan kovasti sitä, että tämä tilanne jollakin tapaa paranisi ja kai se täytyy vaan yrittää sinnikkäästi tutustua uusiin ihmisiin.
Anteeksi vaan jos jotakin tämä vuodatus ärsytti, mutta halusinpa vain johonkin purkaa tuskaani.